keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Less is more

Olen pyöritellyt tässä nyt pari päivää koristeluideoita. Ja huomannut, että monenlaiset jutut kiinnostavat ja houkuttelevat. Mikä on sen vuoksi huono asia, että minun mottoni on "less is more", enkä halua pöytiä koristeista täyteen. Muualle ei koristeita oikeastaan ole tulossakaan. Vanha arvokas kartano pyörtyisi järkytyksestä, jos toisin sinne jotain roikkumaan kattoon.. :D Ulos haluaisin kyllä lyhtyjä ja mahdollisesti sisällä joihinkin kohtiin, mutta siis seinät ja katto pysyisivät koristeluvapaana alueena.

Koristeiksihaluaisin jotain yksinkertaisen tyylikästä, lasia, valkoista ja hieman kuparia. Pinterestiin olen koonnut tällaisia kuvia viimeaikoina.


Nämä lyhdyt olisivat aivan täydelliset. Voisi laittaa esimerkiksi buffetpöydälle, jos vaan mahtuisi. Mutta vähän epäilen, että tällaisia lyhtyjä ei tule vastaan aivan joka nurkalla. Enkä usko, että maalaamallakaan saisi tuollaista jälkeä. Tai saisi, mutta ei minun taidoillani.


Tästä pidän todella paljon. Ei vaatisi muuta kuin pilttipurkkeja ja kelluvat kynttilät. En ole varma, olisiko oma ratkaisuni juuri tuollainen naru, vai jokin muu. Ehkä koko narunkin voisi jättää pois. Ohut valkoinen narukin voisi olla vaihtoehto. Jotenkin toteutettuna tämä idea on aika varmasti tulossa häihimme.


Tämä kuva on aika täydellinen kuvaamaan sitä ajatusmaailmaa, mikä minulla on päässäni pöytien suhteen. Kuparisia purkkeja, joissa on kukkia ja sitten kirkkaita tuikkukippoja, joissa kynttilät. Tosin minä olen kelluvian tuikkujen kannalla. Sinistä pöytäliinaa en ole ajatellut, joten se voidaan ohittaa tässä inspiraatiokuvassa. Mietin kyllä, jos joka toinen kukkamaljakko olisi tuollainen kuparinen ja joka toinen kirkasta lasia. En halua kuparia tuoda liikaa koristeluun, vaan mukavana ripauksena.


Ulos oven vieraan lyhtyjä. Ovella ei ole näin paljon portaita, joten myöskään lyhtyjä ei tarvita niin montaa. Yksi täydellisesti sopiva lyhty minulla jo onkin, mutta pitäisi haalia (esimeriksi lainata) jostain vielä pari lisää.


Tämä viimeinen idea on kiva, mutta jotenkin ei ehkä se meidän juttu. Emme ole kumpikaan bling bling -ihmisiä. Kuitenkin tällä saisi "helposti" säväyksen kuparia pöytään. En kylläkään näe itseäni taistelemassa liiman ja kimalteen kanssa. Mutta saattaahan tässä vielä aivot nyrjähtää ja huomaan joskus ensi syksynä väkertäväni ties millaisia tuunauksia. Jos luopuisin kuparipurkeista, niin voisin ottaa tämän idean käyttöön. Yhdessä ne olisivat omaan makuuni vähän liikaa. 

Mutta kuten huomata saattaa, tietyllä tavalla tiedän, mitä haluan, mutta vaikeinta on karsia ne, mitä todella tulen toteuttamaan. Valintoja, valintoja. 

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Teamwork

Usein hän on vähän sivussa tästä blogista, vaikka oikeasti on tietenkin kaiken keskiössä. Nimittäin tuo minun mieheni. Hän antaa minun höpsöttää häistä ja hänen mielestään on aivan okei, että kirjoittelen tätä blogia. Hän ei hermostu edes silloin, kun valtaamme kotimme kaasoni kanssa ja höpöttelemme häistä. Hän itseasiassa jopa saattaa liittyä seuraan ja keskustella hääideoista ja ajatuksista kanssamme. 

