Häämessuilua

Kävin viime viikonloppuna paikallisilla häämessuilla. Odotukset eivät lähtökohtaisesti olleet kovinkaan korkealla, sillä kävin messuilla myös viime vuonna, eikä niiltä jäänyt kovinkaan paljon mitään konkreettista käteen. Tällä kertaa olin liikenteessä yksin (viime vuonna yhdessä sulhon kanssa), sillä miehellä oli muuta menoa. 

Messujen jälkeen arvioin, että sain tietooni sellaisia asioita kuin alunperin halusinkin. Eniten minua siis kiinnosti kaupunkimme ainoan juhlapukuliikkeen ständi, sillä halusin selvittää, voinko vuokrata heiltä vannehameen pukuni alle ja mahdollisesti hunnun. Vastaus oli, että voin. Joten nyt vain pitäisi olla yhteydessä ja varata aikaa.

Kiinnostusta herätti myös Sinooperin piste. Siitä huolimatta, että en ole erityisen innokas askartelija, niin pysähdyin tähän. Sain kuulla, että nyt on saapunut hääaiheisia juttuja liikkeeseen (esim. saippuakuplia), että jos kiinnostaa, niin kannattaa käydä katselemaassa. 

Olisiko minulla ollut kukka-asiat erityisesti mielessä, sillä kiinnitin katseeni myös kukkiin. Siitä huolimatta, että meille tulee kukat luonnosta. Pysähdyin toviksi juttelemaan Kukkakauppa Astrantian pisteelle. Kävin hakemssa heiltä ihan hetken mielijohteesta perjantaina viikonloppukukkia kotiin ja näin, kun he valmistelivat näitä kukka-astelmai messuja varten. Heillä oli innostavan erilaisia ideoita kukka-astelemiin (kuten, että niitä ei aina tarvitse laittaa pystyyn) ja kyselinkin sitten, että mitäs jos haluaisin luonnonmateriaaleista kimppuni. 

Minulle kerrottiin, että se kyllä onnistuu ja tulee maksamaan saman verran kuin tilauskukistakin, koska kyllähän se vaatii aikaa ja vaivaa, että käydään metsästä rämpimässä ja etsimässä minulle kanervia. Jäin sitten pohdiskelemaan, että sijoittaisinko korvisbudjetista jääneet roposet hääkimppuuni? Toisaalta sain myös idean, että jos kävisin ostamassa kukkakaupasta joitain kukkia ja sotkisin kanervien sekaan. Tulisiko lopputuloksesta moniulotteisempi? Tämä ehkä vaatii testailuja. Onkohan parvekkeella olevat ruukkukanervat selvinneet talven yli?

Kauttauksia olisin mielelläni myös katsellut, mutta niitä oli vain kolme erilaista. Oma suosikkini oli tällainen, missä oli kynttelikkö. Mietin kyllä, että se on aika korkea ja häiritisi jo seurustelua pöydän toiselle puolelle. Mutta jos satun löytämään kynttelikön jostain, niin voisin tuupata sellaisen johonkin sivupöydälle.

Messuilla olisi ollut tarjolla myös muotinäytös, mutta olin jo aamusta liikkeella ja minun olisi pitänyt jaksaa hengata paikan päällä (kaikki kiinnostavat pisteet kiertäneenä) vielä lähes tunti. Joten en jaksanut, vaan lähdin kotiin.

Kyllähän tuolta sai ideoita ja ajatuksia (ehkä vähän liikaakin, kun miettii kukkaroa), mutta toisaalta oli kiva tarkastalle paikallisten yrittäjien tarjontaa ja miettiä, olisiko heillä jotain sellaisia palveluita, mitä minä voisin haluta. Jotenkin omaa sydäntä lähellä on paikallisten yrittäjien tukeminen. En kuitenkaan olisi ollut valmis näiden messujen vuoksi tulemaan kauempaa tai maksamaan sisäänpääsystä. Mutta herätteli se taas mukavasti hääpohdintoja ja kun päivällä näin sulhoni, niin pulpatin kuin papupata uusista ideoista.

Postimerkkejä

On vaarallista seurata hääblogeja. Minähän en ollut alunperin uhrannut ajatustakaan postimerkeille. Mutta kun luin aiheesta postauksia, aloin pohtia, miten tärkeitä postimerkit ovat minulle? Pitääkö niiden täydentää kutsujen ja kuoren muodostamaa kokonaisuutta, vai voisivatko ne vain olla se juttu, joka vie kutsut perille ilman sen kummempia stressauksia?

