Bridezilla?

Olemme viimeaikoina pähkäilleet häidemme kutsukortteja. Päädyimme suunnittelemaan ne itse, kuten olenkin aiemmin tainnut kertoa. Noh, meidän ajatuksena oli, että laitamme kutsun toiselle puolelle jonkin kivan tekstin. Minun tehtäväksi jäi ehdottaa sopivia tekstejä.

Pohdin ja pähkäilin lähes aivoni solmuun. Sitten päässäni pälkähti! Olen suunnitellut laulavani miehelleni yhden biisin häissämme. Kyseessä on minulle erittäin tärkeä kappale ja tuntuu kuin se kertoisi minun/meidän elämästämme minun näkökulmastani. Niinpä keksin näyttää miehelleni biisin yhdestä säkeistöstä lyhyttä lainausta. Sehän nivoisi täydellisesti yllätysnumeroni kortin kanssa yhteen. 

Mies vilkaisi tekstiä ja totesi sitten: "Eikö tuo ole vähän synkkä?"

kuva

ARGH!! Siinä oli sitten bridezilla-kohtaus lähellä. Tietenkin loukkaannuin miehen sanoista ja koska hän ei tiennyt suunnitelmistani mitään, niin hän loukkaantui siitä, että heti kun hän kertoo mielipiteensä johonkin, niin minä loukkaannun.

Koska en suostunut tuosta tylyttävästä kommentista huolimatta vielä luopumaan ajatuksesta laulaa häissämme, en suostunut kertomaan miehelle täysin rehellisesti, mistä kenkäpuristi. Aloin ripustaa pyykkejä kuivumaan ja räpyttelin ahkerasti kyyneliä silmistäni. Minua harmitti niin valtavan paljon. Mies halusi tietää, miksi minä itken. Hän ei luonnollisestikaan tajunnut, missä kohtaan mentiin metsään. Lopulta sopersin, että se biisi on minulle todella tärkeä ja sen vuoksi pahoitin mieleni hänen sanoistaan.

Lopputuloksena mies yritti kovasti sanoa, että laitetaan vain se teksti korttiin, mutta jääräpäänä en enää suostunut. Koin, että se juna meni jo.

Nyt meillä on aivan erilainen kutsukortin toinen puoli.

Ja minulla on kiisi, haluanko sittenkään laulaa häissämme. Tästä suunnitelmasta tietää vain kaasoni (ellei äitini ole taas salaa eksynyt blogiini), sillä olen varannut mahdollisuuden jänistää viimetipassa antamalla merkin kaasolle, että hän tiputtaa ohjelmanumeron omasta listastaan. Mutta suurin kysymys on, että haluanko enää esittää tuota kappaletta. Olen laulanut sitä päässäni silloin tällöin jo puolen vuoden ajan. Fiilistellyt, miten haluan laulaa sen koko sydämestäni miehelleni.

Jonka mielestä kappale on synkkä.

Voihan hevon huttu. Sanonpa vain, että olisi pitänyt olla vähemmän neropatti ja jättää tuo kappale rauhaan hääpäivään asti, niin en olisi voinut kuulla miehen mielipidettä etukäteen.

Tottakai mies hääpäivänä varmasti ihastuisi lauluuni ja kehuisi sitä jälkeenpäin. Ei varmasti edes muistaisi, että olen näyttänyt sanoitusta aiemmin. Mutta kun minä muistan hänen ensireaktioinsa.

Tottakai voisin myös vaihtaa kappaletta, mutta tuntuuko se samalta?

Kunnon bridezillakamaa siis ollaan.

Lyhtyjä käytävälle

Aloitettiin infokirjeen laatiminen eilen. Siihen liittyen käytiin tällainen keskustelunpätkä.

