Hyvät ja huonot uutiset

No niin, nyt ollaan saatu hääsuunnitelmia eteenpäin  - tavallaan. Tämä on vähän tällainen "hyvät ja huonot uutiset". Eli hyvä uutinen on se, että löydettiin aivan huikea hääpaikka!! Huono uutinen on, että sen varauksen voi vahvistaa vasta ensi syksynä loka-marraskuussa.

 

Paikan omistaja ei mainosta itseään missään ja mekin olimme vain kuulleet juttuja, että koko paikassa voidaan pitää juhlia. Hän valikoi tarkasti asiakkaansa ja meidätkin tentattiin aika huolella läpi, kun saavuimme tilaa katsomaan. Eli vähän nurinkurinen tilanne sinänsä, että me kyllä jonkin verran tenttasimme tilasta ja kuluista, mutta vielä enemmän meitä syynättiin. Ymmärrän kyllä sinänsä, sillä tila on historiallisesti arvokas.

 

Loppujen lopuksi omistaja lupasi, että voimme pitää häämme siellä 99% varmuudelle, sillä hän ei muista, että hänellä olisi mitään menoa ainakaan alustavasti siihen ajankohtaan. Koska henkilöhän ei pyöritä bisnestä päätoimisena elinkeinonaan, vaan se on ainoastaan harrastus. Hänen ei ole pakko vuokrata sitä kenenkään käyttöön.

 

Minusta tuntui, että hän lopulta lämpeni meille aika mukavasti ja onhan tuo 99% todennäköisyys ihan hyvä. Mutta koska varmistuksen saa vasta puolen vuoden päästä, niin kyllähän tässä vähän pelataan upporikasta ja rutiköyhää. Tila on kuitenkin niin uniikki ja täyttää erityisesti sulhasen toiveet, että pakkohan se on saada. Tila on siis ehkä nimenomaan enemmän sulhasen intresseihin istuva, mutta minäkin ihastuin ulkosivuun, piha on kesällä varmasti upea ja yleisilme seinien kanssa on vaalea. Niin ja tila on avara. Joten kaiken kaikkiaan hyvä kombo. Lisäksi tuo tila ei ole sen kalliimpi kuin oikeastaan moni muukaan ja kuitenkin se on sellainen, mitä ei muualta ihan tuosta noin vain löydy!

 

Tilanne myös muuttuu niin, että taidamme kuitenkin pitää lopulta kaikille läheisillemme yhdet häät. Sulhokin lopulta tuumasi, että se taitaa kuitenkin olla mukavampi niin. Ei meille edelleenkään tule valtavat häät, vaan pysymme alle 50 hengessä. Näillä näkymin kutsuja lähtee 46 hengelle ja vaikka tietenkin toivoisimme, että kaikki pääsisivät paikalle, niin todennäköisesti näin ei ole. Varsinkin, kun lähes kaikki vieraat ovat pitkästä matkasta tulevia.

 

Että tällaista tänne häärintamalle. Nyt varmaan pitää sulatella koko tätä mylläkkä ähkyä tovi. Jos näille häille nyt kuitenkin oltaisiin saatu jonkinlaiset raamit - tosin varmistetusti sitten syksyllä...

Luonnolliset kynnet

Mitä enemmän katson morsiammien suunnitelmia kynsiensä suhteen, sitä enemmän olen miettinyt myös omia kynsiäniä hääpäivänä. Ihailen valtavasti kauniita ja laitettuja kynsiä, ne ovat huolitellut ja tyylikkäät. Mutta samalla yhä enemmän minulle on vahvistunut tunne, että se ei ole minun juttuni. Kyllä minä arjessa lakkailen silloin tällöin kynsiäni (ehkä pari kertaa kuussa, kausittain useammin), mutta tärkeissä tilanteissa haluan mennä ihan vain "tavallisin" kynsin.