Pohdintojen seurauksena päädyin selailemaan postin sivuilta erilaisia merkkejä, puntaroimaan niitä ja pohtimana, mikä olisi hyvä. Kunnes jossain kohdin totesin, että nyt tämä menee omalla kohdallani aivan yli. Minulle on oikeastaan aivan sama, millaiset merkit kutsuissa ovat. Tai ainakin melkein.

Nimittäin kun kävin postissa (ennen kuin se meidän maakunnasta lakkautettiin ja postimerkkien hinnat nousivat), niin esitin asiani. "Hei, tarvitsisin postimerkkejä - ja mielellään sellaisia, jotka olisivat nätit hääkutsuihin." 

Ja niin postin täti toi sitten minulle näytille nämä sormus postimerkit ja totesin, että ne on oikein hyvät. Maksu ja merkit olivat minun ja asia oli sillä selvä. Aikaa meni ehkä kaksi minuuttia.

Joskus pitäisi hääsuunnitteluissakin miettiä, mihin kannattaa satsata aikaansa ja mihin ei. Tietenkin jos on todella visuaalinen ihminen, niin tällaisesta saa varmasti tyydytystä itselle. Kun tietää, että kokonaisuus mätsää viimeisen päälle. Mutta minulle se ei ole niin tärkeää.

Tästä huolimatta meidän kirjekuoreemme nyt tuli oikein sopivat merkit. Jos muistan, niin laitan kuorista + merkeistä jossain vaiheessa kuvaa. Kunhan saan viimeisestkin askartelut niiden suhteen tehtyä (huoh - se hetkellinen askarteluinspiraatio taisi jo kuolla).

Please don´t stop the music

Me olemme ehkä siinä mielessä outoja lintuja häidemme suhteen, että meillä ei ole tulossa bändiä, DJ:tä, trubaduuria tai duo esiintymään häihimme. Me aiomme luottaa musiikin suhteen soittolistoihin. Tietenkin on mahdollista, että joku vieraista intoutuu esiintymään ja soittamaan jotain, mutta tämän varaan en ole laskemassa mitään.

Suurin syy livemusiikin puutteeseen on budjetti. Me emme halua käyttää yhteen päivään tolkuttomasti rahaa ja tämä on se kohta, missä säästämme. Uskon, että elävä musiikki loisi häihin omanlaisensa tunnelman, mutta jos me itse emme koe sitä niin merkittäväksi asiaksi, niin sitten se ei meidän häissä sitä ole. Odotan kyllä innolla jo läheiseni häitä meidän häidemme jälkeen, sillä siellä on luvassa livemusaa! Ja se sopii hänen tyyliinsä kuin nenä päähän.

kuva

Mutta tämän kilometrialustuksen jälkeen mennäänkin siihen aiheeseen: soittolistat. Olen alkanut kokoamaan soittolistoja hääpäivää varten ja tullut siihen tulokseen, että niitä pitää olla ainakin neljä erilaista. 

1. Ruokailun ajaksi instrumentaalista musiikkia. Tähän mennessä olen löytänyt paljon ihania piano, panhuilu ja kitara covereita.

2. Rennommalle oleskelulle ihania herkkiä biisejä sanojen kera. Ei kuitenkaan mitään voimakasta tai liian vahvaa, vaan sellaista sopivaa pumpulista lällynläätä. Muuten biisivalinnat eivät välttämättä liity mitenkään rakkauteen. Kyse on sopivasta tunnelmasta kappaleessa, joka luo sopivaa tunnelmaa meidän ympärillemme.

3. Ehkä muutamia valsseja, että saadaan hetki pyörähdellä arvookkaasti tanssilattialla

4. Loppuillaksi biisit, jotka saavat lantiot liikkeelle ja hymyt huulille sekä menojalan vipattamaan.

kuva

Ja voin kertoa, että kyllä näihinkin saa ihan kiitettävästi uppoamaan aikaa! Sen vuoksi koenkin, että on hyvä aloittaa jo nyt ja saada "pohja" valmiiksi. Sen jälkeen on helppo käydä lisäilemässä vielä mieleen tulevia yksittäisiä biisejä, sen sijaan, että tarvitsisi hääviikolla alkaa vaivata päätään muistelemalla kaikkia kivoja biisejä. Aion myös tarvittaessa kirjoittaa mihin tahansa lapun kulmaan hyviä biisejä ylös ja käydä lisäämässä ne myöhemmin listalle.

