Mitä seuraavaksi?

Jotenkin käsittämätöntä, mitä vauhtia aika tuntuu tällä hetkellä kuluvan. Häihimme on enää sellaiset 2,5 kuukautta aikaa. Ja kun yritin saada tolkkua hääkirjani ja excel-taulukoideni to do -osioista, päätin, että kokoan tähän niitä asioita, jotka haluaisi saada hoidettua mahdollisimman pian.

- Pöytäliinat

Nämä pitäisi päättää ennen kuin tapaamme cateringin kesäkuussa. Eli hankimmeko jostain kertakäyttöiset pöytäliinat (jotka tuntuisivat kuitenkin laadukkailta) vai vuokraammeko ne cateringilta. Muuten varmasti automaattisesti vuokraisimmekin, mutta meidän juhlapaikalla pöydät ovat niin kapeat, että tavallisen pöytäliinan kanssa vieraat saisivat varmaan sen 50 senttimetriä pöytäliinaa syliinsä. Toisaalta emme ole valmiit satsaamaan niin paljon, että ostaisimme parikymmentä oikeaa pöytäliinaa. Joten etsinnässä kapeat hyvän oloiset kertakäyttöiset pöytäliinat, saa vinkkailla!

- Kuvien kehittäminen

Aiomme ripustaa meistä ja vieraistamme kuvia ikään kuin aikajanalle juhlapaikassa (tarkka kohtakin on kyllä vielä päättämättä) ja tätä varten pitäisi valikoida kuvat ja kehittää ne. Tämän hoitaisin mieluusti nyt lähiaikoina, ettei se jää roikkumaan viimetippaan. 

- Hääkimpun lopullinen suunnittelu

Olen käynyt juttelemassa kukkakimppuni tekijän kanssa jo parikin kertaa, mutta olen vähän hanakala ja pedantti asiakas kukkien suhteen. Viimeksi tänään kävin ostamassa pari erilaista kukkaa ja mallailin niitä sulhon kravaattiin. Tälläkään asialla ei oikeasti ole kiire, kukkakauppiaalle riittää tieto kaksi viikkoa ennen häitä. Mutta minä en jaksa ajatella tätä asiaa enää yhtään. :D Haluan saada vedettyä sen listalta yli.

- Cateringtapaamisessa pitäisi päättää hääkakkumme

Olen systemaattisesti käännyttänyt miestäni siihen, että juustokakku on ainoa oikea valinta. Hän pitää kyllä juustokakusta, mutta pitäisi myös kermakakkua vaihtoehtona. Minä puolestani en missään nimessä halua kermakakkua. Se on vain liian.. kermainen. En oikein tykkää. Ja nyt te mietitte, että joku hullu ei pidä kermasta. 

- Tienvarsikylttien teon aloitus

Mieheni sai hullun hauskan idean tienvarsikyltteihin liittyen. Lopputuloksesta tulee täysin poikkeava ja siinä ei taida olla mitään romanttista. :D Mutta työstäminen tulee vaatimaan painepesuria ja spraymaalia. Eli myös pihaa. Joten pitää käydä joku viikonloppu anoppilassa.

- Led-kynttilät pitäisi ostaa

Eli heti kun pääsisin Tigeriin, jossa niitä on. Ostan koko kaupan tyhjäksi. No en oikeasti. Kai. Tampereen Tigerista kynttilät olivat loppuneet, kun siellä huhtikuussa kävin.

- Hallaharso

Nyt olisi oikea sesonki ostaa hallaharsoa. Käytiin jo katselemassa sitä ja todettiin, että se myydään niin isona tavarana, että tarvitaa peräkärry. Tai siis mie totesi, minä yritin selittää, miten saadaan kyllä nätisti taiteltua 4x30 metriä auton takakonnttiin..

- Häävalssi

Pitäisi päättää ja aloittaa treenaaminen. Mieheni tuntuu kuvittelevan, että se luonnistuu harjoittelemattakin. Vaikka hänellä ei ole rytmitajua. Vaikka minun helmani tulee meidän väliimme. Vaikka minulla on korkeat korkokengät. Vaikka meistä kumpikaan ei ole lahjakas tanssija. Jep. Me harjoittelemme.

- Systemaattiset kauneusrutiinit

Nyt on korkea aika aloittaa. Vettä kittaan jo nyt kurkkuuni hyvän määrän päivittäin, mutta lisäksi kävin juuri päivittämässä ihonhoitotuotteitani. Vielä pitäisi ostaa hyvä kasvojenkuorinta aine. Mutta nyt alkaa siis tosi toimet: säännöllinen vartalon ihon kuorinta ja kosteutus, samoin kuin kasvojen. Hyvät perustuotteet puhdistukseen ja kosteutukseen, mutta myös hyvä naamio säännölliseen käyttöön. 