Mies: "Laita siihen myös, että kirkossa on penkit merkitty."
Minä: "Ai merkitäänkö me penkit?"
Mies: "Eikös se ole tapana?"
Minä: "Niin, mutta -."
Mies: "Sehän on iso kirkko, näyttää tyhmältä, jos vieraat jää jonnekin tosi taakse istumaan."
Minä: "Miten sinä ajattelit ne merkitä?"
Mies; "En minä tiedä. Jollain. Kukilla?"
Minä: Ajattelitko, että me aletaan kukkia ostamaan?""
Mies: "No en minä tiedä.."

Lopputuloksena on, että olen laittanut jälleen kerran Pinterestin laulamaan. Alunperin en ollut ajatellut merkitä penkkejä, mutta olisihan se ihan järkevää. Pohdin koristeissa sitä, miten "penkkimerkit" (kavereiden kesken koristeet) saataisiin mahdollisimman helposti paikoilleen ja pois. Mietin myös, mistä visuaalisesti itse pidän. Mitään tyllirusetteja ei meidän koristuksissa tulla kyllä näkemään (ja katotaan kahden kuukauden päästä vouhkaan niistä tylliruseteista innoissani).

kuva

Tämän hetkinen suunnitelma olisi merkitä penkit lyhdyillä. Lyhtyihin laitettaisiin led-kynttilä, että emme polta koko kirkkoa. Voisimme kerätä kaikki läheisten lyhdyt ja laittaa ne penkkirivien viereen. Eriparisuus ei minua haittaa, kun en kuitenkaan ole valmis satsaamaan tähän kohtaan kovinkaan montaa euroa. Led-kynttilöillä ja lyhdyillä voisi luoda lisätunnelmaa vaikkapa pihalle sitten illan hämärtyessä.

Suunnittelin myös jo, että tietyt henkilöt voisivat kirkosta poistuessaan napata yhden lyhdyn per nenä mukaansa (esim morsiusneidot, kaaso ja bestman?). Näin kenenkään ei enää tarvitisisi erikseen palata hakemaan lyhtyjä vihkimisen jälkeen ja tila olisi "puhdas" mahdollista seuraavaa vihkimistä varten.

kuva

Elättelen toiveita, ettei seurakunnalla olisi mitään tätä koristelua vastaan, kun mitään emme ole vaarassa polttaa. Onko kenelläkään kokemusta siitä, mitä seurakunnat ovat sanoneet tällaisista menetelmistä? Entä meinaatteko te merkitä penkkejä/ koristella kirkkoa jollain tavalla?

Mies on oikeassa sen suhteen, että penkit on hyvä merkitä. Ja oikeasti alan jo todella tykätä tästä ideasta!

Toinen mekko?

Minulla on ollut aina sellainen päähänpinttymä, että jos satsaa hääpukuunsa kiitettävän kasan rahaa, niin sitä pukuahan sitten käytetään tasan koko päivä. Mieluiten jopa seuraavan vuorokauden puolelle. Ehdottomasti.

Mutta.

Tämä olisi ihanan rento - mutta kenties liiankin rento? mekko

Viimeaikoina mielessäni on alkanut kummitella ajatus, että mitä jos sittenkin haluaisin vaihtaa loppuiltayöksi jotain vähän helpompaa päälle? Muitelen eräitä viime kesän juhlia, joissa oli ihanaa, kun sai virallisen ohjelman jälkeen vaihtaa rennompaa (ja lämpimämpää) vaatetta päälle. Entä jos sen jälkeen, kun on koko päivän pitänyt sitä ihanaa unelmapukuaan, olisi siitä huolimatta kivempi vaihtaa jotain vähän kevyempää päälle, joka ei paina montaa kiloa? Jonka kanssa olisi helpompi liikkua ja jorata yön pikkutunneilla?