Minulla musiikki toimii kunnon aikakoneena, joka heittää minut hetkessä johonkin menneisyyden muistoon. Sen vuoksi häissämme tulee ehdottomasti olemaan musiikkia. Jonkun biisin aion ottaa sellaiseksi "tehokeinobiisiksi", jolla voin palata häämuistoihimme vuosiakin myöhemmin. Eli siis teemabiisi, joka soi päivän aikana useamman kerran. Vielä kun keksin, mikä se olisi.

Millaisia musiikkivalintoja teillä on häissänne? 

More is more, vai miten se nyt meni?

Olen kiertänyt maanisesti koruliikkeitä ja verkkosivustoja viime viikkoina, koska helmikuun to do-listalla on "metsästä korut". Käytännössä etsinnän alla on siis ollut korvakorut, koska en usko haluavani ranne- tai kaulakorua. Sormukset ja korvakorut olkoon ainoat koruni. Niin ja hiuskoru. Jos sellaisen löydän.

Kuitenkin korvakorujen suhteen minulla on ollut jonkinlaista ajausta: roikkuvat, jollain jujulla ja sisältäen helmiä. Hopeiset yksityiskohda, että ne sopivat sormuksiini. Hinnan suhteen kipuraja oli 100 euroa. Ajattelin, että jos löydän laadukkaat korvakorut sellaisina, joista pidän, niin olen valmis maksamaan. Jäisihän korviksista myös ihana muisto.

Olen käynyt siis ihan kunnon koruliikkeissä, rihkamaliikkeissä, selannut kaikki mahdolliset Kalevala korut ja ollut jo aivan epätoivon partaalla. Lopulta sitten ihastuin Glitterin korvakoruihin, joista pidin. Kävin niitä hiplaamassa pari kertaa, otin kuvat ja lähetin makutuomareilleni arvioitavaksi. Ja lopulta neljännellä kerralla liikkeeseen astuessa ostin korut omiksi.

Ai miksi? Koska kun kysyin mieheltä, että pitäisikö minun ostaa korut vai ei, hän kysyi, paljonko ne maksavat? Tunnustin että suunnilleen kympin.  Sulhon vastaus oli:"KYMPIN? Miksi et jo ostanut niitä?" 

En halunnut ostaa edes kymmenen euron korvakoruja, jos ei koe, että ne voisivat olla the korvakorut. Kuitenkin kun jäin niitä niin monesti ihastelemaan, päätin, että voihan niitä kokeilla. En ole vielä päässyt kokeilemaan puvun kanssa, mutta kyllä ovat omaan silmään kauniit! Tuo putoava muoto erityisesti viehättää, se tulee hyvin esille, kun hiukseni tulevat olemaan kiinni. Lisäksi korvakorujen kevyt blingi ja helmet toistavat kauniisti pukuni yksityiskohtia. 

Mietin hetken, ovatko nämä korvakorut liian näyttävät, kun pukukin on näyttävä. Mutta sitten taas pohdin toisesta näkökulmasta, että jos puku on näyttävä ja korut valjut, niin lopputulos ei ole silloin tasapainoinen.

Tällä hetkellä painottelen, että lopputuloskesta tulee "less is more", sen sijaan, että se olisi "more is more"! Mutta jos lopputuloksena sain tässä kohdin säästettyä budjetissa 90 euroa, niin sanoisin, että aika win-win -situation.

Jotain sinistä ja vilvoittavaa

Olin viime syksynä reissussa Portugalissa. Kävin paikallisessa liikkeessä, jossa myytiin viuhkoja. Silmäni alkoivat hiukan kiilua ja sormeni syyhytä, kun huomasin yhdessä nurkassa viuhkoja. Suomi ja elokuu on sellainen yhdistelmä, että säästä ei voi tietää yhtään, mitä on luvassa (tosin missä kuussa sitä tietäisi). Olettaa voisi, että päivä olisi lämmin, mutta on myös mahdollista, että se on hyytävä ja vettä tulee kuin saavista kaatamalla. Kuitenkin siltä varalta, että sattusi olemaan lämmin, ostin itselleni viuhkan. 