Olen aina ajatellut, että minulla on ihan somat ja sirot kädet. Kynnetkin ovat ihan jees. En kyllä pidä niistä niin hyvää huolta kuin pitäisi. Nytkin niitä pitäisi ehkä vähän leikata, kun muutamasta kohdasta meinaavat liuskoittua. Tai siis oikeastihan niitä pitäisi ilmeisestikin viilata, mutta sen jaksan tehdä ehkä kerran vuodessa. 

En edes kaipaa ranskalaista manikyyriä, kun tavallaan minulla on sellainen ihan luonnostaan. Kaiken kaikkiaan tämän hetkinen suunnitelmani häitä varten taitaakin olla, että silloin ehkä voisin viilata kynteni ja laittaa kirkasta lakkaa päälle. Silloinhan tuleva sormuskin pääsee paremmin esille, kun kynnet eivät ole kilpailemassa huomiosta.

Vai näytänkö lopulta vain siltä, että kaikki miettivät unohdinko laittaa kynteni?

Me päätimme, koska päätämme ja pohdintaa anonyymiydestä

Ensi viikolla käymme katsomassa vielä yhden hääpaikan ja sen jälkeen teemme päätöksen, missä ja miten häämme vietämme. Onhan sekin jo hieno saavutus, että olemme rajanneet päätöksen teon tällaiseen vaiheeseen, että enää ei niinkään etsitä uusia paikkoja, vaan arvioidaan näiden tiedossa olevien ja jo katsastettujen hyviä/huonoja puolia. 

kuva

Oikeastaan olen kyllä nyt sen verran kolunnut tämän lähialueen hääpaikkavaihtoehtoja, että melkein pitäisi tehdä siitä jonkinlaista listaa varmaan muidenkin riemuksi, koska kieltämättä sai google laulaa pitkään ja hartaasti, kun tutki vaihtoehtoja. Varsinkin, kun tutki vaihtoehtoja, jotka eivät ole ne kaikista yleisimmät. 

Lähinnä pohdin, että kun tunnustan asuinpaikkakunnan, niin kuinka paljon anonyymiteetti kärsii? Mikä on aivan naurettavaa sinänsä. Tiedän, että näiden tähän astistenkin jorinoiden perusteella lähipiiri pystyy minut identifioimaan (vain sulhanen tietää tästä blogista) ja niin kauan kun en naamatauluani tänne täräytä, niin muuten on tuntemattomampien vaikea minua tunnistaa. Eihän muut kuin läheisimmät edes tiedä hääsuunnitelmistamme. Kihlaus on tietenkin julkista tietoa, mutta nykyään ihmiset menvät kihloihin ja häät tulevat pian/myöhemmin/joskus tai ei ikinä. Nykyään on niin normaalia mennä kihloihin ja odottaa sen jälkeen vaikkapa viisi vuotta avioitumista, että kukaan ei ole meiltä edes kysellyt häistä sen jälkeen, kun heti kihlautumisen jälkeen kuittasimme puheet "katsotaan sitten" toteamuksella.

Miten pääsinkin näin helposti asiasta kukkaruukkuun?

Mietityttääkö muita hääbloggaajia tuo tunnistettavuus? Toiset kirjoittavat selvästi nimellään ja kasvoillaan, toiset enemmän anonyymisti. Miten päädyitte tekemään tuon rajauksen? Tai onko se muuttunut bloggauksen aikana?

Pitääkö hääpuvun olla upouusi ja ikioma?

Olen paljon mietiskellyt hääpukua, niin kuin varmasti valtaosa morsiammista. Se, mikä on hämmästyttänyt minua, on että minulle ei ole niin tärkeää, että ostaisin puvun uutena. Voisin siis aivan hyvin ostaa kerran tai pari käytetyn puvun. Viimeaikoina olen myös pohtinut puvun vuokrausta. Kävin läheiseni asialla eräässä pukuvuokraamossa, joka oli täynnä hääpukuja. Puvut muokataan jokaisen vuokraajan mittojen mukaisiksi. 

