Pihistä ja panosta

Joku voisi kai sanoa, että meidän häissämme pihistellään ja paljon. Mutta mielestäni järjestämme juuri tällä tavalla sellaiset häät kuin me haluamme. Itseasiassa koko otsikko "pihistä ja panosta" on hieman harhaanjohtava. Kysehän on priorisoinnista ja sen miettimisestä, mikä on meille tärkeää ja mitä haluamme. 

Me haluamme mennä naimisiin ilman, että taloutemme menee konkurssiin tai meidän pitäisi säästää monta vuotta saadaksemme tarpeeksi sukan varteen, että hääkulut peittyisivät. Joten tällaiset meidän suunnitelmamme ovat:

Rahallisesti eniten panostamme ihanaan häämiljööseen ja ruokaan. Ne ovat asioita, joista emme halua tinkiä. Kun kerran naimisiin mennään, niin haluamme tehdä sen kauniissa puitteissa ja hyvän ruuan kera. Tämä oli oikeastaan meille molemmille aika ehdoton. Tai ehkä mies olisi aluksi ollut valmis myös työväentaloon, mutta minä jarruttelin olemalla tylsä puoliso ja nurisemalla puunvärisistä seinistä. 

 kuva

Viinit aiomme käydä Tallinnasta ja olen laskeskellut, että lasi kuoharia tervetuliaismaljana ja sen jälkeen neljä lasia viiniä henkilöä kohden saa riittää. Eli meillä ei ole sellaista mentaliteettia, että "meidän häistä ei viinat lopu kesken". Viiniä kuitenkin pitää olla, sillä me olemme viini-ihmisiä. 

Mies aikoo pukeutua hääpäivänä pukuun ja ostaa siis uuden puvun. Hän kokee, että se on satsaus, sillä sitä voi käyttää montaa kertaa myöhemminkin. Mies myös välillä tarvitsee työssään siistimpiä vaatteita, kuten pukua. Ymmärrän myös sen, että onhan se miehellä helppoa, mutta järjettömän tylsää, pistää joka juhliin sama puku päälle. Hän haluaa, että on mistä valita. 

Minun pukuni on joko vuokrapuku tai käytetty, täyteen hintaan uutena en tule pukua hankkimaan. Toivon, että näinkin saan kuitenkin sellaisen puvun, että olen siihen tyytyväinen. Se voi vaatia enemmän työtä kuin vain liikkeestä puvun ostaminen, mutta olen siihen valmis. 

Sormus. Siitä olenkin jo postaillut, eli sormus tulee vain minulle ja minulle riittää kohtuu hintainen. Eli sormus on osa budjettia, sen haluan ja "saan", mutta siihen ei olla sijoittamassa suurta summaa. Tämä on omasta tahdostani. En uskaltaisi kantaa mitään huiman arvokasta sormusta sormessani. Lisäksi olen huomannut, että kalliit sormukset eivät monesti edes miellytä silmääni. Niissä on liikaa timantteja omaan makuuni (ja niin ne väittävät, että timantit ovat naisten parhaita ystäviä). :D

Bändiä meille ei ole tulossa. Me emme ole mitään huimia bilettäjiä tai tanssijoita, joten se tuntuisi aivan turhalta. Tiedän, että kummityttöni aikoo soittaa juhlissamme poikkihuilua ja ystäväni on luvannut laulaa valitsemani kappaleen. Joitain yllätysohjelmanumeroita saattaa myös tulla ja ne ovat meille mieluisia. Mutta meille bändi ei vain ole tärkeä. Me haluamme jutella, hengata ja nauraa läheistemme kanssa, jotka saamme paikalle. Syödä hyvin, nauttia viinistä ja vain nauttia ja olla. Monen mielestä aivan kuolettavan tylsää, mutta se on meidän tyylistämme. 

Asusteet toivon löytäväni kohtuu hintaan ja saatan hyvinkin lainata jotain esimerkiksi äidiltäni. Meillä on muutenkin lainaamisperiaate häissä, sillä sovin jo ystäväni kanssa, joka menee samana vuonna naimisiin, että voimme lainata myös koristeita toisiltamme (esimerkiksi lyhtyjä ja maljakoita). Meillä on melko samanlainen maku ja häihimme ei ole tulossa samaa porukkaa, joten melko kätevää! Muutenkin koristeet pidämme yksinkertaisina ja toteutamme ne pienellä budjetilla. Hääpaikaltakin todennäköisesti saamme esimerkiksi maljakoita lainaan. 