Mietin myös, että viuhkan takana voin myös huomaamatta pyyhkiä tarvittaessa kulmiani tai peittää nauruani, tai mitä nyt tarvitseekaan? En vielä syksyllä ollut varma teemaväreistämme ja pelkkää valkoista viuhkaa liikkeessä ei ollut. Joten otin lempi väriäni, eli sinistä sisältävän viuhkan. Tässä hiljattain sitten tajusin, että viuhkan sininen voi hyvin olla minun "jotain sinistä". 

Ja koska minut on kasvatettu periaatteeseen "kaverille kans", niin ostin sitten samanlaisen viuhkan äidilleni. Siinä vain on eri värinen kukka. Olen aika varma, että äitini tulee hankkimaan mekon, jossa on juuri tuota kukan sävyä. Silloin viuhka ja asu mätsäisivät. ;) 

Viuhka ehkä menee kategoriaan "vuosisadan hääturhake", mutta jos sattuu oikeasti hellepäivä, niin saatan olla aika kiitollinen viuhkasta. Vielä kun vain muistaisin sen pakata mukaan.

Onko järjetöntä laittaa jo nyt kaasolle viestiä siitä, että muistuttaa minua?! :D

Hiusten kasvatus -projekti

Aloitin kaksi vuotta sitten oman hiusvärin kasvattamisen. Minulla oli hyvin tummanruskeat hiukset (no ehkä ne oli mustat) ja oma hiukseni on tällainen.. vaaleanruskea? Tuskailin jo vuosi sitten, että tästä ei tule mitään (linkin takaa näkyy tuolloinen tilanne) ja ajattelin nyt vilauttaa, missä mennään tällä hetkellä. 

Hiukset takaa

 Ja kun kävin itsekin kurkkaamassa, millaiset hiukset viime vuonna olivat, niin wow! Onhan tästä tultu hyvä harppaus eteenpäin! Enää ero tyven ja latvan välillä ei ole niin terävä ja selkeä. Pitääkin neuvotella kampaajani kanssa, jos pian taas napsattaisiin muutama sentti latvoista pois. En ole millään raaskinut leikata kerralla kaikkea värjättyä hiusta pois, kun haluan saada kunnon nutturakampauksen häihin. Kuitenkin nyt alkaa tuntua siltä, että hääpäivänä suurimmaksi osaksi pää on täynnä oman väristä jouhta ja se on minulle tärkeintä. En usko, että kampauksesta latvat tulevat erottumaan kummemmin, vaikka olisivatkin hieman eri sävyä. 

Etuhiukset

Olen yrittänyt edesauttaa hiuksia kasvamaan biotiinin voimalla. Oma lempparini on Yliopiston Apteekin oma biotiini. Hiukseni eivät kasva hurjaa vauhtia (kuten joillakin onnekkailla), mutta mukava huomata, että kyllä ne kuitenkin kasvavat. Lupaan kyllä, että kun vihdoin saan tämän projektin päätöksen, niin en ihan herkästi tartu enää väripurkkiin! Ehkä sitten, kun pitää alkaa peitellä harmaita hiuksia. ;)

Led-kokeiluja

Kuten tuossa taannoin totesin: aion laittaa kirkkoon ledkynttilät lyhtyihin. Näin toimiessani toivon, että kirkon puolesta lyhdyt eivät olisi mikään ongelma. Minun ongelmani sen sijaan on, kun yritän etsiä ledkynttilöitä, jotka eivät olisi kovin kalliit ja jotka kuitenkin näyttäisivät edes melko kivoilta.

Tässä nyt pari kokeilua näihin liittyen. 

Tosin harhaanjohtavasti tämä ensimmäinen kokeilu on ledtuikku, sillä löysin tämän Tigerista ensin. Totesin, että nämä ovat niin feikin näköiset, että eivät kyllä tule meillä käyttöön. Ei meillä muutenkaan ollut ajatuksena laittaa ledtuikkuja, mutta halusin kuitenkin kokeilla, kun neljä tuikku maksoivat vain 3 euroa yhteensä. Sillä jos nämä olisivat olleet kivat, olisi niitä voinut harkita. Ei olisi tarivnnut kenenkään vaihtaa loppuun palanutta tuikkua kesken juhlan.