Meillä siis yhdessä rakennetaan näitä häitä ja miehellä on monia mielipiteitä. Kuitenkin esimerkiksi koristeluista hän ei niin piittaa, joten enimmäkseen esitän hänelle jonkin pohjaesityksen, jonka pohjalta keskustelemme ja joko hyväksymme idean tai ohitamme sen huonona. Mieheni myös on ottanut osaa tähän prosessiin pohtimalla, mistä saisimme oikeanlaisia purkkeja ja muistelemalla, mitä hänen lapsuudenkodissaan voisi olla. Tuomalla uusia näkökulmia kehiin. Isot linjat neuvotellaan aina perinpohjaisesti, että löydämme molempia tyydyttävän ratkaisun.

Häät on meillä siis yhteinen projekti, vaikka kyllä minä höyryän näistä paljon enemmän. Mieskin kuitenkin ylpeästi kertoo tutuille ja kavereille, missä vaiheessa hääsuunnittelumme ovat menossa ja se tuntuu hyvältä. Hän ei piilottele sitä faktaa, että naimisiin tässä ollaan todellakin menossa!


Mies vastasi kirkon varaamisesta (tai siis kirkko numero kakkosen, olenko muistanutkaan mainita, että vaihdoimme kirkkoa?) ja hän myös selvitti juhlapaikan yhteystiedot ja sopi sinne tapaamisen. Hän on sitä mieltä, että ainahan me saamme yhdet kutsukortit askarreltua - ja luulen, että hän nimenomaan tarkoittaa itsekin olevansa askartelutalkoissa mukana. Hän haluaa olla mukana.

Joten koen, että minulla on aika ainutlaatuinen mies. Tiedän, että ne asiat, mitkä ovat hänen vastuullaan, tulevat varmasti hoidettua, eikä minun tarvitse olla varmistelemassa. Itseasiassa hän saattaa hoitaa asioita jopa tehokkaammin kuin minä itse.. hups. Emme ole jakaneet mitään erityistä listaa, mitä kumpikin hoitaa, sillä esimerkiksi pitopalvelun ja juhlapaikan kanssa neuvottelemme tietenkin yhdessä. Auton olen kyllä jättänyt täysin miehen vastuulle, sillä minulle kelpaisi ihan yhtälailla meidän omakin automme. Mutta suon kyllä mielelläni miehelleni sen ilon, että hän saa etsiä mieluisan menopelin alle. 

Meillä on erinomainen tiimi. Ja en malttaisi odottaa, että pääsen sanomaan tiimimme toiselle osapuolelle "TAHDON"!

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kulje suoraan takaisin lähtöruutuun

Kävin viikonloppuna sovittamassa sitä ihanaa hääpukua, joka aiheutti minulle viime viikolla kriisin poikasta. Noh, kriisi selätetty, sillä puku oli liian pieni!

Kunnon toimittajan tavoin (en kyllä ole toimittaja) esitin itselleni episodin jälkeen kysymyksen, miltä nyt tuntuu?

Keijukaismorsian: Vähän kahtiajakoiset fiilikset. Toisaalta toivoin, että puku olisi ollut täydellinen ja että hääpukuasiat olisivat kertalaakista ratkenneet ilman kummempaa vaivan näköä. Kuitenkin olen myös helpottunut, että pukua ei voinut edes harkita, koska pieni mikä pieni. Minun ei tarvinnut todella pohtia, haluaisinko A-linjaisen puvun. En kylläkään kokenut mitään hurmaantumista puvusta, vaikka ihastelinkin, miten hoikaksi se vyötäröni teki - siis siitä huolimatta, että nyöritkään eivät mahdollistaneet puvun sopivuutta. 

Olin myös yllättynyt, miten painava hääpuku on. Ja kuuma. Hikihän siinä puski pintaan, kun puin puvun päälleni. Jäin pohtimaan yhtälöä häät elokuussa ja hääpuku. Toki tuossa puvussa oli todella pitkä laahus, mikä lisäsi painoa, mutta silti. 

