Blogi on ollut viimeaikoina hiljainen. Meillä on ollut perheessä surua ja sen sijaan, että mielenpäällä olisi ollut häävalmistelut, niin ollaankin puhuttu hautajaisista. Jotenkin niin konkreettinen muistutus siitä, että elämä on arvaamatonta.
Koko viikko onkin mennyt jotenkin aikamoisen väsymyksen sumussa. Tämä ei ole niinkään minun suruani, mutta olen yrittänyt tukea läheisiäni jaksamaan surun keskellä. Välillä tuntuu, että väsymys on vetänyt minua niin ohueksi, että jostain kohdasta näkee pian läpi. Tiedän, että seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan kiireisiä ja osittain myös raskaita.
Mietin myös, miten hyvä on, että olen tehnyt paljon häiden eteen jo etukäteen. Ainahan sitä voi suunnitella ja laatia listoja, mitä milloinkin tekee, mutta ei kaikkea voi suunnitella ja tapahtuu arvaamattomia asioita. Tällä hetkellä en edes muista, mitä minun maaliskuun to do -listalla on. Mutta veikkaan, että valtaosa siitä siirtyy jonnekin huhtikuulle, että ehdin asioita hoitamaan.
Olen myös mieheni kanssa miettinyt, miten muistaisimme häissämme niitä, jotka varmasti olisivat halunneet olla juhlassa läsnä, mutta jotka nyt katselevat meitä pilvenreunalta. Meillä olisi ajatuksena koota kaikista vieraistamme kuvat ja ajattelimme, että laittaisimme myös pois nukkuneiden kuvat mukaan. Mitä ajattelette, meneekö se liian synkäksi tai mauttomaksi? Mietin, että kuvat voisivat olla myös mustavalkoisia näiden kohdalla. Mutta tätä ehtii vielä kypsytellä. Voi olla, että nämä ihmiset kulkevat mukana vain sydämissämme.
On tässä kuitenkin jotain saatu tehtyäkin! Kutsut ovat lähteneet ja ensimmäiset ilmoittautumisetkin kirjattu ylös. Me emme laittaneet mitään Save the Date -kortteja ja meille tulee valtaosa vieraista aivan eri puolilta Suomea, joten halusimme tiedottaa kaikkia ajoissa. Olisi ikävää, jos osallistuminen jäisi vain sen vuoksi, että on jo ehtinyt sopia muuta. Parhaillaanhan ihmiset alkavat tehdä kesälomasuunnitelmia.
Ja tosiaan. Elämä jatkuu. Mekin menemme naimisiin alle viiden kuukauden kuluttua. Kunhan tässä ehdin, niin yritän bloggailla ajatuksiamme häiden juomapuolesta, sillä se on pian ajankohtaista. Lisäksi toivon, että postiluukku kolahtaisi ja toisi pari uutta hääjuttua tullessaan, joista sitten voisin naputella tekstiä!
Ihanaa alkavaa kevättalven viikkoa kaikille!
Meillä on muutama todella läheinen ihminen nukkunut pois ennen häitämme ja luin jostain, että alttarilla saisi sytyttää ennen vihkimistä muistokynttilän. Ajattelimme pyytää papilta, josko saisimme molemmat sytyttää ennen vihkimistä omat kynttilämme kuolleiden muistoa kunnioittaen.
VastaaPoistaOtan osaa, minunkin pappani kuoli viime juhannuksena ja oli minulle todella läheinen. Ikävä on suuri, mutta päivä kerrallaan eteenpäin. :)
Kynttilöiden sytyttäminen voisi olla yksi vaihtoehto. Pelkään vain, että suru muistuisi silloin mieleen liian vahvana. Mutta pitää harkita. :)
PoistaKyllä. Päivä kerrallaan.
Voimia teille molemmille! Se on kyllä niin totta, että vaikka hääjärjestelyt olisivat kuinka tärkeitä, ne ovat täysin toissijaisia silloin, kun jotakin oikeasti pysäyttävää tapahtuu. Tuo kynttilöiden sytyttäminen voisi olla kaunis ele.:)
VastaaPoistaKiitos. :) Pitää keskustella papin kanssa kynttilöistä. Ja voidaanham me juhlassakin sytyttää kynttilät, jos jostain kummallisesta syystä pappi ei suostuisi. :)
PoistaKovasti tsemppiä ja jaksamista! Minustakin kynttilöiden sytyttäminen ja valokuvat ovat kummatkin kauniita ajatuksia, eivätkä ollenkaan mauttomia tai synkkiä!
VastaaPoistaKiitos! Joo, alan kyllä jo vahvasti kallistua kynttilöiden suuntaan. :)
Poista