Ihana! Mutta ehkä vähän liian juhlava ja kallis.. mekko

Toisaalta. Voi hyvinkin olla, että haluan nauttia siitä ihanasta hääpuvustani viimeiseen siniseen asti. Joten kovin paljon en olisi valmis tähän "kakkosmekkoon" sijoittamaan. Alan kuitenkin kallistua siihen ajatukseen, että tällaista mekkoa voisin hieman vilkuilla (köh, tai siis vilkuilinhan minä jo, kuten kuvituksesta voi päätellä). En ihan tiedä, mitä mekolta haen. Paitsi helpompaa liikkuvuutta, valkoista väriä, jotain hempeyttä ja edullista hintaa. 

Tämä olisi rento, kuitenkin pitsinen ja kohtuu hintainen! mekko

Ja voisihan ajatella niinkin, että jos mekkoa ei tule käytettyä illalla, voisi sen vetäistä päälle seuraavana päivänä. Tosin silloin sen pitäisi olla melko rento tapaus. Mutta harkitaan harkitaan.

Tuleeko teille muille illaksi eri mekko?

Jotenkin ärsyttää tämä oma vatvominen. Tämän piti olla asia, jota en edes mieti!

To do -lista: vihdoinkin!

Rakastan asioiden listaamista. Se auttaa minua hahmottamaan asioita paremmin. Mutta olen huomannut, että kun töissä paras työkaverini on post it -lappunen, kärsii asioiden listaaminen hieman inflaatiota mielekkyyden suhteen. Töissä elämääni hallitsee kaiken maailman listat. Jotenkin en sitten jaksa listoja enää vapaalla.

Tämän pohjustuksen jälkeen voinkin nolona myöntää, että tähän päivään asti minulla ei ole ollut ensimmäistäkään listaa häiden järjestelyn suhteen. Toiset ovat aloittaneet listaukset jo aikoja sitten, minä olen vitkutellut sen kanssa. En jaksanut tarttua listauksiin. En jaksanut organisoitua. Mutta tänään sitten päätin, että nyt on oikeasti aika. Häihimme on enää alle 7 kuukautta aikaa, joten on hyvä alkaa katsoa, mitä kaikkea pitäisi tehdä, ettei käy niin, että viimeinen kuukausi on yhtä tekemättömyyden kaaosta (sellaista inhoan yli kaiken). Nyt minulla on nelisivuinen listaus häävihkossani siitä, mitä tällä hetkellä olisi hyvä muistaa. Lista tarkentuu, mitä lähemmäs häitä edetään ja mitä pienempiin asioihin pitäisi muistaa kiinittää huomiota. 

Tunnustan olevani hieman perinteinen ja nautin asioiden jäsentelystä kynällä paperille, vaikka muutosten tekeminen jo kirjoitettuu tekstiin on vaikeampaa kuin esimerkiksi excellissä. Niinpä minulla on nyt oma kovakantinen vihko häitä varten.

kuva

Lisäksi olen tänään miehen kanss hakannut Canvaa kutsukorttia tehden. Minullahan piti olla jo kutsu valmiina, mutta kun katsoin sitä nyt pari kuukautta myöhemmin, kun sen tein, niin ei se tuntunutkaan enää oikealta. Joten vaihtoon meni. Nyt meillä kuitenkin on kutsupohja valmiina, mistä pääsemeekin hyvin aasin siltana siihen, mitä pitäisi nyt tammikuussa saada tehtyä.

TAMMIKUU

- Selvitä kutsukorttien painatus & painata ne (mies huolehtii)

- Selvitä kosmetologi ja kampaaja vaihtoehtoja - > varaa ne!

- Selvitä, milloin hääpaikalle pääsisi uudelleen (mies huolehtii)

- Käy kangasliikkeissä katsomassa kankaita morsiuneitojen mekkoja varten

Laitan tähän myös helmikuun listan, sillä elättelen toiveita, että jotain näistäkin saattaisi vahingossa saada tehtyä jo tammikuun aikan (juu, ihan varmasti).

