Paikkakortit

Huh ja puh sanon minä! Mutta kyllä olen aika tyytyväinen: paikkakortit tehty! Pari-iltaa (myös nyt näin perjantai-iltana) olen istunut kuin tatti keittiönpöydän ääressä ja askarrellut. Ensin piti tehdä pientä koeversiota, sitten piti kokeilla ja sen jälkeen täytyi vain urakoida. Välillä piti täydentää materiaalivarastoa ja taas jatkaa. Lopputuloksena meillä on nyt reilut 50 paikkakorttia valmiina.

Tämä häähömpötys kyllä ilmeisesti tuhoaa aivosoluja. Minähän nimittäin tunnetusti inhoan askartelua. Ja nyt kuitenkin todistettavasti olen askarrellut aivan pähkinöissäni. Parhaimmillani (tai pahimmillani) olen istunut kolme tuntia askartelemassa.

Vieläpä olen lopputulokseen aika tyytyväinen. En voi käsittää, että minä osasin tehdä nämä. Joo, ei ollut mitään rakettitiedettä näiden valmistus, mutta sen lisäksi, etten pidä askartelusta, olen siinä huono (asioiden välillä lienee jotain yhteyttä), joten olen aika pihkuran ylpeä aikaansaannoksestani! Sulho tosin vähän kyseli, että todellako nämä täytyy jo nyt tehdä. Minä perustelin, että en aio näitä häitä edeltävänäkään yönä tehdä, että ennemmin nyt. Ei se ole niin justiinsa, jos joku vieraista ei pääse tulemaan ja kortti jää käyttämättä. 

Miehellä on vielä urakkaa edessä. Hänen pitää tekstata nimet loppuihin kortteihin (ensimmäiset 17 hän on jo hoitanut), koska hänellä on kauniimpi käsiala kuin minulla. Laitan tähän yhden tekstatun harjoituskappaleen esimerkiksi käsialasta, jolla nimet tulevat. Oikeissa versioissa on myös vieraiden sukunimet, sillä paikalle on tulossa muutamia saman etunimisiä ihmisiä, niin pelkkä etunimi ei riitä. Lisäksi tuntuisi jotenkin alleviivaavalta laittaa vain näiden ihmisten kohdalle myös sukunimi näkyviin ja muilla ei. 

Ai niin! Harjoituskappaleessa nimi on väärinpäin. Eli oikeasti tuo kultareunus tulee vasemmalle ja nimi oikealle.

On kyllä nyt vähän kaikkensa antanut olo. Mutta ihanaa, kun saa taas yhden asian viivattua to do -listalta yli!

Ps. Livenä nämä näyttävät paljon paremmilta ja kimmeltävämmiltä kuin kuvissa.