kuva

Itse olen aina kuvitellut, että vuokrapuvut repsottavat miten sattuu, eivätkä vahingossakaan istu päälle. Mutta tämä vuokraaja tuntui olevan hyvin ammattiylpeä, eikä anna kenenkään pukea päälleen huonosti istuvaa pukua. Toki hinnatkin olivat mielestäni vuokrapuvusta vähän suolaiset, alkaen 250 euroa. Ajattelin heti, että samoihin hintoihin voisi löytää myös käyteyn puvun. Mutta todennäköisesti sitä käytettynä ostettua pukua saisi käyttää ompelijalla, että se istuu minun päälleni. Ja se pitäisi käyttää pesulassa. Viimeistään siinä vaiheessa, jos haluaisi myydä sen eteenpäin. Joten en pidä vuokraamista enää ollenkaan hullumpana näkökulmana. Häät ovat tietyllä tavalla niin kertakäytön kulutusjuhlaa, että haluaisin vältellä sitä siinä, missä vain voin. 

kuva

Tietenkin vuokrapuvunkin pitäisi olla sellainen, että ihastun siihen eikä mikään "ihan kiva". Saada minut säihkymään. Mutta en koe, että minun pitäisi omistaa puku tai että kukaan muu ei saisi koskaan käyttää enää sitä samaa pukua. Upouutta pukua en todennäköisesti aio osta. Ihan jo järjettömien hintojen takia. Tietenkin, jos sattuisi löytymään järkevän hintainen (alennuslapulla merkitty) puku, niin sitä voisi harkita. Mutta siinäkin tapauksessa toivoin puvun pääsevän kokemaan vielä ainakin parit juhlat ja myisin sen eteenpäin. En ymmärrä, miksi pitäisin pukua kaapissa pölyttymässä vain muistojen takia. Muistot säilyvät, vaikka pukua ei olisi. Joku ehkä ajattelee, että olisi ihana säästää puku omaa tytärtä varten. Pukisitko sinä äitisi hääpuvun hääpäivänäsi päälle?

Mitä te olette mieltä? Pitääkö hääpuvun olla upouusi ja pitääkö sen olla ikioma?

Lyhtyjä

Minulla on tarve keksiä jo olemissa olevista jutuista, miten niitä voisi mahdollisesti hyödyntää häissä ja tunnelman luojina. Kävin pitkästä aikaa takapihalla (joka on vielä lumen valtaamana) ja huomasin meidän lyhdyt. Niin, lyhtyjä! Tottakai! Me hankimme siis nyt talvella pari myrskylyhtyä pihaan tunnelmallista valoa tuomaan. Myrskylyhtyjä voisi ehdottomasti hyödyntää myös häissä. 

Minä haluaisin erityisesti ripustaa ne puiden oksille, jos se vain on mitenkään mahdollista. Toisaalta myös jokin lyhtyasetelmanurkka voisi olla kiva (useampia lyhtyjä yhdessä rykelmässä) tai sitten sinne tänne ripoteltuna fiilistä luomaan. Meillä on nytkin talvella roikkunut puun oksasta lyhty. Tuo punainen sävy ei ole ihan lempparini, mutta jostain sen olen silti joskus edullisesti ostanut. Sisällä meillä on lisäksi iso valkoinen lyhty, joka on siis kokonsa puolesta paljon näyttävämpi. 

Talvisin rakastan laittaa lyhtyihin tulet. Joten jos sattuisin häiden varjolla hankkimaan pari lisää, niin niille todella olisi käyttöä, eivätkä ne vain jäisi nurkkaan pölyttymään. Sekin on minulle jotenkin todella tärkeä, en halua että häiden takia hankimme valtavasti vaikka sun mitä, mille ei ole enää jatkossa mitään käyttöä. En tarkoita, että kaiken pitää olla jatkohyödynnettävissä, mutta edes osan. En myöskään haluaisi tuottaa kovin suurta turhaa jätevuorta. 