HELMIKUU

- Askartele paikkakortit ja pöytänumerot (inhoan askartelua, joten haluan hieman jaksottaa tätä, ettei tarvitse kerralla tehdä kaikkea)

- Metsästä korut

- Tee lista potrettikuvista (eli millä kokoonpainoilla haluan, että potretteja häissä pitää muistaa ottaa. Tämän vinkkasi ystäväni, joka meni viime kesänä naimisiin, hänellä ei listaa ollut ja jäi harmittelemaan muutamia puuttuvia kuvia)

- Laadi infokirje (yhdessä miehen kanssa)

- Osta vieraskirja

¨

kuva

Eli paljon kaikkea pientä puuhaa olisi luvassa. Ehkä jonkun mielestä on hyvin ennen aikaista jo nyt suunnitella esimerkiksi potrettikuvien kokoonpanoja, mutta teen sen kyllä mielelläni näin ajoissa. Kiireessä kuitenkin unohtaisin puolet siitä, mitä todellisuudessa haluaisin, jos vain ehtisin ajatella. 

Tuntuu siltä, että alan saada taas suunnittelukoneistoni käynnistymään. Välillä oli kausi, kun tuudittauduin ajatukseen, että "vielähän tässä on runsaasti aikaa". Nyt olen pikemminkin taas muistanut, miten nopeasti ajalla on tapana lentää. Parempi siis varautua ja takoa silloin, kun inspiraatiota riittää!

Morsiusneidot

Tällä kertaa suunnataan katse morsiusneitoihin. Minulle on ollut alusta asti selvää, että pyydän serkkutyttöjäni morsiusneidoiksemme. Tähän hätään vielä hengähdän, että miehellä ei ollut mitään sitä vastaan ja hänellä ei ollut esittää ketään muitakaan. Tottakai miehenkin läheisiä muksuja olisimme voineet valita tehtävään, mutta sopivia ei oikein ole. Lisäksi tässä jatkuu ihana traditio, sillä tätini on ollut morsiusneitona äitini häissä, minä puolestani tätini häissä ja nyt hänen tyttärensä ovat meidän häissä. 

Haluan, että morsiusneitojen puvut ovat kauniin yksinkertaiset. Kahlasin nettiä minkä ehdin ja en löytänyt mieluisia pukuja mistään (ulkomaisia verkkokauppoja tai ebayta en katsonut, koska niitä kohtaan olen vanhanaikaisen epäluuloinen). Lopulta murmutin asiasta äidilleni, joka kysyi, että miksi en ole pyytänyt mummoa tekemään niitä? 

Eh. No tuota. Hyvä kysymys. Koska ei käynyt mielessäkään. Käydessäni nyt joululomalla mummon luona, kysyin vienosti, tekisikö hän puvut. Ja vitsit, hän lupasi! Nyt toivonkin vain tassut ristissä, että minun hermojeni säästämiseksi mekot olisivat valmiit hyvissä ajoin, eikä päivää ennen juhlia... Katselimme mummon kanssa heti erilaisia mekkojen kaavoja ja ohjeita. Samalla googlailin "flower girl dresses".  Nämä kaksi kuvaa ovat nyt sitten toteutuksen inspiraatiokuvina:

 kuva

kuva

Eli pitkää, yksinkertaista ja valkoista. Vyötärön ympärille yritän löytää tumman kanervan sävyistä nauhaa. Lisäksi keksin pinterestistä (kyllä, minäkin olen pinterestin suurkuluttaja), että morsiusneitojen hiuksia tulee koristamaan kanervaseppeleet. Tosin ensin varmistin kaasoltani, että osaahan hän tehdä seppeleitä, sillä minun täytyy tunnustaa, etten ole eläissäni sitonut kukkaseppelettä. En edes voikukkaseppelettä. Koskaan ei ole kukaan opettanut ja yksin en ole koskaan alkanut kokeilemaan.

kuva

Tuntuu helpottavalta, että taas tällainen yksi pieni yksityiskohta alkaa hahmottumaan päässäni. Ja kiitos siitä tuolle yllä olevalle kanervakuvalle, josta morsiusneitojen look alkoi selkiytyä. Näin tyttösiä lomalla ja he hyväksyivät suunnitelmat. He myös toivoivat, että heidän hiuksensa olisivat kiharoilla auki, mikä sopii minulle enemmän kuin hyvin.

