torstai 9. kesäkuuta 2016

Meikkikriisi

Jotenkin tämä hääsuunnittelu onkin mennyt vähän liian kepoiseen. Jotain mutkia vain täytyy kuulua matkaan. Mutka on nyt nimeltään häämeikki. 

Kävin koemeikissä. Kun katsoin paikan päällä meikkiä peilistä (tosin oli huono valo, sateinen päivä, hämärää jne), niin meikki näytti kauniilta. Pieniä muutoksia toivoin ja kerroin ne meikkaajalle.

Mutta kun tulin kotiin, sää kirkastui ja katsoin peilistä, niin voihan lehmän häntä! Meikkipohja oli kalpealle iholleni aivan liian tumma. Varjostukset olivat niin jytkät ja kovat, että ne näki kilometrien päähän. Leukaperäni olivat aivan kummallisen väriset. Silmien alle meikkiä oli kertynyt niin, että näytin valovuosia vanhemmalta kuin todellisuudessa olen.

Siinä hetkessä olisin halunnut itkeä, minua harmitti niin vietävästi. Mietin, että minun täytyy ottaa yhteyttä meikkaajaan ja pyytää, että hän tekee meikkipohjasta vaaleamman. Mietin, miten karmeilta silmän aluseni näyttivät. Mietin, miten paksu kerros minulla oli tavaraa naamassa. Meikissä oli myös hyvää: silmäni näyttivät upeilta. Olin niihin todella tyytyväinen. Mutta minulle meikkipohja on kaiken A ja O. Se ei ollut sinnepäinkään, mitä halusin.

kuva

Mieheni totesi, että meikki näytti ensin hyvältä, mutta valon lisääntyessä se alkoi näyttää pahemmalta kuin Muumien Primadonnan meikki.

Päätin ottaa aikalisän ja lähteä treenaamaan. Yleensä aina liikkuessa jotenkin saan aseteltua asioita oikeisiin lokeroihinsa ja järjestykseen. Silloin olen myös rauhallisempi ja analyyttisempi. Kuuntelin siis itseäni ja totesin, että en halua ottaa häämeikkiäni tuolta. Voisin tietenkin pyytää muutoksia meikkiin, mutta en voisi siltikään olla rauhallisilla mielin ennen hääpäivää. Koemeikki jo sai sisuskaluni stressistä ja ahdistuksesta solmuun. Ei oikein hyviä signaaleja, jos ajatuksena oli, etten meikkaa itseäni hääpäivänä, että saan olla stressaamatta.

En jaksa alkaa etsiä uutta tekijää. En jaksa kokeilla uudelleen. Joten joudun varmaan ottamaan hatun nätisti kouraan ja kiltisti pahoittelemaan meikkaajalle, että perun varaukseni. Aion kyllä rehellisyyden nimissän myös kertoa syyn, sillä hän näki minun poistuvan liikkeestä tyytyväisenä. Voisi olla aika hämmentävää perua ilman selitystä.

Ja seuraavaksi alan googlata youtubevideoita aiheena juhlameikki. Tiedän, että en ole loistava meikkaaja, mutta olen ennekin tärkeisiin juhliin pystynyt luomaan itsestäni ihan edustuskelpoisen. Ainakin tiedän, mitä saan. 

Kummasti stressi katosi, kun tein tämän päätöksen. Silloin taisin päättää oikein.