Kuvaaja ja somettomat häät

Alunperin ajattelimme mieheni kanssa, että pyydämme jotain vieraistamme kuvaamaan häät. Kuitenkin kierrettyämme kesän häitä ja nähtyämme erilasia kuvauskäytäntöjä, hahmottui omamme. Emme halua somehäitä. Emme halua myöskään, että vieraamme vihkmisen aikana hyppivät penkeistään kuvaamaan meitä. Haluamme rauhoittaa vihkimisen itseasiaa varten. Emme myöskään halua häistämme mitään hästäg-juhlia, jossa vieraat naputtavat jatkuvasti kuvia sosiaaliseen mediaan. 

Tietenkin hästägillä saisi varmasti hauskoja kuvia meillekin muistoksi, mutta tämä ei vain tunnu meiltä. En oikeastaan halua, että minusta laitetaan hääpäivänä kuvia mediaan ilman lupaa. Julkaisen kylla itse esimerkiksi facebookissa kuvia, mutta siinä on se ero, että minä olen voinut päättää, minkä kuvan laitan ja minne. Eräissä häissä tänä kesänä morsian ja hänen isänsä olivat päätyneet heti vihkimisen aikana sosiaalisen median kuvavirtaan, enkä usko, että kukaan oli kysynyt kummaltakaan lupaa kuvan julkaisemiseen.

kuva

Haluamme häistämme kuvia, mutta emme halua velvoittaa ketään vieraista siihen. Oikeastaan olimmekin puhuneet tästä jo erään tuttavamme kanssa viime talvena. Hän kertoi harrastavansa kuvasta ja heti olin kärppänä kysymässä, että miltä kuulostaisi mahdollinen kuvauskeikka 2016. Tuollon hän kertoi kuvanneensa aiemmin häitä ja lupasi laitella kuvia näistä häistä, että voimme katsoa, millaisia kuvia hän ottaa. Asia kuitenkin unohtui sitten aivan kokonaan, kunnes tuossa kuukausi sitten tämä tuttu laittoi viestiä, että tästähän oli talvella puhetta, että jos vielä kiinnostaa, hän voisi laittaa kuvia. 

kuva

Kuvat tulivat ja pidin niistä, lisäksi hän lupasi, että tietenkin saamme esittää toiveita kuvien tyylin suhteen. Hänen taksansa oli erittäin kohtuullinen, sillä hän on tietenkin harrastelija, eikä mikään ammattilainen. Tämä tuntui meistä todella hyvältä ratkaisulta. Kuvaaja on meille molemmille tuttu, joka on mukava, mutta ei mikään niin hyvä kaveri, että olisi edes odottanut kutsua häihimme. Meidän ei tarvitse nakittaa ketään läheistämme kuvaajaksi ja voimme laittaa infokirjeeseen, että vihkimisen aikana kuvia ottaa ainoastaan kuvaaja. Ja että ylipäätään meillä on kuvaaja koko päivän menossa mukanan (sovimme, että hän ottaa potretit ja kuvaa vihkmisestä häävalssiin saakka koko päivän) ja nämä kuvat voimme jakaa vieraille häiden jälkeen. 

Nyt sitten vain pinterestiin hääkuva -kansiota luomaan, että voin esitellä kuvaajallemme ennen häitä, minkätyylisistä kuvista haikailen!

Nyt meillä on siis jo kirkko, juhlapaikka ja kuvaaja. Tästä se lähtee.

Höperöbloggaaja

Heipparallaa pitkästä aikaa!

Olen ollut poissa blogista taas liian pitkän aikaa. Kun yritin eritellä, minkä takia, niin huomasin siihen mielessäni kaksi syytä. Ensimmäinen oli luonnollisestiki se, että minulla on ollut niin paljon muuta elämää. Töissä olen tehnyt aika pitkää päivää (ja itseasiassa nappasin itselleni vielä yhden lisäprojektin oman työn ohelle, hups), olen nähnyt ystäviäni, yrittänyt ehtiä liikkua (toimistotyö ja istuminen tappaa) ja sen lisäksi vielä ihan vain olla ja relata. Blogi on siinä hulinassa jäänyt priorisointilistalla häntäpäähän. 

Toinen syy on ollut pieni hääblogimaailma-ahdistus. Tuntuu, että kaikki suunnittelevat täydellisiä häitä. Siis tietenkin. Jokainenhan haluaa täydellisen päivän. Mutta sitten otan vaikuteita itseeni ja alan hourailla miehelleni, että "eikö meilläkin pidä olla tällainen asia x, kun kaikilla muillakin on". Mikä kuulostaa aivan pikkulapsen suusta tulleelta. Muistan kyllä mankuneeni pienenä äidiltä vaikka mitä sillä perusteella, kun kaikilla muillakin on. Ja nimenomaan se piti olla, koska kaikilla muillakin oli. Ei ehkä niinkään sen takia, että olisin alunperin itse ajatellut haluavani mitään sellaista. 

kuva

Jotenkin pääni siis meni sekaisin kaikkien mahdollisuuksien ristiaallokossa. Tuntui, että kadotin sen, mitä minä/me haluamme ja ajattelin liikaa, mitä muut tekevät/haluavat. Parhaimmillaan blogeista saa ihania hääideoita ja pahimmillaan lähden liikaa massasopuliksi, eli massan vietäväksi. 

