The Pen

Etsin kynää, jolla voisin kirjoittaa tekstiä lasipintaan. Minulla on sitä varten parikin käyttötarkoitusta ja tässä nyt esittelen ainakin tämän yhden idean. Kynän tilasin sitten Ebayn ihmeellisestä maailmasta, kun hintaa oli huimat 80 senttiä. Hyvä hinta siihenkin nähden, että olin aika paljon skeptinen kynän toimivuudesta. Katselin myös kotimaisista verkkokaupoista kynää, mutta kun postituksineen sille olisi tullut hintaa 10 euroa, niin jätin välistä. 

Pari viikkoa sitten postiluukku kopsahti ja kynä saapui. Minä etsin välittömästi mahdollisimman arvottoman lasipinnan ja kokeilin siihen tuota kynää. 

Kynän jälki näyttää ensin aika hailakalta, mutta kun sen antaa hetken olla paikoillaan, valkoinen syvenee ja erottuu selkeämmin. Tein kaksi testiä. Ensin kokeilin, miten kynä lähtee välittömästi irti purkista. Tulos: helposti. Pyyhin sormella ja se irtosi nätisti. Sen jälkeen kirjoitin tekstiä uudelleen pintaan ja annoin sen olla jonkin aikaa. Lähti edelleen yhtä nätisti. Tiesin kyllä, että sen pitäisi lähteä, mutta epäileväinen, mikä epäileväinen. Ja jos nyt en ihan väärin käsittänyt, niin tämä on liitutaulukynä, jolla voi kirjoittaa myös liitutauluun. 

kuva

Tällainen visio minulla on kynää varten. Saamme vanhan ikkunan, johon aion kirjoittaa istumapaikat pöytäryhmittäin. En kylläkään ole vielä nähnyt tuota ikkunankehystä, joten ei aavistustakaan millainen se on, mutta toivottavasti pystyn toteuttamaan tämän idean edes jollain tavalla. Vaikka muuten en aio tuoda juhliimmi maalaisromanttisuutta, niin tämän verran kuitenkin. Juhlatilamme hirsiseen tunnelmaa se sopii erittäin hyvin.

Hääauton koristelu

Hääauto. Sellainen asia taas meidän budjetissamme, mistä pihistetään. Minä haaveilin alunperin vanhasta kuplavolkkarista, mutta mieheni ilmoitti, että ei käy. Niissä kun ei ole takaovia, niin hän epäili, miten pystyisin helmoimeni kömpimään autoon ja sieltä pois. Tämä siitä huolimatta, että vakuutin kykeneväni siihen jotenkin. 

kuva

Me olemme oikeastaan hääautosta keskustelleet aika vähän. Vanhoja autoja tosiaan pyörittelimme hieman, mutta niitä on vaikea löytää. Mietimme myös tuttavapiirimme autoja, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että kruisailemme kirkolta juhlapaikalle omalla autollamme. 

Tästä taas seuraa sitten seuraava pähkäily. Miten koristelemma automme tyylikkäästi, edullisesti ja käytännöllisesti? Pinterestissä on aivan ihania kuvia, joissa autoon on kiinnitetty mm. ilmapalloja. Ihana idea, mutta ei siinä kyllä ole käytännöllisyyden häivääkään.

kuva

Epäilen myös, miten järkevää olisi laittaa kukkia auton konepellille tai sivupeileihin. Meidän juhlapaikalle on kirkosta noin kymmenen kilometrin matka ja en jaksa uskoa, että kukat pysyisivät loppuun asti menossa mukana. Lisäksi pitäisi huomioida, etteivät koristeet vahingossakaan ole kuljettajan näkökentässä. 

Kaiken kukkurakse pitää miettiä, että automme on shampanjan värinen, joten kovin vaaleat koristeet eivät tule näkymään mihinkään. Toisaalta en haluaisi mitään kovin värikästä. On tässä taas ihmisellä ongelmat.

kuva

Luulen, että tulemme pysymään melko "less is more" -linjalla. Ainakaan rusetit eivät tällä hetkellä innosta, mutta tunnetusti voin hyvinkin muuttaa vielä mieleni. Ehkä autoomme voisi tulla jotain pientä keulaan (kunhan vain keksin, mitä) ja takaikkunalle kyltti, viiri tai jokin. Sekä tietenkin tyhjät purkit roikkumaan perään! Itse olisin jopa jättänyt purkit pois, mutta mieheni tuntui haluavan ne. Tällä hetkellä vielä tuntuu, että aivoni lyövät aivan tyhjää näiden koristeiden kanssa, mutta eiköhän ajatus ehdi vielä kirkastua ennen hääpäivää!