Mutta siis tällaisia pohdintoja. Pitää varmaan pinterestistä selailla lyhtyjuttuja inspiraatioksi. ;) Ja pitäisiköhän minun harkita tuon punaisen lyhdyn maalaamista? Minulla jopa taitaisi olla jemmassa hopea spray, jolla sen saisi näppärästi ja nopeasti muuntautumaan omaa silmää miellyttävämmäksi.

Simple decoration

Olen ajatellut, että haluan häihin pöytiin aika yksinkertaiset koristelut. Tässä on tällainen hyvin simppeli versio siitä ajatuksesta, missä liikutaan. Kirkasta lasia ja kukka. Nyt käytin tulppaania, kun sattui kotona olemaan ja "maljakkona" toimii Ikean shottilasi (jotka muuten eivät paljon maksa).

Todellisuudessa tulen varmaan käyttämään itse kasvatettuja kukkia, luonnonkukkia tai esimerkiksi puiden lehtiä/oksia. En myöskään mene vielä vannomaan, että pitäisin koristeet näin matalana, saatan hyvinkin etsiä isompia lasipurkkeja maljakoiksi, joihin laittaa kukkia vähän pidempi vartisena. Mutta kuitenkin niin, että lopputulos on ilmava ja raikas.

Näiden pariksi tulee varmasti tuikkuja, jos juhlapaikalla vain saa niitä polttaa, sillä olen aivan hulluna kynttilöihin. :D (Kunnon pyromaani-ainesta siis selvästi.) En halua pöytien olevan liian täynnä kaikkea, niin että yksityiskohdat hukkuvat toistensa sekaan ja katse ei enää kohdistu mihinkään. Pinterestiä selaamalla löytyy kyllä niin paljon ideoita, että pöydät saisi aivan tupaten täyteen kaikkea kivaa, mutta jos nyt yrittäisin hillitä itseni. ;)

Häämarssit

Kaiken sen keskellä, että monet asiat ovat meidän häissä vielä "ei tiedetä" -osastoa, on mukavaa, että edes muutamat asiat ovat päätettyjä. Olen siis jo vuosia tiennyt, mitkä häämarssit haluan, kun menen joskus naimisiin. Miehelle marssit ovat onneksi aika yksi ja sama, niin ei tarvinnut käydä suuria kompromissikeskusteluja, vaan hyväksyi ne tuosta noin vain. Tosin en usko, että hän muistaisi kysyttäessä, että mitkä marssit meillä tulee olemaan. :D

Päätin varmaan jo lapsena, että toinen häämarssi häissäni tulee olemaan perinteinen Prinsessa Ruusunen. Ja nimenomaan sisätulomarssina. Oikeasti, meinaa alkaa itekä aina, kun kuulen tämän marssin. Se vain jotenkin ravisuttaa minua.

Kylmät väreet menivät jälleen, kun kuuntelin tämän ennen kuin laitoin tähän postaukseen. Ja silmäkulmat kostuivat. Käsittämätöntä, olen kuullut tämän monen monta kertaa elämäni aikana, mutta en vain voi liikutusreaktiolle mitään. On ihan super järkevää laittaa sisääntulomarssiksi omiin häihin sellainen marssi, joka saa niiskuttamaan jopa silloin, kun on yksin kotona ja datailee keittiönpöydän äärellä. Ei varmasti yhtään itketä sitten hääpäivänä. Okei, todennäköisesti jännitän silloin niin paljon, että en oikeasti tajua mistään mitään, enkä osaa edes alkaa parkua marssin alkaessa soida. Näin ollen on tärkeää kyynelehtiä ennakkoon!

Toinen marssivalinta ei ollut mikään "jo lapsena tiesin" valinta. Sitä itseasiassa aloin joskus vuosia sitten metsästämään kuuntelemalla marsseja läpi. Niistä mikään ei herättänyt mitään fiilistä. Kunnes kuulin Hakanpään Trumpettisävelmän. 