Paljon ollaan jo tehtykin. Jotenkin vain tuntuu, että uudet listaukset korvaavat aina vanhat. Mutta joka kerta mennään myös syvemmälle pienempiin yksityiskohtiin. Kyllä tästä vielä häät järjestetään!

Ps. Vielä ei ainakaan edes stressaa! Olen vain niin fiiliksissä!

I Do & Me Too

Tänään on kyllä taas yksi vähän erityisempi päivä muiden joukossa. Ensinnäkin nyt on 100 päivää häihimme (oli ehkä paras idea hankkia laskuri puhelimeen, tekee odotuksesta jotenkin todellisempaa) ja toisekseen tänään tuli maistraatista esteiden tutkinta. Nyt meillä on se todellinen naimalupa!

Muistaako muut, kun rippikoulun suorittamisen jälkeen ne suositut tyypit hehkuttivat, että nyt on naimalupa? Minusta tuntuu, että nyt meillä on huomattavasti konkreettisempi naimalupa.

Olemme kyllä siis kirkossa menossa naimisiin, mutta päätimme mennä siitä, mistä aita on matalin, ja tehdä esteiden tutkinnan verkon kautta. Luulimme olevamme nohevia. Mutta kun kyselimme vihkipapilta, mitä tulisi huomioida ennen vihkimistä, niin hän pyysi olemaan omaan seurakuntaan yhteydessä, että saamme vihkiraamatun. Että se siitä sitten, ettei tarvitisisi (yrittää ehtiä) käydä seurakunnassa virastoaikaan. Tämä suunnitelma olisi toiminut paremmin, jos meidät vihittäisiin omassa seurakunnassamme. Tuon esteiden tutkintatodistuksen otamme sitten mukaan, kun tapaamme vihkipappimme puolitoista viikkoa ennen vihkimistä. 

Lisäksi eilen postista kolahti pikkuiset höpsötykset, jotka tilasin. Eli kenkiimme "I Do" ja "Me Too" -tarrat. Jos joku ei tiedä, niin nämä on siis tarkoitus liimata kenkiemme pohjiin. Mietin kyllä, että näkyykö omat tarrani helmani alta, joten varalta aion tehdä niin päin, että mies ottaa nuo "I Do" -tarrat ja minulle tulee Me Too.

kuva

Toinen pohdinnan aihe on, että miten päin nuo nyt laitan kenkiimme. Laitammeko niin, että ne näkyvät oikein päin, kun polvistumme alttarille, vai niin päin, että jos istuessa nostamme jalat suoraan eteen, niin ne näkyvät (tämä voisi olla kuvissa hauskempi). En tiedä vielä. Täytyy pohtia.

Nämä tarrat saavat myös olla omalla kohdallani "jotain sinistä". En ole kyllä yhtään miettinyt toteutanko tuon kuuluisan mantran (uutta, vanhaa, sinistä, lainattua), mutta koska sininen on "minun" värini, niin sitä haluan ripauksen päivään.

Että tällainen sillisalaattipostausta tällä kertaa.

The Pen

Etsin kynää, jolla voisin kirjoittaa tekstiä lasipintaan. Minulla on sitä varten parikin käyttötarkoitusta ja tässä nyt esittelen ainakin tämän yhden idean. Kynän tilasin sitten Ebayn ihmeellisestä maailmasta, kun hintaa oli huimat 80 senttiä. Hyvä hinta siihenkin nähden, että olin aika paljon skeptinen kynän toimivuudesta. Katselin myös kotimaisista verkkokaupoista kynää, mutta kun postituksineen sille olisi tullut hintaa 10 euroa, niin jätin välistä. 

Pari viikkoa sitten postiluukku kopsahti ja kynä saapui. Minä etsin välittömästi mahdollisimman arvottoman lasipinnan ja kokeilin siihen tuota kynää. 

Kynän jälki näyttää ensin aika hailakalta, mutta kun sen antaa hetken olla paikoillaan, valkoinen syvenee ja erottuu selkeämmin. Tein kaksi testiä. Ensin kokeilin, miten kynä lähtee välittömästi irti purkista. Tulos: helposti. Pyyhin sormella ja se irtosi nätisti. Sen jälkeen kirjoitin tekstiä uudelleen pintaan ja annoin sen olla jonkin aikaa. Lähti edelleen yhtä nätisti. Tiesin kyllä, että sen pitäisi lähteä, mutta epäileväinen, mikä epäileväinen. Ja jos nyt en ihan väärin käsittänyt, niin tämä on liitutaulukynä, jolla voi kirjoittaa myös liitutauluun. 

kuva

Tällainen visio minulla on kynää varten. Saamme vanhan ikkunan, johon aion kirjoittaa istumapaikat pöytäryhmittäin. En kylläkään ole vielä nähnyt tuota ikkunankehystä, joten ei aavistustakaan millainen se on, mutta toivottavasti pystyn toteuttamaan tämän idean edes jollain tavalla. Vaikka muuten en aio tuoda juhliimmi maalaisromanttisuutta, niin tämän verran kuitenkin. Juhlatilamme hirsiseen tunnelmaa se sopii erittäin hyvin.