Millaisia ajopelejä ja koristeita teille on tulossa?

Häämessuilua

Kävin viime viikonloppuna paikallisilla häämessuilla. Odotukset eivät lähtökohtaisesti olleet kovinkaan korkealla, sillä kävin messuilla myös viime vuonna, eikä niiltä jäänyt kovinkaan paljon mitään konkreettista käteen. Tällä kertaa olin liikenteessä yksin (viime vuonna yhdessä sulhon kanssa), sillä miehellä oli muuta menoa. 

Messujen jälkeen arvioin, että sain tietooni sellaisia asioita kuin alunperin halusinkin. Eniten minua siis kiinnosti kaupunkimme ainoan juhlapukuliikkeen ständi, sillä halusin selvittää, voinko vuokrata heiltä vannehameen pukuni alle ja mahdollisesti hunnun. Vastaus oli, että voin. Joten nyt vain pitäisi olla yhteydessä ja varata aikaa.

Kiinnostusta herätti myös Sinooperin piste. Siitä huolimatta, että en ole erityisen innokas askartelija, niin pysähdyin tähän. Sain kuulla, että nyt on saapunut hääaiheisia juttuja liikkeeseen (esim. saippuakuplia), että jos kiinnostaa, niin kannattaa käydä katselemaassa. 

Olisiko minulla ollut kukka-asiat erityisesti mielessä, sillä kiinnitin katseeni myös kukkiin. Siitä huolimatta, että meille tulee kukat luonnosta. Pysähdyin toviksi juttelemaan Kukkakauppa Astrantian pisteelle. Kävin hakemssa heiltä ihan hetken mielijohteesta perjantaina viikonloppukukkia kotiin ja näin, kun he valmistelivat näitä kukka-astelmai messuja varten. Heillä oli innostavan erilaisia ideoita kukka-astelemiin (kuten, että niitä ei aina tarvitse laittaa pystyyn) ja kyselinkin sitten, että mitäs jos haluaisin luonnonmateriaaleista kimppuni. 

Minulle kerrottiin, että se kyllä onnistuu ja tulee maksamaan saman verran kuin tilauskukistakin, koska kyllähän se vaatii aikaa ja vaivaa, että käydään metsästä rämpimässä ja etsimässä minulle kanervia. Jäin sitten pohdiskelemaan, että sijoittaisinko korvisbudjetista jääneet roposet hääkimppuuni? Toisaalta sain myös idean, että jos kävisin ostamassa kukkakaupasta joitain kukkia ja sotkisin kanervien sekaan. Tulisiko lopputuloksesta moniulotteisempi? Tämä ehkä vaatii testailuja. Onkohan parvekkeella olevat ruukkukanervat selvinneet talven yli?

Kauttauksia olisin mielelläni myös katsellut, mutta niitä oli vain kolme erilaista. Oma suosikkini oli tällainen, missä oli kynttelikkö. Mietin kyllä, että se on aika korkea ja häiritisi jo seurustelua pöydän toiselle puolelle. Mutta jos satun löytämään kynttelikön jostain, niin voisin tuupata sellaisen johonkin sivupöydälle.

Messuilla olisi ollut tarjolla myös muotinäytös, mutta olin jo aamusta liikkeella ja minun olisi pitänyt jaksaa hengata paikan päällä (kaikki kiinnostavat pisteet kiertäneenä) vielä lähes tunti. Joten en jaksanut, vaan lähdin kotiin.

Kyllähän tuolta sai ideoita ja ajatuksia (ehkä vähän liikaakin, kun miettii kukkaroa), mutta toisaalta oli kiva tarkastalle paikallisten yrittäjien tarjontaa ja miettiä, olisiko heillä jotain sellaisia palveluita, mitä minä voisin haluta. Jotenkin omaa sydäntä lähellä on paikallisten yrittäjien tukeminen. En kuitenkaan olisi ollut valmis näiden messujen vuoksi tulemaan kauempaa tai maksamaan sisäänpääsystä. Mutta herätteli se taas mukavasti hääpohdintoja ja kun päivällä näin sulhoni, niin pulpatin kuin papupata uusista ideoista.