Päällimmäiseksi jäi myös ärsyttämään, että ilmoituksessa ei kerrottu puvun todellista kokoa. Siihen oli laitettu valmistajan yleiset sentit tuon kokoisessa puvussa, joiden mukaan minun olisi pitänyt (nippa nappa) mahtua pukuun. Oletin myös nyörityksen vähän joustavan. Mutta ei, ne sentit ilmoituksessa eivät kyllä pitäneet lähimainkaan ja puhuttiin ihan lukuisista senteistä.

Illalla jäin myös miettimään, pitäisikö minun hoikistua näistä nykyisistä mitoista? Mutta sitten yritin hokea päähäni, että se puku nyt vain oli ihan käsittämättömän pieni. Minä olen oikeasti ihan normaalipainoinen ja kokoinen. Kroppani mittasuhteet ovat sitä tiimalasia, mikä tosin lähinnä huokailuttaa monesti vaateostoksilla, koska nykymaailmassa on vaikea löytää vaatteita, jos on lantiota ja rinnat.

Käytännössä olen kuitenkin jälleen alkupisteessä. Ei pukua. Onneksi on reilusti aikaa vielä etsiä. Mutta ehkä minun on pakko käydä sovittamassa eri mallisia pukuja liikkeessä, että tiedän, mitä todella haen. Vaikka minusta se tuntuu huijaamiselta, koska ei minulla ole varaa ostaa yli tuhat euroa maksavaa hääpukua. Mietin kyllä myös, jos kävisin vuokrafirmassa sovittamassa, jolloin ei olisi katastrofaalista, jos ihastuisin pukuun: vuokraamiseen löytyy kyllä rahoitusta. Jäin vain miettimään, että vuokrafirmat eivät ehkä ota sovittajia, jotka tarvitsevat pukua vasta reilun vuoden päästä. Ja minä alan olla malttamaton.

Oih ja voih, huomaan nimenomaan kärsimättömän puoleni taas nousevan pintaan. Mottoni on ollut jo kolme vuotiaana: "Minä halluun!!"

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Koska on oikea aika?

Koska olisi hyvä aika mennä sovittamaan hääpukuja? Tätä olen pyöritellyt mielessäni jo tovin ja aina vain lyönyt kapuloita omiin rattaisiini. Minun hääpukubudjettini tulee olemaan pieni. Pelkäänkin, että jos lähden liikkeeseen sovittamaan pukua, niin sieltä ei löydy mitään budjetilleni sopivaa. Tai sitten repsahdan kokeilemaan (ainakin tällä hetkellä) liian kalliita pukuja ja rakastunut sellaiseen, jonka hintalappu saa minut näkemään tähtiä. Sen verran monta jaksoa olen myös katsonut sarjaa "hulluna häämekkoihin", että tiedän liian kalliiden pukujen sovittamisen olevan se viimeinen virhe.

Minulla on selkeä visio, millaisen hääpuvun haluaisin. Mutta nyt törmäsin tori.fi palvelussa pukuun, joka ei ole yhtään sellainen kuin olen ajatellut, mutta jostain syystä avaan jatkuvasti sivuston toiseen välilehteen ja tuijotan pukua. Siinä on jotain sellaista, mikä saa sydämeni hieman läpättämään. 


Se ei ole kapea, se ei ole ivoryn sävinen, siinä ei ole pitsiä. Ja nämä olivat ne kriteerit, joilla olen pukua zoomaillut. Sen sijaan tuossa puvussa on jotain majesteettisen juhlavaa. Se mahtuisi budjettiini. Minä saattaisin jopa mahtua pukuun. Korkeintaan sentistä tai parista se voisi jäädä kiinni. Näissä kuvitukuvapuvuissa on jotain samaa henkeä kuin katseeni vanginneessa puvussa.

Joten pitäisikö minun rohjeta kysyä, voisiko pukua tulla sovittamaan?