Se on ihanan iloinen! Sellainen "hei, me just mentiin naimisiin"! Pirskahteleva, energinen, iloinen ja positiivinen. Oikeastaan tämän kohdalla haluaisin hääkirkkomme käytävän olevan pidempi, että saisin fiilistellä tätä musiikkia ja aviomiestä käsipuolessa pidempäänkin. Mutta koska todennäköisesti en pysty kuulemaan koko marssia, on hyvä luukuttaa tätäkin tarpeeksi usein ennen häitä. ;)

Nyt sitten pelkään sydän kurkussa kaikki tulevat häät, että valitseeko joku muukin hääpari täysin samat häämarssit itselleen. Nämä kun eivät ole mitenkään harvinaisimmasta päästä, niin se on jopa todnennäköistä. Ja sitten yritän päättää, miten elän sen faktan kanssa. Tosin luulen, että nämä marssit meille tulisivat siitä huolimatta, mutta vaikea määritellä etukäteen, miten hullu bridezilla siinä vaiheessa sisimmästäni kuoriutuisi. Jääkäämme odottamaan!

Voisiko joku kertoa minulle, mitä minä haluan?

Kävimme eilen katsomassa yhtä kabinettia, johon olisi mahtunut meidän 25 hengen porukkamme juhlimaan. Minua se ei varsinaisesti säväyttänyt, mutta ajattelin, että se olisi järkevä. Sulhanen puolestaan totesi, että hänestä se on liian "pönö", eli virallinen. Se ei houkuttelisi juhlimaan pitkään, vaan syömään ja lähtemään pois paikalta rennompii tiloihin, eikä siinä olisi enää mitään järkeä.

Olemme pohtineet myös, että onko järkeä pitää kahdet juhlat, yksissäkin on jo aika paljon päänvaivaa. Toisaalta kaipaan juuri sitä puutarhajuhlien rentoutta. En halua pönöttämistä ja perinteisiin kangistumista. Juuri nyt, jos saisin päättää yksinäni ihan mitä vain, niin menisimme naimisiin tänä keväänä juuri ennen vappua. Aiomme pitää ystäville vappujuhlat takapihalla. Mikä sen rennompaa kuin ilmoittaa tulijoille, että nämä nyt ovat samalla hääbileet. Silloin näkisi, ketkä oikeasti tulevat paikalle, kun kyseessä on "vain tavalliset juhlat".

 kuva

Äidilleni jupisin tässä taannoin, että voisin ihan hyvin karata vihille. Hän sanoi, että en minä niin tekisi, koska se ei ole tapaistani. Mutta entä jos kuitenkin? Ajatus on alkanut kiehtoa valtavasti. Lisäksi läheiset odottavat meidän avioituvan vasta tuolloin 2016, joten he eivät osaisi odottaa mitään tällaista, eikä pettyä häiden puutteesta, kun tulevana kesänä on molemmilla puolilla sukua häitä kuitenkin. Ei seuraavaa kesää jaksettaisi vielä edes miettiä ja jos sieltä nyt yhdet häät jäisivätkin puuttumaan, niin ei se mitään.

Hassua, että minusta on ihana suunnitella muiden häitä. Mutta omieni kanssa meinaan tuskastua. Tottakai se on vahvasti rahapoliittinen kysymys. Olen vasta valmistunut ja tällä hetkellä vasta haen oman alan töitä. Jokainen tietää tämän nykyisen taloussuhdanteen, eli töitä ei ole jokaisella oksalla tarjolla. On todella vaikea hahmottaa, minkä verran on rahaa käytettävissä puolentoista vuoden päästä. Miehellä on kyllä säännölliset tulot, mutta ei niistä vielä suuria summia säästetä, kun hän muutenkin vastaa meidän yksikön kuluista tällä hetkellä enemmän kuin minä. 

kuva

Rahasta ja häistä ei saisi puhua. En ymmärrä miksi. Toisilla on paljon rahaa ja tahtoa laittaa häihin. Kun rahaa on niukasti, niin mielummin itse käyttäisin sen matkusteluun kuin yhteen päivään elämässä, vaikka se onkin erittäin tärkeä päivä. Mutta eihän meidän suhde miksikään muutu, olemme naimisissa tai emme. Kuitenkin minä uskon avioliiton luomaan oikeusturvaan ja sen vuoksi sen solmiminen on minulle tärkeää. 

