Heipparallaa pitkästä aikaa!
Olen ollut poissa blogista taas liian pitkän aikaa. Kun yritin eritellä, minkä takia, niin huomasin siihen mielessäni kaksi syytä. Ensimmäinen oli luonnollisestiki se, että minulla on ollut niin paljon muuta elämää. Töissä olen tehnyt aika pitkää päivää (ja itseasiassa nappasin itselleni vielä yhden lisäprojektin oman työn ohelle, hups), olen nähnyt ystäviäni, yrittänyt ehtiä liikkua (toimistotyö ja istuminen tappaa) ja sen lisäksi vielä ihan vain olla ja relata. Blogi on siinä hulinassa jäänyt priorisointilistalla häntäpäähän.
Toinen syy on ollut pieni hääblogimaailma-ahdistus. Tuntuu, että kaikki suunnittelevat täydellisiä häitä. Siis tietenkin. Jokainenhan haluaa täydellisen päivän. Mutta sitten otan vaikuteita itseeni ja alan hourailla miehelleni, että "eikö meilläkin pidä olla tällainen asia x, kun kaikilla muillakin on". Mikä kuulostaa aivan pikkulapsen suusta tulleelta. Muistan kyllä mankuneeni pienenä äidiltä vaikka mitä sillä perusteella, kun kaikilla muillakin on. Ja nimenomaan se piti olla, koska kaikilla muillakin oli. Ei ehkä niinkään sen takia, että olisin alunperin itse ajatellut haluavani mitään sellaista.
Jotenkin pääni siis meni sekaisin kaikkien mahdollisuuksien ristiaallokossa. Tuntui, että kadotin sen, mitä minä/me haluamme ja ajattelin liikaa, mitä muut tekevät/haluavat. Parhaimmillaan blogeista saa ihania hääideoita ja pahimmillaan lähden liikaa massasopuliksi, eli massan vietäväksi.
Olen pohtinut tilannetta ja miettinyt, että kehtaanko edes kertoa omista hääsuunnitelmistani julkisesti, kun ne eivät monessa kohdassa ole samankaltaisia kuin muiden suunnitelmat. Teilataanko oma ajatusmaailmani sen vuoksi aivan täysin? Tässä kohdassa palautin taas mieleeni, miksi blogin perustin. Omaksi virtuaaliseksi muistikirjaksi ja paikaksi, jossa höyrytä meidän häistä. Olenko myöskään koskaan saanut tähän blogiin yhtään ilkeä kommenttia kanssamorsioilta? No en todellakaan. Kaikkea muuta.
Eli johtopäätöksenä: kirjoitan tätä blogia entistä enemmän itsenäni. Omista lähtökohdistani. Ja lopetan tällaiset höpöhöpöajatukset aivan kokonaan. Erilaisuus on rikkautta ja jokaisen häät on loppujen lopuuksi uniikit, vaikka niissä jotain samoja piirteitä olisikin.
Jonkin verran suunnitelmat ovat taas nytkähtäneetkin eteenpäin ja niistä kirjoittelen lähiaikoina lisää. Jotenkin aivoihini on alkanut iskostua, että häihimme on enää reilut 11 kuukautta. Huh. Se tuntuu olevan niin pian!
Mun mielestä hääblogien suola on juurikin siinä, että löytyy mitä erilaisimpia tapoja järjestää just ne jokaisen parin omat unelmien häät! Iso peukku siis omille lähtökohdille ja erilaisuudelle. :)
VastaaPoistaMinustakin on ihana lukea hääblogeja laidasta laitaan. Jos siis muistaisin sen myös kirjoittaessani omaa blogia :)
PoistaVoin niin samaistua sun ajatuksiin! Nimimerkki miltein eilenä poistin blogini ;DD
VastaaPoistaMinä en ollut vielä poistamassa, mutta aloin kartella blogia :D kävinkin lukemassa äsken pari postauksesi. Ei muuta kuin asenteella eteenpäin! :)
PoistaHyvä, että kirjoitit aiheesta! (: sitä hullaantuu niin helposti ja pian tajuaa, että mielessä pyörii ihan liikaa kaikkea ja budjetti paisuu paisumistaan. Jään innolla lukemaan, miltä Teidän häät näyttävät - on ne sitten erilaiset tai samalaiset kuin joillain toisilla (:
VastaaPoistaJa ehkä se miten puhutaan, että jotkin asiat pitää olla tai kyseessä ei ole kunnon häät. Toisaalta myös inspiroituminen niin monista asioista, että kaikki ei mahdu mukaan - ja budjetti tosiaan saisi pysyä raameissa. Kiva, jos meidän häämeiningit kiinnostaa :)
Poista