Olen vain kauhuissani, että mitä jos ihastun pukuun silmittömästi? Voinko ostaa hääpuvun näin paljon ennen häitä (vuosi ja kolme kuukautta)? Ja miten minun pitäisi suhtautua siihen, jos päädynkin leveähelmaiseen pukuun, kun olin ehdottomasti päättänyt, etten sitä halua? Jos sitten kuitenkin salaa haluan? Entä jos pidän puvusta, mutta en ole aivan varma, onko se todella The Dress? Miten pystyn olemaan varmasti tyytyväinen päätökseen vielä hääpäivänäkin ja olla vilkuilematta enää muita pukuja?


Mistä tiedän, minkä mallisen puvun haluan, jos en uskalla koskaan mennä mitään sovittamaan, etten varmasti ihastu mihinkään pukuun? Kun samalla kuitenkin toivon, että ihastuisin pukuun niin paljon, että olen varma siitä, että haluan sen hääpäivänä ylleni. Kunhan se ei ole liian kallis. Miksi hääpuvut ovat niin kalliita, kun niitä käytetään vain yhtenä päivänä elämässä?

Miksi on niin hankalaa olla nainen?! Varsinkin nainen, joka pohtii häitä. Hääpukua. 

UGH. Vaikenen.

Ps. Paitsi että vielä yksi miksi. Miksi en voinut vain todeta, että yksinkertainen kotelomekko on se minun juttuni? Tosin ehkä jos häitä vietetään kartanossa, niin sinne sopii paremmin "kunnon" hääpukukin. Mutta silti.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Pohdintaa häämatkasta

Olen mietiskellyt, millaisen häämatkan haluaisimme? Olemme ajatelleet kerätä häämatkakassan pyytämällä "törkeästi" läheisiä muistamaan halutessaan meitä juhlapäivänämme tiputtamalla lantteja matkabudjettiimme. Meidän läheisemme nimittäin tuntevat meidät: jos meillä on yhtään ylimääräistä (tai vaikka ei olisikaan) rahaa, lähdemme reissuun. Meidän reissumme eivät yleensä ole kalliita, eivätkä kovin luksusmatkoja, mutta sen vuoksi olemmekin reissanneet aika paljon, vaikka emme ole olleet kovin montaa vuotta yhdessä. Varasimme ensimmäisen yhteisen matkamme parin kuukauden seurustelun jälkeen muutaman kuukauden päähän ja meistä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Tuumasimme, että tottakai olemme yhä edelleen silloin yhdessä.

Enimmäkseen nautimme kaupunkilomista tai road tripeista. Mies tykkää kyllä, jos kaupunkiin sisältyy aurinko ja ranta, mutta hän ei ole varsinaisesti löhöilylomien ystävä. Enkä ole aivan varma, että olenko minäkään. Sellainen on pikkuisen pitkästyttävää. Eli häämatkakohteen tulisi olla sellainen, jossa riittäisi koettavaa ja nähtävää. 

En myöskään lähtökohtaisesti haluaisi laittaa tukottain rahaa edes häämatkaan, koska meidän reissuelämässä se on lopulta vain yksi matka muiden joukossa. Lisäksi olen melko varma, että pysymme Euroopan rajojen sisäpuolella. 


Ajankohdaksi häämatkallemme muodostuu varmaan syksy 2016. En usko, että pystymme heti häiden jälkeen lähtemään (minun passini vanhenee heinäkuussa -16 ja jos vaihdan nimeä, ei kannata uusia passia kuukauden takia ja sitten taas vaihtaa seuraavaan) eikä helteinen elokuinen Eurooppa edes houkuttele minua yhtään. Ennemmin lähtee sitten, kun Suomessa on jo harmaata ja loskaa, silloin irtiotto tekee äärimmäisen hyvää.

Enää pitäisi vain keksiä se matkakohde. Joku road trip Espanjassa kiehtoisi kiitettävästi. Toisaalta olen aivan rakastunut Pariisiin ja voisin lähteä sinne koska vain uudelleen. Mutta sitten toisaalta nimenomaan Pariisi tuntuu kovin kliseiseltä häämatkakohteelta. 

