Rouva R.

Jestas, sitä ollaan naimisissa. Ja olen saanut kuulla joka suunnalta viimeiset päivät, että mitäs rouva R! Ja tiedättekö, se tuntuu niin hassulta. Vaihtaa sukunimeä ja olla rouva. Minulle oli todella iso pala vaihtaa nimeä ja kipuilinkin tätä päätöstä loppuun asti. Joku voisikin kysyä, miksi sitten vaihdoin nimeä. Mutta minä haluan, että meidän perheellä on yksi ja yhteinen nimi. 

Voisi kuvitella, että olisin täällä nyt aivan itkukurkussa ja maani myynyt, kun häät (joita suunniteltiin kaksi vuotta), ovat ohi. Mutta en ole. Sunnuntaina oli haikea olo, mutta samalla myös helpottunut. Vasta nyt jotenkin tajuan, miten valtavasti suunnittelu ja organisointi veivät minulta energiaa. Taisin häiden jälkeen todetakin, että en halua enää koskaan mennä naimisiin. :D Yksi kerta riittää.

Ei elämä vieläkään aivan uomissaan ole, kun häiden jälkeen maanantaina muutimme mieheni toiselle paikkakunnalle. Meillä alkaa arki, josta osa ollaan erillään. Mutta tällaisessa tilanteessa yhteinen sukunimi tuntuu ihanalta konkretialta, joka kertoo, että olemme kuitenkin edelleen yksi ja sama yksikkö. 

Aion tulla käymään häidemme yksityiskohtia läpi, kunhan saamme kuvaajaltamme kuvia. Nyt olemme saaneet vasta tämän ensimmäisen maistiaisen. Tosin jokä päivä tuijotan tuota kuvaa monta minuuttia ja olen mykistynyt.

Nyt taidan vielä jatkaa tämän kaiken sulattelua. Näköjään onnistuin keittämään kasaan harvinaisen sekavan postauksen.

Kesän toisten häiden jälkeen

Kokosin kesän ensimmäisistä häistä idea ja muistilistaa itselleni, sekä lukijoille. Viime viikonloppuna tanssiin kesän toisia häitä ja tässä vähän pohdintoja niiden jälkeen.

1. Morsiamen kaunein koristus on onnellinen hymy. Nykyään tuntuu, että jokaisen avioliiton satamaan aikovan pitää ennen suurta päivää laihduttaa, käydä suihkurusketuksessa, valkaista hampaat, lisätä karvaa päähän ja ripsiin sekä käydä meikkaajalla ja kampaajalla (manikyristillä, pedikyristillä, mitä näitä nyt vielä on), että näyttää täydelliseltä. Mutta todellisuudessa joskus yksinkertainen polvipituinen mekko, kaunis kukkaseppele päässä ja maailman onnellisin hymy huulilla vakuuttaa niin paljon enemmän kuin kaikki krumeluuri. Lisäksi morsian tanssahteli niin kevyesti lyhyessä helmassaan, että minäkin päätin, ettei minulle tule laahusta.

 kuva

2. Talkoilla saa paljon aikaiseksi. Monet vieraat tulivat juhlapaikalle jo perjantaina (oli yöpymismahdollisuus) ja olivat auttamassa järjestelyissä. Varmasti jokaiselle apuna olleelle jäi tunne, että on edes hieman saanut omalta osaltaan olla auttamassa tekemässä hääparille ihanaa päivää. Sellainen saa häät tuntumaan jotenkin henkilökohtaisemmilta. 

3. Hääparin istui läheisimpiensä kanssa yhteisessä, eikä omassa pöydässä. Lisäksi pöytään oli jätetty pari paikkaa tyhjäksi, että vieraat saattoivat käydä helposti piipahtamassa ja vaihtamassa kuulumisia hääparin kanssa. Tästä ideasta pidin paljon!

4. Yksinkertaisista neilikoistakin saa kauniita kukka-astelmia. 

5. Juhliin saa parhaimmillaan uskomatonta yhteisöllisyyttä, kun ne tavallaan kestävät koko viikonlopun. Jos vieraat saapuvat jo perjantaina ja lähtevät vasta sunnuntaina, kestää häähumu pidempään ja tärkeiden ihmisten kanssa saa viettää enemmän aikaa. Näiden häiden jälkeen vitsailimme, että olimme olleet "hääleirillä", fiilis oli nimittäin kuin leirin loputtua. Haikeus siitä, että se yhteisöllisyys ja leiri ovat ohi.

6. Kahvikonjakit kannattaa napata kahvin jälkeen talteen, jos ei halua, että vieraat nauttivat niitä enemmänkin.

kuva

7. Viinin tarjoilu karahveissa on ehkä viehättävämpi kuin hanapakkaukset sivupöydillä.

8. Häät voi järjestää ilman hullua stressiä - ainakin jos sinulla sattuu olemaan tehokas kaaso. Tällainen tunne jäi ainakin näistä häistä. Hääpari ei vaikuttanut kertaakaan stressaantuneelta ja asiat vain tuntuivat hoituvan. Mutta kaaso oli auttanut todella paljon suunnittelussa ja huolehti, että asiat tapahtuvat. Itse en kyllä haluaisi jättää näin paljon oman kaasoni vastuulle. Ehkä hääpäivänä sitten, mutta en ennen sitä.

