Elämän makuista

Kyllä tämä elämä on taas niin elämää, että huh huh! Tiedättehän, sellaista toiminnan täyteistä, koska elämä ei ole stabiilia, muuttumatonta, pysyvää. Niinpä mekin saimme kuulla reilu viikko sitten, että vuokrasopimuksemme irtisanotaan. Voin kertoa, että siitä seuraasi maaninen tori.fi -sivuston selailu. Kaksi päivää myöhemmin kävimme näytössä ja siitä muutaman päivän päästä solmimme vuokrasopimuksen.

Nyt on siis kaikki kunnossa! Paitsi. Yksi muutto pitäisi vielä tässä pyöritellä parin viikon sisällä.

Meillä olisi myös viime viikolla huima merkkipäivä: kaksi ja puoli vuotta seurustelua kasassa. Mutta sen sijaan, että olisimme juhlineet sitä menemällä ulos syömään, niin pysyimmekin kotona. Koska mies on flunssassa ja kuten hän asian ilmaisi: "sehän menisi aivan harakoille, kun en maista mitään". Mikä oli ihan hyvä näkökulma, sillä kun mies alkoi toipua, kaaduin minä petiin.

Edellä mainituista syistä hääkuplani on ollut vähän poksahtaneena. Sen sijaan, että tunnelmoisin kymmenen kuukauden päästä siinteleviä häitä kynttilän valossa teetä juoden, niin käyn raivopäisesti läpi kaappien sisältöä (mantra on: pidetään, kierrätykseen, roskiin) ja hyperventiloin varastoon kurkkiessa. 

Samalla on tullut kyllä hyvin inventoitua myös esim. kausivalot (joku muu kutsuisi jouluvaloiksi), joita voimme hyödyntää häissä. Löysin myös kirkasta lasia olevia tuikkukippoja (sieltä varastosta), jotka olin unohtanut kokonaan. Keräilin ne joskus, kun halusin olohuoneen pöydälle lajitelman erilaisia kirkkaita tuikkukippoja. Tajusin myös, että meillä on todella kivat isot syvät maljakot, joissa poltamme kynttilöitä (2kpl), nehän voisivat olla kivat buffetpöydässä (=kukaan ei voisi polttaa itseeän niihin, kun reunat ovat niin korkea).

Eli vaikka juuri nyt minusta tuntuu, että ehdin häitä ajatelle seuraavan kerran ensi vuonna (no kun ensin on muutto, sitten on ulkomaanmatka, sitten on joulu ja uusi vuosi..), niin näköjään sitä kuitenkin ajattelee lähes tiedostamattaankin.

Voihan elämä!