Eniten ehkä houkuttelisi Italia, jossa en ole vielä päässyt käymään. Syksyllä siellä olisi varmasti miellyttävä sää ja voisi vaikka käydä parissa kaupungissa matkan aikana. Minulle matkalla tärkeää on hyvä ruoka ja ei yhtään haittaa, jos viinitkin ovat hyviä. Ranskakin tarkoittaa monia muitakin paikkoja kuin Pariisi. Ne voisin haluta nähdä.


Mies on matkustellut enemmän kuin minä, mutta hän on aina innokas lähtemään lähes kaikkialle uudelleen. En ole edes varma, missä kaikkialla hän on käynyt, yllätyn aina, kun kuulen taas jostain paikasta, missä hän on jo ehtinyt matkustella. Tosin hänkin lähinnä Euroopassa. 

Eihän tällä päättämisellä vielä onneksi ole mikään kiire. Mutta minusta olisi mukavaa kertoa sitten kutsujen yhteydessä, millaiseen kohteeseen säästämme. Tosin kutsujen lähettäminenkin on ajankohtaista vasta joskus vuoden päästä, että ei tässä todellakaan ole vielä mikään kiire. :D

Jos tulee jotain hyviä matkakohteita mieleen tai omia kokemuksia, niin saa vinkkailla!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Tee se itse: hiukset

Olen aika vakavasti harkinnut, että laitan häihin hiukseni itse. Tämä johtuu pitkälti siitä, että monesti kampaajien tekemät juhlakampaukset näyttävät omaan silmään tönkkösuolatuilta muikuilta (anteeksi kaikki kampaajat). Minä haluan hiusteni näyttävän huolettomilta ja rennoilta, enkä siltä, että kampaus pitää varmasti vaikka kuukauden, jos en vain pura sitä. 


Tiedän kyllä, että se kysyy hermoja, että laittaa hiukset itse. Ja sitä tässä eniten mietinkin. Miten suurella koetuksella kärsivällisyyteni on hääaamuna, jos laitan hiukset itse? Toisaalta: säästäisin paljon rahaa ja voisin vain syyttää itseäni jos hiukset eivät miellytä. Lisäksi voisin kokeilla ja harjoitella erilaisia kampauksia vaikka tästä päivästä alkaen ja huolehtia, että harjoittelun kautta haluamani kampaus onnistuu hääpäivänä vaikka silmät ummessa. 

Olen aiemminkin laittanut isompiin juhliin hiukseni itse. Tuijotin youtube videoita monta iltaa ja valkkasin lopulta kampauksen, joka eniten miellytti. Ja sitten vain harjoittelin, harjoittelin ja harjoittelin. Kampaus onnistui täydellisesti ja olin siihen todella tyytyväinen. 


Ylioppilasjuhliini jätin hiukset auki suorina. En tehnyt niille juuri mitään. Opin virheen kautta: koulukuviin tein monesti kiharat, mutta aina jälkeenpäin koin, että en sitten näyttänyt yhtään itseltäni. Joten ylioppilasjuhliin jätin hiukset niin kuin pidin niitä aina ja koin, että näytin aivan itseltäni sinä päivänä ja kuvissa jälkeenpäin. Nyt pohdinkin, että pitäisikö kampauksen olla aukinainen, sillä pidän hiuksia lähes aina auki. Ja sitten taas toisaalta: ihan pelkät suorat hiukset eivät oikein hääpäivää ajatellen tunnu parhaalta. 


Kevyt loiva kihara ja sellaiset "hiukseni näyttävät luonnollisilta ja hyviltä, eli käytin tunnin näiden asetteluun" olisi kiva. Tiedättehän, kun Hollywood tähdet näyttävät punaisella matolla hyvältä ja heidän hiuksensa huolettoman upeilta, kuin niihin ei olisi käytetty juurikaan aikaa? Sellaista fiilistä. Ja sitten taas toisaalta, minulla on niin liukkaat hiukset, että tuollainen kampaus ei varmaan kestäisi koko päivää.