Sen sijaan Tigerista toisella kerralla löytämäni ledkynttilä taitaa mennä jatkoon. Liekki ikään kuin "elää" väpättämällä hieman, mikä tekee valosta hieman aidomman oloisen. Tosin sitä ei kannata jäädä tuijottamaan, jos on taipumusta migreeniin. Yksi kynttilä maksoi muistaakseni 3 euroa, mutta siihen pitää olla erikseen patteri (muistaakseni AAA). Vähän irvistyttää, että jos näitä tarvitsee kymmenen, niin sinne humahtaa huomaamatta 30 euroa. Mutta toisaalta, jos ostaisin aidot kynttilät, niin ne maksaisivat aikalailla saman verran. 

Uskon, että vähän enemmän satsaamalla saisi vieläkin paremmat ledkynttilät, mutta en taida olla täsäs kohdin valmis satsaamaan kovinkaan paljon enempää. Tietenkin jos kohtuu hinnalla löytyy myös muiden firmojen kynttilöitä, niin saatan hyvinkin kokeilla. Kyllähän näistä testikynttilöistäkin jo kertyy puro, jolla huomaamatta saan tarvittavan kynttilämäärän kasaan. Eikä se tunnu niin pahalta kukkarossa.

Kauttauskokeiluja

Minulle on vihdoin kirkastunut visio siitä, millaisen kattauksen haluaisin meille. Nyt viikonloppuna ehdin myös kokeilla, miltä suunnitelmat voisivat näyttää myös todellisuudessa. Tietenkin tämä oli vain tällainen betaversion kokeilu, sillä pöytäliinan virkaa toimitti ruttuinen lakana ja kanervien tilalla oli tulppaaneja. Maljakotkin olivat nyt mitä sattuu, mutta kuitenkin tällä kokeilulla sain vahvistusta sille, että suunta on oikea!

Olen alkanut kierrellä kirppareita ja etsiä erilaisia kirkkaita tuikkukippoja. Haluan sotkea erilaisia kippoja kattaukseen, ettei siitä tule liian jäykkä, vaan hieman boheemi. Kirppiseltä onkin löytynyt mukavasti erilaisia! Mies tosin totesi, että yhdet näistä ovat hänen mielestään pieniä juomalaseja, joita heilläkin on ollut joskus kotona, mutta itse olen sitä mieltä, että aivan sama. Jos ne on myyty minulle tuikkukippoina, niin käytän niitä tuikkikoppoina. Tuikkukippoja alkaakin olla kivasti, pitäisi ihan laskea, montako niitä on. Yhteensä olen käyttänyt näihin nyt n. 10 euroa ja niitä on varmasti 20-30kpl, eli suunnilleen parikymmentä senttiä on jäänyt hintaa yhdelle kipolle. Kastehelmiä löytyi jo valmiiksi kotoa muutama. Nämä saatan haluta meidän omaan pöytäämme. ;)

Kipot tulevat siis limittäin ja lomittain, niin että välissä on myös korkeita valkoisia pöytäkynttilöitä kirkkaalla lasisella alustalla. Väliin tulee maljakot, joissa on kanervia. Paikkakortit ovat valkoiset kultaisella yksityiskohdalla ja mustalla tekstillä (tekstittömät versiot tässä) ja pöytänumerot tulevat olemaan kultaiset (idea on jo!),

Tuntuu hyvältä tietää, että tässä kohdi minulla alkaa jo olla selkeät sävelet. Kun keväällä pääsen jälleen käymään juhlapaikalla, tarkistan, että pöytien syvyys riittää tällä kattaukselle ja lasken, paljonko tarvitsen suunnilleen isoja kynttilöitä. Sen jälkeen on helppo arvioida tuikkukippojen määrä ja voinkin tehdä kynttilähankinnat valmiiksi. Minulla oli alunperin ajatuksena laittaa maljakoiksi isoja lasipurkkeja, mutta luulen, että ne ovat liian isoja. Pitää katsella jotain pienempää vaihtoehtoa. Miltä tämä kokonaisuus teidän mielestänne vaikuttaa?

Ps. Voihan harmaus, kun ei edes keskellä päivää saa otettua valoisia kuvia!

Tahtoo Viva la Vidan!

