Vieraslista

En olekaan tainut täällä blogin puolella avata, ketä häihimme tullaan kutsumaan ja millä periaatteilla. En tiedä, olenko mihinkään edes maininnut häidemme kokoluokkaa? Aiomme siis pitää noin 50 hengen häät. Tässä kohtaa joku kauhistelee, että että oma suku jo kattaa tuon 50 henkeä. Ja kyllä, minunkin sukulaisistani saisi aikalailla jo 50 henkeä kasaan. Mutta eihän sukulaisuus tarkoita, että ketään vielä täytyy kutsua. 

Meille on ollut alusta alkaen selvää (jo siitä kun alun alkaen suunnittelimme läheisimmelle pientä kahvihetkeä ja kavereille puutarhapirskeitä), että haluamme kutsua juhlimaan kanssamme vain tärkeimmät ihmiset. Tiedämme, että hääpäivänä aikamme on kortilla, mutta haluamme ehtiä nauttia näiden ihmisten seurasta. Olen kuullut monien sanovan, että ehtiihän sitä olla niiden tärkeimpiä kanssa, vaikka olisi isot häät. Niin. Mutta. Minä olen aina ihmetellyt, miksi joku kutsutaan, jos hän ei ole tärkeä?

kuva

Me linjasimme, että kutsumme ne, joiden kanssa vietämme oikeasti aikaamme. Ne sukulaiset, joiden luona vierailemme säännöllisesti tai pidämme muuten yhteyttä. Sukulaiset, joita näemme vain häissä ja hautajaisissa, eivät ole kutsulistalla. Eiväthän he ole osa arkeamme, miksi siis osa juhlaamme ja meille tärkeää päivää? Eikä tämä tarkoita, etten pitäisi sukulaisistani. Se vain, että jos heidän kanssaan ei ole tekemisissä muutenkaan, niin tuntuisi hassulta sitten kutsua häihin.

Ystävistä kutsumme läheisimmät. Eli emme kutsu kavereita, joiden kanssa hengaamme joskus. Kyllähän jokainen tietää, ketkä ovat ystäviä ja ketkä kavereita? Päätimme myös, että ne ystävien puolisot, jotka tunnemme, kutsumme myös. Omista ystävistäni suurin osa on jo naimisissa ja olemme olleet heidän häissää, joten on luonnollista kutsua heidät meidän häihimme. 

Jonkun mielestä meidän rajauksemme saattavat olla kovat tai tylyt. Sukulaiset voivat pahoittaa mielensä. Kyse on kuitenkin meidän häistämme. Lisäksi karu fakta on, että jokainen vieras kasvattaa budjettia. Mutta vaikka meillä olisi rajaton budjetti, kutsuisimme silti juuri nämä samat ihmiset. Siitä tietää, ketkä ovat tärkeitä.

On ihan huikeaa ajatella, että saa ainakin lähes kaikki rakkaat kerralla saman katon alle. Tärkeimmät ihmisemme ovat hajautuneet niin laajasti ympäri Suomen, että on todella ainutlaatuista saada heidät kerralla kokoon. En millään malttaisi odottaa!

Elämän makuista

Kyllä tämä elämä on taas niin elämää, että huh huh! Tiedättehän, sellaista toiminnan täyteistä, koska elämä ei ole stabiilia, muuttumatonta, pysyvää. Niinpä mekin saimme kuulla reilu viikko sitten, että vuokrasopimuksemme irtisanotaan. Voin kertoa, että siitä seuraasi maaninen tori.fi -sivuston selailu. Kaksi päivää myöhemmin kävimme näytössä ja siitä muutaman päivän päästä solmimme vuokrasopimuksen.

Nyt on siis kaikki kunnossa! Paitsi. Yksi muutto pitäisi vielä tässä pyöritellä parin viikon sisällä.

Meillä olisi myös viime viikolla huima merkkipäivä: kaksi ja puoli vuotta seurustelua kasassa. Mutta sen sijaan, että olisimme juhlineet sitä menemällä ulos syömään, niin pysyimmekin kotona. Koska mies on flunssassa ja kuten hän asian ilmaisi: "sehän menisi aivan harakoille, kun en maista mitään". Mikä oli ihan hyvä näkökulma, sillä kun mies alkoi toipua, kaaduin minä petiin.

Edellä mainituista syistä hääkuplani on ollut vähän poksahtaneena. Sen sijaan, että tunnelmoisin kymmenen kuukauden päästä siinteleviä häitä kynttilän valossa teetä juoden, niin käyn raivopäisesti läpi kaappien sisältöä (mantra on: pidetään, kierrätykseen, roskiin) ja hyperventiloin varastoon kurkkiessa. 

Samalla on tullut kyllä hyvin inventoitua myös esim. kausivalot (joku muu kutsuisi jouluvaloiksi), joita voimme hyödyntää häissä. Löysin myös kirkasta lasia olevia tuikkukippoja (sieltä varastosta), jotka olin unohtanut kokonaan. Keräilin ne joskus, kun halusin olohuoneen pöydälle lajitelman erilaisia kirkkaita tuikkukippoja. Tajusin myös, että meillä on todella kivat isot syvät maljakot, joissa poltamme kynttilöitä (2kpl), nehän voisivat olla kivat buffetpöydässä (=kukaan ei voisi polttaa itseeän niihin, kun reunat ovat niin korkea).

Eli vaikka juuri nyt minusta tuntuu, että ehdin häitä ajatelle seuraavan kerran ensi vuonna (no kun ensin on muutto, sitten on ulkomaanmatka, sitten on joulu ja uusi vuosi..), niin näköjään sitä kuitenkin ajattelee lähes tiedostamattaankin.

Voihan elämä!