Joku voisi sanoa, että ainahan häitä voi siirtää tulevaisuuteen. Tottakai voi. Mutta sitä vain pohdin, onko raha todella syy siirtää häitä? Että rakastaa miestään ja haluaa naimisiin, mutta koska haluaa "kunnon" häät, niin se ei ole mahdollista. Suomessahan aviotuminen on kuitenkin ilmaista, se ei maksa mitään. 

Tottakai, jos tietäisin, että meillä on varmasti varaa reilun vuoden päästä karkeloida kunnolla, niin en miettisi hetkeäkään tällaista.. tai ehkä miettisin, koska en ole vieläkään sinut sen kanssa, että heitetään hulluja summia yhteen päivään, mutta.. noh, ymmärrätte varmaan näkökulmani?

kuva

Tällä hetkellä ajattelen itsestäni näin: miksi olla vaikea kun voi olla mahdoton?

Tuntuu, että olen jotenkin aivan totaalisen solmussa sen kanssa, mitä haluamme. Katselin hiljattain hääkutsutekstejä ja jostain syystä tämä teksti puhutteli minua eniten:

Tahdon

Oulun Tuomikirkossa 8.8.2015.

Omistimme elämämme kauneimman päivän vain toisillemme.

Hämmästyneet yhteydenotot pyydämme osoittamaan

28.8. jälkeen palattuamme häämatkaltamme Pariisista.

Tällä hetkellä ajattelen itsestäni näin: miksi olla vaikea kun voi olla mahdoton?

Voisiko joku tehdä päätökset puolestani? Ja tuoda ne sitten miehen kanssa käytävään keskusteluun mukaan neuvotellen niistä ja ilmoittaa sitten lopputuloksesta minulle? :D

En voi uskoa, että minä, joka olen suunnitellut ja toteuttanut monenlaisia tapahtumia, rakastan häitä ja olen haaveillut sellaisista puolet elämästäni, olenkin nyt näin hukassa sen kanssa, mitä oikeastaan haluan. Ehkä käyn selvännäkijällä. Varaan niin kalliin matkan, että en voi edes unelmoida enää häistä. Pistän vaihtoehdot koriin ja nostan sieltä sokkona yhden. Tai ehkä vaan istun lumihankeen ja odotan valaistumista - tai paleltumista, joka palauttaa minut sisälle. ;) 

Myöhässä

Se fiilis, kun ensin löytää mielenkiintoisen hääjuhlapaikan, jonka vuokra olisi todellakin kohdillaan ja sijainti hyvä. Ja fiilis sen jälkeen, kun saa kuulla, että elokuu 2016 ja sen pari ensimmäistä viikonloppua (mukaan luettuna meidän päivämme) ovat jo varattuja. Eli turha mennä edes tarkemmin paikkaan tutustumaan.

Ehkä tämä oli osoitus siitä, että pitäisi oikeasti nyt tehdän konkreettisia päätöksiä ja varata joku juhlapaikka tai voimme iloisesti huomata jääneemme kokonaan ilman. Minä ihan oikeasti kuvittelin, että olemme niin hyvissä ajoin liikenteessä, että saamme rauhassa pohtia ja pähkäillä. 

HUOH.