9. Vihkimisen aikana kuvauskielto. Kuvia otti ainoastaan valokuvaaja. Ensin vähän murmutin tästä, koska olisi ollut mukava napata kuva tai pari vihkimisestä. Mutta kyllähän se oikeasti on hääparille mukavampi, kun vieraat eivät pompi paikoiltaan kuvaamaan, vaan vastuu on hallitusti yhdellä kuvaajalla.  

Kaiken kaikkiaan oli todella ihana hääviikonloppu. Tuntui etuoikeutetulta olla mukana jakamassa hääparin tärkeää päivää.

Yksien juhlittujen häiden jälkeen

Olin eilen juhlimassa läheiseni häitä. Häät olivat juuri niin tunnelmalliset ja rennot kuin tältä pariskunnalta saattoikin odottaa. Vieraskin siellä viihtyi oikein hyvin. Mutta tottakai omiakin häitä suunnittelevana ihmisenä tein huomioita asioiden sujuvuudesta ja siitä, mitä täytyy miettiä omien häiden kohdalla. Seuraavaksi havaintojani (ja huomiona itselleni, palaa tähän listaan, kun se on ajankohtaista!!).

1. Kyllä istumajärjestykselle. Aiemmin olen vähän ollut kiikun kaakun sen suhteen, että juu vai ei, sillä haluaisin, että ne, jotka haluavat istua vierekkäin, voisivat istua vierekkäin. Mutta kun jokainen istuu mihin sattuu, niin lopulta väliin jää hassuja rakoja ja viimeiset tilaan tulevat joutuvat istumaan niille paikoille, mitä on enää jäljellä. Ei niinkään siihen seurueeseen, johon haluais. Minut on joskus pistetty häissä istumaan pöytäseurueeseen, josta en tuntenut ketään ja sen jälkeen liputin sen puolesta, että ei järjestystä. Nyt liputan sen puolesta, että täytyy tehdä sellainen istumajärjestys, jossa uskoisin jokaisen vieraan viihtyvän. Eli että jokaisella olisi mahdollisuuksian mukaan tuttuja ihmisiä ympärillä. Vaatii enemmän minulta, mutta jospa tämä olisi sitten se kultainen keskitie. 

2. Kuvasin eiliset häät ja olin myös vieras. Todella hankala yhdistelmä, sillä minun piti pomppia pitkin päivää kuvaamaan, enkä sen vuoksi pystynyt esimerkiksi kunnolla kuuntelemaan papin puhetta tai joitain ohjelmanumeroita. Lisäksi minun piti koko ajan kärppänä seurata ympärilleni ja yrittää arvioida, olenko ottanut jokaisesta juhlavieraasta ainakin yhden kuvan? Aiemmin olin sitä mieltä, että veljeni voisi kuvata häämme - en ole enää. Pitää alkaa katsella kuvaajia, joko ammattilaista tai sitten hyvää harrastelijaa, mutta ketään vierastamme en halua nakittaa kuvaajaksi. Ei sillä, en minä eilen pistänyt pahakseni, että saatoin auttaa hääparia kuvien kanssa.

3. Rasioita olisi hyvä ottaa mukaan, sillä jos haluaa pitopalvelulta ottaa jotain kotiin viemisiksi mukaan, niin ne pitää kuljettaa jollakin. 

4. Viinitonkat pöydällä jonkin korokkeen päälle ja hanojen alle jotain suojaamaan pöytää. Punaviinit lattialla on aika työlästä siivota.

5. Jos juhlapaikalla ei voi yöpyä, monet tulevat omilla autoilla, jolloin viiniä kuluu odotettua vähemmän. Meidän hääpaikallemme voi osaa vieraista majoittua ja kävelymatkan päähän myös, mutta varmasti jotkut haluavat myös ajaa yöksi kotiin. Pitääkin kysellä eilisten häiden morsiamelta, paljonko heillä lopulta kului viiniä, sillä häät olivat aika samankokoiset kuin omamme tulevat olemaan.

6. Luonnonkukat näyttävät koristuksena upeilta. Hääkimppuna oli kielokimppu ja en voinut kuin huokailla sen kauneudelle. Jos meidän häämme olisivat kesän alussa, ottaisin aivan varmasti kielokimpun. 

Että tällaisia mietteitä. Muuten en olekaan ehtinyt häitämme viimeaikoina juurikaan miettimään, kun on niin kiirettä pitänyt. Tosin kun kävin koruliikkeessä ostamassa yhden lahjan, niin samalla sovitun ajattelemaani vihkisormusta ja se oli aikalailla juuri sitä, mitä haluan! Jonkun mielestä se olisi aivan liian mitätön vihkisormukseksi, mutta omapa on sormeni - ja sormukseni. ;) En kylläkään vielä ostanut sitä, mutta ehkäpä jossain vaiheessa hoidan edes tämän yhden asian kuntoon?