Meille ei varmaankaan ole tulossa ammattilaiskuvaajaa häihin. Tiedän, olen lukenut lukuisia kertoja, miten tärkeää olisi ikuistaa kunnollisiin kuviin hääpäivä, kun sellaiset kemut vaivalla järjestää. Tottakai haluan juhlista kuvia ja mieheni veli on erinomainen kuvaaja. Hän on kuvannutkin häitä, joten hän toivottavasti ottaa meistä potretit. Muuten toivon, että joku perheenjäseneni voisi ottaa kuvia pitkin päivää. Saattaisinpa jopa itse olla hetkittäin kamera kourassa, koska muutenkin nautin paljon kuvaamisesta ja yhdet häät tulen kuvaamaan ensi kesänä. Videokuvaa en häistä missään nimessä halua. Haluan, että häistä jää hyvä muisto, jota voi kuvien kauttaa elää uudelleen, mutta en halua kirjaimellisesti videokuvan kautta elää sitä uudelleen ja uudelleen. Kuluttaa puhki. Se on once in a lifetime ja sellaiseksi saa jäädäkin. Aika antaa muistoille aina vielä oman kultareunuksensa ja niin haluan sen olevankin. 

Kukat yritän kasvattaa itse ja otan sitten kimppuun ja pöytämaljakoihin tarvittaessa täydennystä luonnosta ja markettien kukista, jotka varmasti ajavat asiansa yhden päivän ajan. 

kuva

Hääauto valitaan miehen toiveiden mukaan. Hänellä on suhteita ainakin henkilöön, joka voisi lainata meille vanhaa kuplavolkkariaan, mutta katsotaan. Mitään limusiinia emme ole varaamassa ja muutenkin kyseessä on kuitenkin vain auto, jolla siirtyä paikasta toiseen. :D

Kampauksen ja meikin olen suunnitellut tekeväni itse. Mahdollisesti kaason suosiollisella avustuksella. Olen melko varma, että harjoittelemalla opin tekemään molemmista mieluisat ja tiedän ainakin näyttäväni itseltäni. Tämä on kuitenkin pienellä varauksella ja saattaa olla, että lopulta vielä muutan mieltäni. 

Ehkä tämä kuulostaa kotikutoiselta jonkun korvaan, mutta me taidamme olla aikalailla sellaisia ihmisiä. Mutta sillähän jokainen luo ne oman näköiset persoonalliset häät, että miettii, mikä on itselle tärkeää ja tuo niitä asioita esiin. :) Meille tärkeää olisi lämmin tunnelma ja että saisimme viettää mahdollisimman paljon aikaa läheistemme kanssa. 

Enkö edes haaveillut isoista häistä?

Olen aina haaveillut isoista häistä. Kirkko, paljon vieraita ja kunnnon hääpuku. Mutta kun aloin kuvitella meille sellaisia häitä, tajusin, ettei se ole meidän juttumme. Se kaikki tuntui liian kankealta. Lisäksi me olemme reissuihmisiä. Rakastamme matkustella aina kun se vain on mahdollista. Niinpä pohdimme, että haluammeko todella käyttää hurjan summan rahaa isoihin häihin, joissa emme välttämättä edes itse viihtyisi. Vai käyttäisimmeko senkin budjetin muuhun (lue: matkusteluun).

kuva

Minusta on itsestänikin hämmentävää huomata, että en haluakaan jotain sellaista, mitä olen aina kuvitellut haluavani. Iso syy on nimenomaan raha. En ole valmis käyttämään niin hurjaa summaa häihin, vaikka ehdottomasti haluan mennä mieheni kanssa naimisiin. Toinen syy on se, että haluan rennot juhlat. Että minulla on rento olo, enkä koko ajan mieti, että kaiken täytyy mennä täydellisesti, tämä päivä on vain kerran elämässä. Oli helpottavaa tajuta, että emme me pidä häitä vieraitamme varten. Ei meidän tarvitse miettiä, mitä vieraat odottavat tai haluavat. Me järjestämme häät ja juhlat itseämme varten. Tietenkin on toivottavaa, että vieraat viihtyvät, mutta tärkeintä on, että itse viihdymme.

kuva

Pelkään, että jos järjestäisimme isot häät, minusta tulisi hullu bridezilla. Lisäksi mukautuisin ehkä liikaa siihen, mitä muut meiltä odottavat ja pitävät oikeana. Huomasin jo harhautuvani tällaiseen, kun alkuun pohdimme isompia häitä vaihtoehtona. Lisäksi murehdin, miten rajaan kavereitani. Ketä kutsun ja ketä en? Nyt voin paljon hövelimmin kutsua kavereita ja ystäviä, koska takapihalle kyllä mahtuu. Mietin myös, miten paljon helpompi tällaiset häät on oikeasti järjestää. Kun jättää monet asiat kokonaan pois, niistä ei tarvitse huolehtia. Minäkin olen järjestellyt monenlaisia tapahtumia aiemmin ja tiedän kyllä, millaisen stressin siitä saa aikaiseksi. Toivon, että näin vältyn suurimmalta stressiltä. Vaikka uskonkin saavani sellaisen vielä aikaiseksi. :D