Huntu haaveita

Haaveilen hunnusta. Oikeastaan en ollut edes ajatellut, etten laittaisi huntua. Kunnes aloin katsella unelmahuntuni hintaa ja totesin, että huh huh! Haluaisin pitkän hunnun, jossa on pitsiset reunukset. Lyhyt huntu taas ei innosta yhtään. Pitkä sen olla pitää (en tiedä miksi). Mutta. Ne pitkät tosiaan maksavat ainakin pari sataa euroa ja käytettynäkin ne ovat todella tyyriitä. 

 kuva

Lisäksi hetkellisesti haaveitani hillitsi mieheni. Kysyin häneltä, että mitä mieltä hän on, jos laitan hunnun. Hän kysyi, että ai sellaisen rätin päähän? Eh. Selitin, että pitkän kauniin pitsisen hunnun ja hän oli silti vähän kielteisen kuuloinen. Mutta jos minä en puutu mieheni pukeutumiseen, niin eipä hänelläkään ole sanomista minun pukeutumiseeni häissä. Eli luotan siihen, että jos näytän tarpeeksi upealta ja tyrmäävältä hunnun kanssa, niin hän unohtaa huntukielteisyytensä. Hän ei vain vielä tiedä, mistä todella tykkää. ;)

Minulle huntu on häihin liittyvä asuste. Ei mikään neitsytmorsiammen symboli. Nykyään tuntuu, että yhä harvempi morsian käyttää huntua. Eihän se ole mikään käytännöllisyyden multihuipentuma, mutta jotenkin se huntu tekee minulle sen hääfiiliksen. 

kuva

Joten palataan siihen alkuperäiseen dilemmaan. Hintaan. En halua huntua niin paljon, että maksaisin pienestä budjetistani pari sataa euroa saadakseni sen. Mutta onneksi on ebay! Tai ainakin toivon niin. Siellä on haluamani kaltaisia huntuja murto-osalla kotimaisista hinnoista. Minä olen vielä täysin kokematon ebayn käyttäjä, mutta ystäväni on tilannut sieltä vaikka mitä onnistuneesti. Olen tällä hetkellä sitä mieltä, että voin muutamalla kympillä kokeilla, saanko sen, mitä haluan. Mutta vähän kyllä mietityttää se, että en ole aiemmin ebayta käyttänyt. Onneksi tämä ei ole se kaikista akuutein hankinta ja sen kanssa ei ole mikään kiire. Mutta katsotaan sitten lopulta, päädyinkö toteuttamaan tämän haaveeni onnistuneesti!

Navy Blue

Kävimme miehen kanssa tuossa taannoin häämesuilla ja sieltä mies bongasi idean, että tummansininen puku ei olisikaan huonompi vaihtoehto hääpuvuksi. Hänellä on jo musta puku, joten voisi olla fiksuakin hankkia toisen värinen puku. Lisäksi minulle mustasta puvusta tulee nykyään erittäin vahva hautajais assosiaatio, minkä vuoksi nostan kyllä peukut pystyyn siniselle puvulle. Sininen on itseasiassa tämän morsiammen lempi väri. ;)

kuva 

kuva 

Harmaa pukukin voisi olla vaihtoehto, kunhan ei ole liian vaalea. Se ei sovi miehen ihon sävyyn yhtään. Tästä tumman sinisestä innostuneena katselinkin pinterestistä sinisiä pukuja ja kyllä, se näyttää hyvältä! Olemma kuitenkin sopineet, että emme puutu toistemme pukeutumiseen hääpäivänä millään tavalla, joten voin toki yrittää kannustaa miestä valitsemaan sinisen puvun, mutta jos hän päätyy johonkin muuhun ratkaisuun, niin antaa mennä. 

kuva

Se on kuitenkin varmaa, että päälle tulee puku, sillä mies ei tykkää muista vaihtoehdoista tipan tippaa. Minä haluan, että mieheni kokee olonsa häissämme mukavaksi. Mies on myös tarkka arjessakin siitä, mitä pukee päälleen, joten en edes kuvittele, että olisin painostamassa häntä pukeutumaan mihinkään. Toki ymmärrän, että jos sulho on sellainen, jota ei pukeutuminen voisi vähempää kiinnostaa, niin morsian voi olla siinä tukemassa päätökseen. Mutta meillä sulho pistää juuri sellaisen puvun päälleen kuin itselleen haluaa valita. Ja en ehkä malttaisi odottaa, koska mielestäni puoliskoni näyttää erittäin hyvältä puku päällä!