Olen pohtinut tilannetta ja miettinyt, että kehtaanko edes kertoa omista hääsuunnitelmistani julkisesti, kun ne eivät monessa kohdassa ole samankaltaisia kuin muiden suunnitelmat. Teilataanko oma ajatusmaailmani sen vuoksi aivan täysin? Tässä kohdassa palautin taas mieleeni, miksi blogin perustin. Omaksi virtuaaliseksi muistikirjaksi ja paikaksi, jossa höyrytä meidän häistä. Olenko myöskään koskaan saanut tähän blogiin yhtään ilkeä kommenttia kanssamorsioilta? No en todellakaan. Kaikkea muuta.

Eli johtopäätöksenä: kirjoitan tätä blogia entistä enemmän itsenäni. Omista lähtökohdistani. Ja lopetan tällaiset höpöhöpöajatukset aivan kokonaan. Erilaisuus on rikkautta ja jokaisen häät on loppujen lopuuksi uniikit, vaikka niissä jotain samoja piirteitä olisikin. 

Jonkin verran suunnitelmat ovat taas nytkähtäneetkin eteenpäin ja niistä kirjoittelen lähiaikoina lisää. Jotenkin aivoihini on alkanut iskostua, että häihimme on enää reilut 11 kuukautta. Huh. Se tuntuu olevan niin pian!

Kesän toisten häiden jälkeen

Kokosin kesän ensimmäisistä häistä idea ja muistilistaa itselleni, sekä lukijoille. Viime viikonloppuna tanssiin kesän toisia häitä ja tässä vähän pohdintoja niiden jälkeen.

1. Morsiamen kaunein koristus on onnellinen hymy. Nykyään tuntuu, että jokaisen avioliiton satamaan aikovan pitää ennen suurta päivää laihduttaa, käydä suihkurusketuksessa, valkaista hampaat, lisätä karvaa päähän ja ripsiin sekä käydä meikkaajalla ja kampaajalla (manikyristillä, pedikyristillä, mitä näitä nyt vielä on), että näyttää täydelliseltä. Mutta todellisuudessa joskus yksinkertainen polvipituinen mekko, kaunis kukkaseppele päässä ja maailman onnellisin hymy huulilla vakuuttaa niin paljon enemmän kuin kaikki krumeluuri. Lisäksi morsian tanssahteli niin kevyesti lyhyessä helmassaan, että minäkin päätin, ettei minulle tule laahusta.

 kuva

2. Talkoilla saa paljon aikaiseksi. Monet vieraat tulivat juhlapaikalle jo perjantaina (oli yöpymismahdollisuus) ja olivat auttamassa järjestelyissä. Varmasti jokaiselle apuna olleelle jäi tunne, että on edes hieman saanut omalta osaltaan olla auttamassa tekemässä hääparille ihanaa päivää. Sellainen saa häät tuntumaan jotenkin henkilökohtaisemmilta. 

3. Hääparin istui läheisimpiensä kanssa yhteisessä, eikä omassa pöydässä. Lisäksi pöytään oli jätetty pari paikkaa tyhjäksi, että vieraat saattoivat käydä helposti piipahtamassa ja vaihtamassa kuulumisia hääparin kanssa. Tästä ideasta pidin paljon!

4. Yksinkertaisista neilikoistakin saa kauniita kukka-astelmia. 

5. Juhliin saa parhaimmillaan uskomatonta yhteisöllisyyttä, kun ne tavallaan kestävät koko viikonlopun. Jos vieraat saapuvat jo perjantaina ja lähtevät vasta sunnuntaina, kestää häähumu pidempään ja tärkeiden ihmisten kanssa saa viettää enemmän aikaa. Näiden häiden jälkeen vitsailimme, että olimme olleet "hääleirillä", fiilis oli nimittäin kuin leirin loputtua. Haikeus siitä, että se yhteisöllisyys ja leiri ovat ohi.

