keskiviikko 9. joulukuuta 2015

26

En ole koskaan miettinyt, minkä ikäisenä menen naimisiin. Edes lapsena en ajatellut, että jonkin tietyn ikäisenä minusta tulee rouva. Jotenkin olen aina ajatellut, että se tapahtuu, kun on tapahtuakseen. Kun tuntuu oikealta. Asioita ei pidä yrittää kiiruhtaa eikä niitä voi hidastaa (tämän huomasin, kun mieheni päätti tulla elämääni, mikä määrätietoinen tahti!).


Tänään täytän 26 vuotta. En tiedä, onko se paljon vai vähän? Juuri nyt se tuntuu sopivalta iältä. Jos en ole häitä koskaan suunnitellut iän puitteissa, niin se minulla on ollut ajatuksena, että tämän ikäisenä haluan olla valmistunut ja mielellään töissä - niin kuin olenkin. Taloa ei ole, mutta farmariauto kyllä seisoo stereotypisesti pihassa. Ja 26 -vuotiaana avioidun rakkaan mieheni kanssa.

Minusta tuntuu, että olen siinä iässä, että on hyvä mennä naimisiin. Se tuntuu luonnolliselta ja oikealta. En epäile miestäni tai valintaamme tippaakaan (tiedän kyllä senkin tunteen, joten on mihin verrata), Koen tuntevani itseni niin hyvin, että voin tehdä tällaisen päätöksen. Toisaalta, en koe, että minulla olisi mitään paineita mennä naimisiin. Hassua kyllä, kukaan ei alkanut etukäteen udella, milloin menemme kihloihin tai aiomme aivoitua. Sen sijaan lapsilisäyksestä on jo kysytty (murr vaan, tästä voisinkin avautua kilometrin verran). 


Jos nyt kukaan ei ehtinyt kysyä, milloin aiomme naimisiin, niin toisaalta kukaan ei ole myöskään ihmetellyt ratkaisuamme tai kritisoinut sitä. Viimeksi eilen ystäväni totesi, että me vain sovimme toisillemme, olemme niin samankaltaisia. Ja siltä minustakin tuntuu. Tuntuu kuitenkin hyvältä, että läheiset tukevat päätöstämme.

Ja niin. Tänään vanhenen, eikä se tunnu pahalta. Vähän olen viime vuosina pohtinut, koska se ikäkriisi iskee päälle, mutta ei ainakaan vielä. Tässä ja nyt on hyvä olla. Nuoruuden pahin mustavalkoisuus on sulanut pois ja on oppinut huomaamaan, miten paljon ihminen kestää. Ja jos kuvitellaan, että nyt puhaltaisin kynttilät ja saisin toivoa, niin toivoisin elämääni paljon rakkautta ja läheisillini roppakaupalla onnea.

Ettei menisi liian vakavaksi, niin lopuksi on pakko tunnustaa, että ei tässä enää ole sitä samaa fiilistä kuin nuorempana vuosia täyttäessä. :D 

Ps. Kahdeksan kuukautta meidän häihin!!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Pöytäkoristeita

Pitkästä aikaa taas täällä. Huh, onpahan vain taas olla tekemistä ja kiireitä, niin että hää-pohdinnat ovat jääneet vähemmälle. Toisaalta olen vähän petollisesti tuudittautunut siihen, että kun suuret linjat ovat kunnossa, niin eihän niillä muilla ole niin kiirettä. Eh. Nyt kuitenkin olen jo hieman alkanut orientoitua myös näihin pienempiin osa-alueisiin, kuten koristeluihin. Tällä hetkellä olen kohdistanut katseeni pöytäkoristeluun.

Muistan, kun aloin suunnitella häitämme ja selasin pinterestiä: kaikki pöytäkattaukset näyttivät ihanilta ja sellaisilta, mitä itsekin haluan. Nyt kun lähes vuotta myöhemmin tein saman uudelleen, niin yllättäen moni asia ei ollutkaan enää niin kiva. Toki kiva, mutta ei sellainen, mitä meidän häihin haluan. Ja vaikka mieheni kanssa suunnittelemme häitä yhdessä, niin koristelut saan kuulema päättää omin nokkineni. Mies luottaa, että valitani miellyttävät myös häntä. 

Aiemmin viehätyin rustiikkisesta ja maalaisromanttisesta. Nyt tuntuu, että olen saanut siitä yliannostuksen. Kesän häissä oli tällaista maalaisromanttisuutta hyödennetty koristeluissa runsaasti, Se näytti kyllä hyvältä, mutta jotenkin ei vain tunnu omalta. 

Omaa silmääni hivelee tällä hetkellä yksinkertaisuus. Tiedän, millaisia elementtejä häihimme haluan, mutta tuntuu hankalalta yhdistää niitä viehättäväksi kokonaisuudeksi. Haluan ehdottomasti kirkasta lasia, kanervia ja kanervan sävyä sekä valkoista. Paljon kynttilöitä ja tuikkuja. Ehkä ripauksen kultaa, ettei mene liian tylsäksi kokonaisuus. Lähimpänä ajatusta on tämä alla oleva kuva.


Haluan juuri tällaista eriparisuutta ja korkeuseroja. Kukiksi vain tulee kanervia. Pitää miettiä, miten saan tämän näyttämään hyvältä, vaikka pöydässä on valkoiset liinat. Ettei kokonaisuus mene liian aneemiseksi. Olen myös pähkäillyt, millaisia paikkakortteja ja pöytänumeroita käyttäisin, mutta niistä voisin tehdä omat postauksensa, kunhan saan asiaa vielä vähän pohdittua. Tietenkin, jos jollain on hyviä ideoita, niin saa jakaa. 

Aina välillä haaveilen hääsuunnittelijasta, joka kuuntelisi toiveitani ja tekisi niiden pohjalta ehdotuksia, jotka olisivat yhteneväisiä kokonaisuuksia. Tunnustan suosiolla, että en ole erityisen hyvä keksimään, mitkä koristeet toimisivat harmonisesti yhdessä. Mutta näillä täytyy mennä, koska hääsuunnittelijaan emme ole valmiit sijoitttamaan. Joten itsenäinen suunnittelu jatkukoon! Onneksi se ei ole maailmanloppu, jos kaikki ei ole harkittu viimeiseen pilkkuun asti tai joku yksityiskohta on muihin nähden vähän hassu. Se on vain elämää. :)