Vahvimpia syitä on sulhasen toive. Hän alunperin esitti tätä ajatusta, kun minä höyrysin isommista häistä, erilaisista juhlatiloista ja pitopalveluista. Alkuun tyrmäsin ajatuksen, koska silloinhan sukulaiset eivät pääsisi juhliin lainkaan. Mutta varsinkin juteltuani parin ystäväni kanssa, aloin ymmärtää, että ajatuksessa on oikeasti puolensa.

kuva

Joten kyllä, kunnon häähörhö voi valita lopulta omille häilleen aivan erilaisen polun. Ja päätös on tehty nimenomaan yhdessä sulhasen kanssa, molempien toiveet huomioiden. Minä luotan vahvasti intuitioon. Jos jokin asia tuntuu oikealta ja hyvältä, niin silloin se varmasti on oikein. Tämä ratkaisu tuntuu juuri siltä. Ja kaiken kukkuraksi myös hykerryttävän kutkuttavalta!

Alku

Mistähän sitä aloittaisi? Kai siitä, että loin tämän blogipohjan jo aikoja sitten. Odottamaan sitä hetkeä, kun saan vasempaan sormeeni sormuksen koristeeksi. Tuosta tapauksesta on kulunut jo puoli vuotta ja tässä välissä on pää ollut täynnä lukuisia erilaisia häävaihtoehtoja. Siis lähinnä siitä, miten järjestää häät? Millaiset häät? Mitä me sinne haluamme?

Tuntuu, että nykyään häiden pitää maksaa paljon ja olla mahtavat sekä prameat. "Koska se on vain yksi päivä elämässä". Meillä puhututti se, että kyseessä on nimenomaan vain yksi päivä elämässä. Minkä verran haluamme räjäyttää rahaa taivaan tuuliin yhden päivän vuoksi? Sitä paitsi, miksi häitä saisi juhlia vain yhtenä päivänä?

Alkuun kerroimme kyllä kaikille, että isot häät on tulossa kesällä 2016. Suunnittelimme häitä noin 70 vieraalle. Aloimme katsella kotiseutumme vaihtoehtoja ja hintatasoa. Mitä maksaisi tilavuokra, mitä pitopalvelu ja kaikki krumeluurit päälle. Vaikka kuinka hinkkasin excell-taulukon kanssa, oli hinta vähintään 5000 euroa. Eikä siihen budjettiin laskettu hääpuvuni kustannukseksi kuin 250 euroa. En tiedä, mistä ajattelin puvun sillä hinnalla löytää.

Kaikki läheiset olivat kertomassa, miten meidän pitää häämme viettää. Mitä sinne pitää tulla ja mitä pitää olla. Kun sanoimme, että emme halua maksaa kuvaajasta, niin vakuutettiin, että kyllähän ikimuistoinen päivä pitää ikuistaa. Kun pohdimme, että kutsuisimme vieraat facebook-eventillä, olivat kaikki järkyttyneitä. Kyllähän nyt kutsut pitää olla.

Tuntui, että listaa siitä, mitä kaikkea häissä pitää olla, oli koko ajan enemmän ja enemmän. Minä inhoan sitä, että minun pitää tehdä jotain vain, koska niin kuuluu tehdä. Pohdimme sulhon kanssa, että emme halua mitään pönötyshäitä, jotka vaivaannuttavat kaikkia. Lisäksi miehestäni tuntui kummalliselta pitää yhteiset häät perheelle ja ystäville.

Joten hiljalleen se alkoi muotoutua - suunnitelma kaksista häistä. Virallisena hääpäivänä vihkiminen kirkossa ja sinne kutsumme vain perheemme. Tämän jälkeen menemme syömään ravintolaan ja kakkukahvittelemme meillä kotona. Vietämme laatuaikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Toisena päivänä pidämme puutarhabileet ystäville ja kavereille. Ei tarvitse niin tarkkaan miettiä, ketä raaskii kutsua ja ketä ei, kun juhlapaikkana on oma piha ja tilaa riittää. Grillaillaan, tarjotaan kuohuvaa ja pidetään juhlat samalla periaatteella kuin monet muutkin. Me pidämme juhlien pitämisestä ja ystävämme tuntuvat arvostavan meidän juhlia tulemalla yleensä sankoin joukoin paikalle.

Kyllä, tämä on huomattavasti enemmän meidän tyylimme mennä naimisiin. Ainakin tällä hetkelä tuntuu vahvasti siltä. Ja tietenkin tämä kaikki tulee maksamaan huomattavasti vähemmän kuin pönötyshäät. Siitä huolimatta, että meille tulee kahdet juhlat, eikä kyse ole "vain yhdestä päivästä elämässä". Oli vapauttavaa tajuta, että saamme mennä naimisiin juuri niin kuin me haluamme, eikä meidän tarvitse välittää mielensäpahoittajista. Kyseessä on meidän häämme, meidän halumme sanoa toisillemme tahdon. Meidän avioliittomme.

Joten tämän pitkän ja perinpohjaisen vuodatuksen jälkeen, tervetuloa kelkkaan suunnittelemaan vähän erilaisia häitä!