6. Kahvikonjakit kannattaa napata kahvin jälkeen talteen, jos ei halua, että vieraat nauttivat niitä enemmänkin.

kuva

7. Viinin tarjoilu karahveissa on ehkä viehättävämpi kuin hanapakkaukset sivupöydillä.

8. Häät voi järjestää ilman hullua stressiä - ainakin jos sinulla sattuu olemaan tehokas kaaso. Tällainen tunne jäi ainakin näistä häistä. Hääpari ei vaikuttanut kertaakaan stressaantuneelta ja asiat vain tuntuivat hoituvan. Mutta kaaso oli auttanut todella paljon suunnittelussa ja huolehti, että asiat tapahtuvat. Itse en kyllä haluaisi jättää näin paljon oman kaasoni vastuulle. Ehkä hääpäivänä sitten, mutta en ennen sitä.

9. Vihkimisen aikana kuvauskielto. Kuvia otti ainoastaan valokuvaaja. Ensin vähän murmutin tästä, koska olisi ollut mukava napata kuva tai pari vihkimisestä. Mutta kyllähän se oikeasti on hääparille mukavampi, kun vieraat eivät pompi paikoiltaan kuvaamaan, vaan vastuu on hallitusti yhdellä kuvaajalla.  

Kaiken kaikkiaan oli todella ihana hääviikonloppu. Tuntui etuoikeutetulta olla mukana jakamassa hääparin tärkeää päivää.

Meillä on juhlapaikka! (!!!!)

Tiedättekö, tämä juhlapaikan metsästys on käynyt työstä. Laskeskelin mieheni kanssa, että viimeisen vuoden aikana olemme käyneet ainakin kahdeksaa juhlapaikkaa katsomassa. Alunperin ihastuimme yhteen, johon yritimme tehdä varausta, mutta se nyt vain oli sanalla sanoen hankalaa (lisää voi lukea täältä). Niinpä päätimme lopulta aloittaa etsinnät uudelleen. Ja ehkä tämä kaikki kannatti, sillä nyt löytyi paikka, joka tuntuu meiltä.

Kun vuosi sitten aloimme suunnitella häitä, haaveilimme, että juhlapaikalla olisi majoitustilaa, että vieraiden olisi mahdollista jäädä yöksi. Että voisimme saunoa ja uida yöllä juhlien päälle, paistaa makkaraa ja hengata. Ensimmäinen paikka, jota kävimme katsomassa, vastasi tätä haavetta. Mutta. Hinta oli niin järkyttävä, että emme vain voineet kuvitella taipuvamme siihen. 

Sen jälkeen kävimme siis katsomassa hyvin erilaisia juhlatiloja. Olemme myös tässä välin juhlineet kahdet häät, joten olemme myös pystyneet pohtimaan konkreettisemmin, mitä haluamme omilta häiltämme.

Tämä juhlapaikka varattiin meille alustavasti jo ennen kuin pääsimme sitä katsomaan. Se on ilmeisesti suosittu paikka, joten sen vuoksi meitä ajatellen alustava varaus (ettei kukaan ehdi vetää välistä). Joten nyt kun tänään kävimme sitä katsomassa ja ihastuimme, niin on helpottavaa tietää, että meillä on jo tuo alustava varaus ja huomenna asiomme sen vahvistaa. 

Päärakennuksen iso tila, jota käytämme juhlatilana, on hirsinen. Etukäteen pelkäsin sen olevan mäntypaneloitu (mitä se onkin katonrajasta), mutta pääsääntöisesti se onkin hirttä (tähän paljon sydämiä). Kyseessä on naapurinkaupungin leirikeskus, jossa on rantasauna ja järvi ympäröi niemenkärkeä, jossa leirikeskus sijaitsee. Siellä on majoitustilat tarjolla kaikille vieraillemme (toki leirimajoitushengessä, eli kerrossängyt rocks) ja matka kirkosta juhlapaikalle ei ole pitkä. Kyseessä on yksityisalue, jonka vuokraamme kokonaan itsellemme koko hääviikonlopuksi, joten kenelläkään ulkpuoliselle ei ole sinne mitään asiaa. Voimme mennä jo perjantaina laittamaan paikkoja kuntoon ja jäädä sinne samalla saunomaan ja todennäköisesti myös yöksi. Leirikeskuksessa on myös kesäkeittiö, jossa paistella makkaraa illan hämärtyessä ja erillinen rakennus, johon haaveilen pystyttäväni meille tanssilattian. 

Minusta tuntuu, että tämä on juuri meidän juhlapaikkamme. Hintakin tulee todennäköisesti olemaan erittäin kohtuullinen koko viikonlopusta, mutta kokonaispakettihinta ratkeaa varmasti lähipäivinä. Toki majoittujien tulee maksaa yöpymisestä vielä erikseen, mutta hinta tulee olemaan alle 20 euroa/ henkilö. Aiomme tarjota vieraille aamupalaa. Kyllä hyvää näköjään kannattaa odottaa. Vaikka sitten vuosi.

Juuri nyt olen aivan innoissani häistä ja tätä hyvää hääfiilistä pääsen pitämään yllä myös tulevana viikonloppuna, jolloin on kesän kolmannet häät!