Tietenkin hääpuku vaikuttaa paljon, millainen kampaus toimii parhaiten, mutta näitä kuvia tuijottelen tällä hetkellä inspiraatio mielessä. Sekin pitää huomioida, että vaikka hiuksissani on pituutta, niin ne eivät ole erityisen tuuheat. Joten vaikka jossain kuvassa näyttää, että tällä pituudella rakentaa upean kampauksen, niin saan huomata, että hiuksia pitäisi olla päässä tuplasti enemmän. :D

perjantai 10. huhtikuuta 2015

"Yksi kenkäpari voi muuttaa koko elämän" - Tuhkimo

Olen yrittänyt etsiä ensi kesän juhlia varten kenkiä. Jatkuvasti törmään samaan ongelmaan; minulla on todella hankalan kokoiset jalat. Monesti 36 on liian pieni ja puristava, kun taas 37 tippuu jalasta mennen tullen. Jos on näin vaikeaa löytää mustat perusavokkaat, niin miten ihmeessä löydän hääkengät? Kun minä olen muutenkin aina ronkeli kenkien suhteen. Ei hääkengät saa olla vain "ihan kivat" sen vuoksi, että muita ei sattunut löytymään. No okei, kyllä ne voi olla, mutta jatkokäyttöä ajatellen olisi ihanaa, jos ne olisivat hyvät ja miellyttäisivät silmää.

Muutenkin vähän pohdin, että en taida haluta valkoisia kenkiä. En käyttäisi niitä enää koskaan häiden jälkeen. Minulta puuttuu kaapista nudet avokkaat (oikeastaan kaikki mahdolliset perusavokkaat), joten ideaalia olisi löytää sellaiset. Toisaalta, tiedän olevani ailahtelevainen niin kauan, kunnes tiedän tasan mitä haluan. Eli vaikka nyt suunnittelen näin, niin saatan lopulta päätyä aivan muuhun ratkaisuun.

Katselin vähän Zalandon kenkävalikoimasta, minkälaiset kengät minua miellyttäisivät. Avokärkisiä tai sandaletteja en halua. Avokärkisistä varpaani aina yrittävät tunkea pihalle ja se raastaa varpaat verille. Sandaleteissa on vähän sama vika: varpaani tykkäävät valua kengästä ulos.

Minulla ei ole vielä aavistustakaan, minkä verran olen valmis satsaamaan kenkiin. Lähinnä toivon ihmettä, että hyvältä jalassa tuntuvat kengät löytyisivät kohtuu hinnalla. Kuvittelisin, että sata euroa riittäisi kenkiin, mutta silloin niiden olisi suotavaa myös kestää käytössä pidempään kuin yhden päivän.


Rakastan korkeita korkoja, mutta en voi olla miettimättä, että sellaisilla koroilla en jaksa juhlia koko päivää. Varmasti joudun nappaamaan myös matalammat kengät illaksi mukaan, mutta haluaisin yrittää löytää korot, joissa pystyisin olemaan mahdollisimman pitkään. Se voi tarkoittaa tinkimistä koron korkeudessa. Ei kymmenen sentin stilettoja.

Kuten näistä esimerkeistä varmaan huomaa, pidän hyvin yksinkertaisista kengistä ilman sen kummempia yksityiskohtia. Kenkien suhteen yksinkertaisuus on klassisen kaunista, ainakin omaan silmääni. Tai oikeastaan: omaan jalkaani.


Plussaa tietenkin on, jos valmistajalla on myös puolikkaita kokoja, eli esim. 36,5. Jolloin minäkin voisin helpommin löytää sopivat kengät itselleni! Kenkien suhteen olen erittäin kiitollinen, että tässä on vielä niin paljon aikaa etsiä. Mutta kyllä etsinnät on hyvä aloittaa jo nyt. Tosi tarkoituksella.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Selkeämmin sävelin eteenpäin

Olen kyllä aivan fiiliksissä taas häiden suhteen. Välillä oli kaikki niin sekavaa ja mistään ei saanut konkreettisesti kiinni, että mitään suunnitelmia oli vaikea tehdä ja kaikki vain leijui ilmassa. 

