Pihistä ja panosta

Joku voisi kai sanoa, että meidän häissämme pihistellään ja paljon. Mutta mielestäni järjestämme juuri tällä tavalla sellaiset häät kuin me haluamme. Itseasiassa koko otsikko "pihistä ja panosta" on hieman harhaanjohtava. Kysehän on priorisoinnista ja sen miettimisestä, mikä on meille tärkeää ja mitä haluamme. 

Me haluamme mennä naimisiin ilman, että taloutemme menee konkurssiin tai meidän pitäisi säästää monta vuotta saadaksemme tarpeeksi sukan varteen, että hääkulut peittyisivät. Joten tällaiset meidän suunnitelmamme ovat:

Rahallisesti eniten panostamme ihanaan häämiljööseen ja ruokaan. Ne ovat asioita, joista emme halua tinkiä. Kun kerran naimisiin mennään, niin haluamme tehdä sen kauniissa puitteissa ja hyvän ruuan kera. Tämä oli oikeastaan meille molemmille aika ehdoton. Tai ehkä mies olisi aluksi ollut valmis myös työväentaloon, mutta minä jarruttelin olemalla tylsä puoliso ja nurisemalla puunvärisistä seinistä. 

 kuva

Viinit aiomme käydä Tallinnasta ja olen laskeskellut, että lasi kuoharia tervetuliaismaljana ja sen jälkeen neljä lasia viiniä henkilöä kohden saa riittää. Eli meillä ei ole sellaista mentaliteettia, että "meidän häistä ei viinat lopu kesken". Viiniä kuitenkin pitää olla, sillä me olemme viini-ihmisiä. 

Mies aikoo pukeutua hääpäivänä pukuun ja ostaa siis uuden puvun. Hän kokee, että se on satsaus, sillä sitä voi käyttää montaa kertaa myöhemminkin. Mies myös välillä tarvitsee työssään siistimpiä vaatteita, kuten pukua. Ymmärrän myös sen, että onhan se miehellä helppoa, mutta järjettömän tylsää, pistää joka juhliin sama puku päälle. Hän haluaa, että on mistä valita. 

Minun pukuni on joko vuokrapuku tai käytetty, täyteen hintaan uutena en tule pukua hankkimaan. Toivon, että näinkin saan kuitenkin sellaisen puvun, että olen siihen tyytyväinen. Se voi vaatia enemmän työtä kuin vain liikkeestä puvun ostaminen, mutta olen siihen valmis. 

Sormus. Siitä olenkin jo postaillut, eli sormus tulee vain minulle ja minulle riittää kohtuu hintainen. Eli sormus on osa budjettia, sen haluan ja "saan", mutta siihen ei olla sijoittamassa suurta summaa. Tämä on omasta tahdostani. En uskaltaisi kantaa mitään huiman arvokasta sormusta sormessani. Lisäksi olen huomannut, että kalliit sormukset eivät monesti edes miellytä silmääni. Niissä on liikaa timantteja omaan makuuni (ja niin ne väittävät, että timantit ovat naisten parhaita ystäviä). :D

Bändiä meille ei ole tulossa. Me emme ole mitään huimia bilettäjiä tai tanssijoita, joten se tuntuisi aivan turhalta. Tiedän, että kummityttöni aikoo soittaa juhlissamme poikkihuilua ja ystäväni on luvannut laulaa valitsemani kappaleen. Joitain yllätysohjelmanumeroita saattaa myös tulla ja ne ovat meille mieluisia. Mutta meille bändi ei vain ole tärkeä. Me haluamme jutella, hengata ja nauraa läheistemme kanssa, jotka saamme paikalle. Syödä hyvin, nauttia viinistä ja vain nauttia ja olla. Monen mielestä aivan kuolettavan tylsää, mutta se on meidän tyylistämme. 

Asusteet toivon löytäväni kohtuu hintaan ja saatan hyvinkin lainata jotain esimerkiksi äidiltäni. Meillä on muutenkin lainaamisperiaate häissä, sillä sovin jo ystäväni kanssa, joka menee samana vuonna naimisiin, että voimme lainata myös koristeita toisiltamme (esimerkiksi lyhtyjä ja maljakoita). Meillä on melko samanlainen maku ja häihimme ei ole tulossa samaa porukkaa, joten melko kätevää! Muutenkin koristeet pidämme yksinkertaisina ja toteutamme ne pienellä budjetilla. Hääpaikaltakin todennäköisesti saamme esimerkiksi maljakoita lainaan. 

Meille ei varmaankaan ole tulossa ammattilaiskuvaajaa häihin. Tiedän, olen lukenut lukuisia kertoja, miten tärkeää olisi ikuistaa kunnollisiin kuviin hääpäivä, kun sellaiset kemut vaivalla järjestää. Tottakai haluan juhlista kuvia ja mieheni veli on erinomainen kuvaaja. Hän on kuvannutkin häitä, joten hän toivottavasti ottaa meistä potretit. Muuten toivon, että joku perheenjäseneni voisi ottaa kuvia pitkin päivää. Saattaisinpa jopa itse olla hetkittäin kamera kourassa, koska muutenkin nautin paljon kuvaamisesta ja yhdet häät tulen kuvaamaan ensi kesänä. Videokuvaa en häistä missään nimessä halua. Haluan, että häistä jää hyvä muisto, jota voi kuvien kauttaa elää uudelleen, mutta en halua kirjaimellisesti videokuvan kautta elää sitä uudelleen ja uudelleen. Kuluttaa puhki. Se on once in a lifetime ja sellaiseksi saa jäädäkin. Aika antaa muistoille aina vielä oman kultareunuksensa ja niin haluan sen olevankin. 

Kukat yritän kasvattaa itse ja otan sitten kimppuun ja pöytämaljakoihin tarvittaessa täydennystä luonnosta ja markettien kukista, jotka varmasti ajavat asiansa yhden päivän ajan. 

kuva

Hääauto valitaan miehen toiveiden mukaan. Hänellä on suhteita ainakin henkilöön, joka voisi lainata meille vanhaa kuplavolkkariaan, mutta katsotaan. Mitään limusiinia emme ole varaamassa ja muutenkin kyseessä on kuitenkin vain auto, jolla siirtyä paikasta toiseen. :D

Kampauksen ja meikin olen suunnitellut tekeväni itse. Mahdollisesti kaason suosiollisella avustuksella. Olen melko varma, että harjoittelemalla opin tekemään molemmista mieluisat ja tiedän ainakin näyttäväni itseltäni. Tämä on kuitenkin pienellä varauksella ja saattaa olla, että lopulta vielä muutan mieltäni. 

Ehkä tämä kuulostaa kotikutoiselta jonkun korvaan, mutta me taidamme olla aikalailla sellaisia ihmisiä. Mutta sillähän jokainen luo ne oman näköiset persoonalliset häät, että miettii, mikä on itselle tärkeää ja tuo niitä asioita esiin. :) Meille tärkeää olisi lämmin tunnelma ja että saisimme viettää mahdollisimman paljon aikaa läheistemme kanssa.