maanantai 18. toukokuuta 2015

48H

Kyllä sitä aina välillä muistaa, että on menossa juuri oikean ihmisen kanssa naimisiin. Arjen tohinassa kyllä nautin mieheni seurasta ja on ihanaa olla yhdessä. Mutta onhan se huippua, kun mies lähtee työmatkalle ja saan tehdä ihan mitä ikinä haluan! Ainakin teoriassa. Vuorokauden jälkeen olin jo aivan ikävissäni ja lasken päiviä (tai tunteja, mutta sen tunnustaminenhan olisi neuroottista), että mies tulisi jo kotiin.


Mikään ei ole ihanampaa kuin kaivautua iltaisin miehen kainaloon, painaa pää hänen rintaansa vasten ja nukahtaa kuunnelleen hänen rauhoittavia sydämen lyöntejään. Tai se, että minä saan aamuisin pari minuuttia enemmän koomausaikaa sängyssä, kun mies keittää aamukahvit (kyllä, hän hemmottelee minut pilalle). Niin ja se kun saa päivän päätteeksi höpötellä, kertoa kuulumiset ja juputtaa, jos tuntee kokeneensa vääryyttä (tai avautua hulluista kuljettajista liikenteessä).

Joten vaikka onkin ollut mukavaa viettää aikaa yksin, niin on se paras tapa taas muistaa, miksi niin mielettömästi miehestäni tykkään. Muistan myös sen, että oma aikakin on tarpeen ja tervettä ja sitä pitää muistaa ottaa säännöllisesti. Mutta muistan myös sen, että olen todella onnekas, kun saan asua mieheni kanssa saman katon alla. Niin moni kaveri on joutunut hyväksymään kahden paikkakunnan asuttamisen, kun töitä ei ole irronnut molemmille samalta paikkakunnalta. 


Odotan jo, että mies tulee kotiin, laitan meille jotain hyvää iltapalaa ja kuuntelen hänen tarinoitaan matkasta. Minä taas kerron kotikuulumiset ja kiehnään kyljessä, minkä ehdin. Voisin lämmittää saunan, että hän saa oikoa lennoilla jumiutuneita lihaksia. Mitähän muuta pikkuista ekstraa keksisin kotiinpaluuseen? Jos tulee ideoita, niin saa vinkkailla. :)

Ja kai otsikkokin sen jo kertoo, montako tunt päivää on jäljellä?

Ps. En kylläkään nyhjää kotona nenäliinan kanssa itkemässä silmiä päästäni, kun mies on poissa, vaikka tämä siltä saattoikin kuulostaa ;) Otan omasta ajasta kaiken irti, vaikka odotankin. Ikävöinti aina silloin tällöin on ihan okei. Sellaista romanttista ikävää!

4 kommenttia:

  1. Meilläkin mies matkustaa paljon enemmän töiden puolesta kuin minä; lähes viikottain olen 1-2 yötä yksin. Ihan samoja kokemuksia on minullakin eli vaikka omasta ajasta nauttiikin, silti ikävöi kovasti toista.Arki on vain arkea yksin, mutta yhdessä paljon mielekkäämpää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se yhdessä jaettu arki vain jotenkin elämän ja parisuhteen suola. :) En kaipaa niinkään mitään häikäiseviä onnen huuman hetkiä, vaan sitä arkea ja yhdessäoloa. :) Sinun miehesi reissaa huomattavasti enemmän kuin omani!

      Poista