Nyt kun lomalla kävimme kylässä, niin leikimme jälleen serkkutyttöjen toiveesta meidän häitä. :D Tässä puolen toista vuoden aikana (tietenkin kysyin tyttöjä morsiusneidoiksi heti, kun kihlauduimme) olemme ehtineet muutaman kerran hääleikkejä leikkimään. ;)

No ne kengät

Ei taas meinannut mennä tämä minun hääkenkien hankinta kuin Strömsössä. Muistatteko, kun hehkutin niitä blig bling -kenkiä jokunen aika sitten? Jo tuolloin sovitin niitä jalkaani kotikaupunkini Sokoksella ja huokailin. Mutta jokin esti minua ostamasta niitä heti. Jäin pohtimaan, sillä käville tuon sovituksen jälkeen vielä ulkomailla ja halusin tarkastaa Portugalin kenkämahdollisuudet ennen ostopäätöstä.

No ei löytynyt Portugalista kenkiä. Ja kun tieni vei seuraava kerran Sokokselle kenkiä kuolaamaan, jouduinkin toteamaan, että kengät olivat omassa koossani loppu (kysyin myyjältäkin). Sen jälkeen kiersin kaupunkimme kaikki kenkäliikkeet läpi: ei haluamiani kenkiä. Sen jälkeen soitin äidille ja pyysin häntä tarkistamaan tilanteen Helsingissä. Lopputulos: ei kenkiä minun koossani.

Kahlasin kaikki verkkokaupat, joissa kengät saattaisivat olla myynnissä. Kaikkialla ne olivat loppu. Sätin itseäni melkoisesti siitä, että jos jotain haluaa, niin se kannattaa ostaa, eikä jäädä vain haihattalemaan. Laitoin kuitenkin vielä Zalandolle kokovahdin, jos vaikka omaa kokoani tulisi myyntiin ennen hääpäiväämme.

Ja eräänä päivänä puhelimeeni kilahti sähköposti. Pieni erä kenkiä koossa 36 oli saapunut verkkokauppaan. Heti kun pääsin töistä kotiin, kirjauduin koneelle ja sivusto kertoi, että enää yksi pari jäljellä. Naputtelin tilauksen salaman nopeasti menemään. Pelkäsin, että parin päivän päästä tulisi ilmoitus, että kenkiä ei voida toimittaa, koska viimeinen pari oli jo mennyt

Mutta mitä vielä! Hieman ennen joulua puhelimen piippasi jälleen ja tällä kertaa tietona oli, että kengät ovat noudettavissa. HURRAA! Ehdin joulunaikaan kokeilla kenkiä puvun kanssa noin suurin piirtein (pukua ei nyöritetty kunnolla) ja helma ei jäänyt ainakaan liian lyhyeksi kenkien kanssa. Lähinnä jäin miettimään, onko helmaa kohottava tylli yksinään hankala liikkumisen kannalta. Pitäisi varmaan kysellä, jos tästä kaupungista saisi jostain vuokrattua kapean alushameen puvun alle, ettei tylli sotkeudu nilkkoihin ja hankaloita kävelyä. Taidan kirjoittaa selvitystyön to do -listalleni.

Mutta enivei - nyt minulla on hääkengät! Ja tykkään niistä kyllä kuin hullu puurosta ja olen niin iloinen, että löysin ne muutamien mutkien jälkeen.

Ps. Kenkien sävy on "platina", vaikka kuvat näyttävätkin kovasti pelkästään hopeisilta.

Pps. Olisi tietenkin ollut esteettisempää laittaa nilkkaremmit kuvia varten kiinni. :D