Nyt kun meillä on siis 99% todennäköisyydellä se hääpaikka, olemme luoneet sulhon kanssa uuden ja selkeämmän suunnan häillemme.

1. Meille tulee vain yhdet häät ja yksi hääpäivä. Me punnitsimme, kääntelimme ja vääntelimme tätä ja pohdimme, mikä olisi kaikista eniten meitä miellyttävä ratkaisu. Sinänsä olisi ehkä mukavampi jorata kavereiden kanssa erilliset bileet takapihalla, mutta toisaalta on myös mukava saada kaikki tärkeät ihmiset osaksi, kun astelemme kirkossa papin eteen. Lisäksi voimavarat eivät taida millään riittää kahden päivän suunnitteluun ja organisointiin. Budjetista puhumattakaan.


2. Saatamme vaihtaa vihkikirkkoa. Hääpaikkamme ei ole kotipaikkakunnallamme, vaan viereisellä ja sinne ajaisi nyt varatusta hääkirkosta melkein tunnin verran. Sulho selvittää, että millainen politiikka naapuriseurakunnassa on vieraspaikkakuntalaisten vihkimiseen. Eli ottavatko he siitä maksua ja olisiko eräs puukirkko meidän päivänämme vapaana. Pidämme kyllä vielä toistaiseksi oman seurakunnan varauksenkin voimassa, sillä jos tässä käykin niin kurjasti, että tuo unelma hääpaikka lähtee alta (se on se pahkuran 1 prosentti!), niin varmaan teemme jonkinlaisen paniikkiratkaisun sitten täällä kotipaikkakunnalla. Vaihtamalla kirkkoa säästämme tunnin juhla-aikaa, kun ihmiset tekevät pelisiirtonsa (=liikkuvat välimatkan) jo ennen häitä. Sinänsä tällä ei ole suurta merkitystä, koska lähes kaikki vieraat tulevat ympäri Suomen ja he joutuvat silti pohtimaan majoittumistaan.

3. Olin haaveillut graafisesta ja minttuisesta yleisilmeestä häihimme, mutta se ei sovi tilaan tippaakaan. Kartano, jonka sisustus mukailee 50-luvun sikariporhojen mieltymyksiä, ei ehkä mukaudu tuohon alkuperäiseen haaveeseeni. Sen sijaan olen alkanut pohtia kuparia, kirkasta lasia ja valkoista ripauksella mustaa yleisilmeen luojiksi. Ei mitään härpäkkeitä mihinkään roikkumaan, koska se veisi paikan viehätystä ja noh.. runnoisi sen pirstaleiksi. Mutta jotenkin helpottaa itseä, että saan visuailisoitua tämän uuden linjan itselleni, eikä tarvitse vain kaikesta todeta, että "vitsi miten kiva", tietämättä yhtään, tuleeko se sopimaan hääpaikan tunnelmaan vai ei. Sitä paitsi tykkään haasteista.


4. Alan hiljalleen tajuta, että vaikka juuri nyt häihin tuntuu olevan vielä ikuisuus, niin aika tuntuu hurahtelevan uskomatonta kyytiä. Tuntuu, että vastahan oli joulu ja nyt eletään kuitenkin jo kevättä. Juuri nyt kuvittelen, että elokuuhun 2016 on vielä miljoona valovuotta aikaa, mutta ei sinne oikeasti ole. Joten hiljalleen voisin alkaa vaihtaa tämän haaveiluvaiheen toimintavaiheeseen. Näillä näkymin ruoka ja paikka on hoidettu. Enää miljoona muuta asiaa mietittävänä, vertailtavana ja hoidettavana. :D

5. Helpottavinta on, että alamme tietää, mitä haluamme. Huh.