En voi sille mitään, olen aivan ihastunut tähän Coldplayn Viva la Vidan urkuversioon. Tahdon niiiiiiin paljon saada tämän meidän poistumismarssiksi. Nyt vain toivon sormet ja varpaat ristissä, että meille sattuu sellainen kanttori, joka hyväksyisi tämän marssiksi. Tämä olisi jotenkin ihanan erilainen ja herättäisi varmasti hilpeyttä myös vieraissamme.

Enää tarvitsee sitten päättää kahdesta vanhasta lempparista, että mikä olisi sisääntulomarssi? Olen aina kuvitellut, että se olisi tuo Prinsessa Ruusunen, joka on kulkenut meidän suvussa häämarssina mm. vanhempieni. Mutta sen jälkeen, kun vanhempani erosivat, niin en ole ollut enää yhtä varma. Toisaalta mietin, onko toinen suosikkini Trumpettisävelmä liian reipas sisääntulomarssi?

Aiemman postaukseni häämarsseista voi siis lukea täältä.  Voimme todeta minun mahtipontisesti todenneen, että nämä ovat ne THE marssit. Ja kappas vain, kuka täällä onkaan taas epäroimassa valinnan kynnyksellä ja muuttamassa mieltään?

Oikeastaan luulen tietäväni, mihin ratkaisuun tulen päätymään, jos kanttori on suopea, mutta ehkä en enää lähde julistamaan mitään.. :D

Ps. Kappas! Blogini on tullut 3,päivä huimaan 1-vuotiaan ikään! Muistaako joku, miten alunperin suunnittelimme pieniä puutarhahäitä kavereille ja kahvittelua vanhemmille? Onneksi suunnitelmat muuttuivat, koska meillä ei ole enää sitä pihaa... ;)

Paikkakortit

Huh ja puh sanon minä! Mutta kyllä olen aika tyytyväinen: paikkakortit tehty! Pari-iltaa (myös nyt näin perjantai-iltana) olen istunut kuin tatti keittiönpöydän ääressä ja askarrellut. Ensin piti tehdä pientä koeversiota, sitten piti kokeilla ja sen jälkeen täytyi vain urakoida. Välillä piti täydentää materiaalivarastoa ja taas jatkaa. Lopputuloksena meillä on nyt reilut 50 paikkakorttia valmiina.

Tämä häähömpötys kyllä ilmeisesti tuhoaa aivosoluja. Minähän nimittäin tunnetusti inhoan askartelua. Ja nyt kuitenkin todistettavasti olen askarrellut aivan pähkinöissäni. Parhaimmillani (tai pahimmillani) olen istunut kolme tuntia askartelemassa.

Vieläpä olen lopputulokseen aika tyytyväinen. En voi käsittää, että minä osasin tehdä nämä. Joo, ei ollut mitään rakettitiedettä näiden valmistus, mutta sen lisäksi, etten pidä askartelusta, olen siinä huono (asioiden välillä lienee jotain yhteyttä), joten olen aika pihkuran ylpeä aikaansaannoksestani! Sulho tosin vähän kyseli, että todellako nämä täytyy jo nyt tehdä. Minä perustelin, että en aio näitä häitä edeltävänäkään yönä tehdä, että ennemmin nyt. Ei se ole niin justiinsa, jos joku vieraista ei pääse tulemaan ja kortti jää käyttämättä. 

Miehellä on vielä urakkaa edessä. Hänen pitää tekstata nimet loppuihin kortteihin (ensimmäiset 17 hän on jo hoitanut), koska hänellä on kauniimpi käsiala kuin minulla. Laitan tähän yhden tekstatun harjoituskappaleen esimerkiksi käsialasta, jolla nimet tulevat. Oikeissa versioissa on myös vieraiden sukunimet, sillä paikalle on tulossa muutamia saman etunimisiä ihmisiä, niin pelkkä etunimi ei riitä. Lisäksi tuntuisi jotenkin alleviivaavalta laittaa vain näiden ihmisten kohdalle myös sukunimi näkyviin ja muilla ei. 

Ai niin! Harjoituskappaleessa nimi on väärinpäin. Eli oikeasti tuo kultareunus tulee vasemmalle ja nimi oikealle.

On kyllä nyt vähän kaikkensa antanut olo. Mutta ihanaa, kun saa taas yhden asian viivattua to do -listalta yli!

Ps. Livenä nämä näyttävät paljon paremmilta ja kimmeltävämmiltä kuin kuvissa.