It´s party time!

Se tapahtui täysin suunnittelematta. Jotkut asiat täytyy aloittaa puolustuksen puheenvuorolla ja niin tämäkin postaus. Seuraavaksi tulee tunnustus: kyllä, menin Class Ohlsonille häät mielessäni,  mutta (puolustus jälleen), minä halusin vain katsoa, minkä hintaisia paperivalaisimet ovat. Etsi niitä valo-osastolta, mutta en löytänyt.

Sitten silmäni vain vahingossa harhautuivat huomaamaan discopallo-setin. Huokaisin ehkä ääneen, koska olisihan sellainen ihan törkeän upea lisä meidän juhlien tanssihuoneeseen. Miettikää nyt, peilipallo katossa, ympärillä tunnelmavaloja ja lisäksi sitten vielä värivalo, jonka säteet kimpoutuvat peileistä joka puolelle tilaa. 

Tämän mielikuvan kanssa kurkkasin hintaa ja sen nähtyäni nostin paketin syliin ja marssin kassalle. 

Sempituinen se. Kyllä, toimin impulsiivisesti. Kyllä, en harkinnut pitkään. Mutta en kyllä kadukaan yhtään sitä, miten tuli käytettyä 25 euroa. 

Paketin mukana tuli siis peilipallo, sitä pyörittävä moottori, sekä yksi valo, johon voi valita, minkä väristä valoa se heijastaa. Patteri tuohon moottoriin pitää vielä hommata, mutta valo toimii ihan sähköllä. 

Kokeilin tätä tietenkin heti, kun tuli pimeä. Kuvia ei kuitenkaan oikein saanut kunnollisia. Mutta tunnelma huoneessa oli heti aivan erilainen. Jäin vielä miettimään, laitetaanko tanssilitaan vielä toinenkin valo eri suunnasta, mutta tällä suunnitelmalla mennnää nyt ainakin aluksi. Mies kyllä muisti jo, että meillä on parit spottivalot varastossa, joihin tarvitsee vain laittaa esim. silkkipaperia päälle, niin valon väri muuttuu. Tietenkin pitää katsoa, että laitetaan sellainen lamppu, joka ei kuumene, eikä ole liian kirkas.

Ja kyllä, olen tästä discomeiningistä aiva naurettavan innoissani.

Enää neljä jäljellä!

Häihimme on enää nelisen kuukautta. 

Ja tiedättekö, se tuntuu todella lyheyltä ajalta, kun häitä on alettu suunnitella heti kilautumisemme jälkeen, eli elokuussa 2014.

Viimepäivinä olen yllättänyt itseni miettimästä, ovatko häät, joita nyt suunnittelemme, juuri sellaiset, kun haluamme. Tietyllä tavalla olen palannut alkuperäisiin ajtuksiimme. En tiedä, kuinka moni teistä muistaa, mutta alunperin suunnittelimme simppeleitä juhlia, joissa vihkimiseen tulisi vain perheet ja heidän kanssaan kävisimme syömässä ja toisena päivänä pitäisimme  puutarhajuhlat ystäville.

kuva

Ajatus edelleen viehättää minua, mutta olen ihan tyytyväinen, että luovuimme tästä suunnitelmasta. Koska meillä ei ole enää sitä pihaa, missä juhlat piti viettää. 

Kaikista eniten olen miettinyt hääpukuani. Alunperin halusin hyvin yksinkertaisen mekon. Nyt minullla on pitsiunelma appivanhempien luona odottamassa hääpäivää. Ja silti mietin, onko puku liikaa? Toisaalta tiedän, että minua saattaisi jäädä harmittamaan, jos en olisi hankkinut kunnon hääpukua. Mutta tämä alkaa kuulostaa siltä, että minun on parempi käydä sovittamassa pukua pitkästä aikaa, että muistan taas, miksi sen halusin. Muistaakseni maksoin siitä pienen omaisuuden, vaikka löysinkin puvun käytettynä. Ei tee mieli heittää satasia hukkaan keksimällä nyt, että haluankin astella alttarille kotelmekossa. Täytyy siis käydä sovittamassa pukua ja muistaa, miksi haluan juuri se päällä astella kirkon käytävää pitkin. Ja onneksi minulla on toinen mekko iltaa varten, joka vastaa alkuperäisi haaveitani. ;)

kuva

Muistelen hieman kaiholla myös kartanosuunnitelmiamme. Kartano olisi ollut törkeän upea. Mutta omistajan kanssa yhteistyö oli kohtuuttoman vaikeaa, eikätkä kaikki vieraat olisi mahtuneet yöpymään juhlapaikalla. 

Joten ehkä tulevat häämme ovatkin kompromissi näistä kahdesta ensimmäisestä suunnitelmasta. On luonnon läheinen juhlapaikka, vesi ja metsät ympärillä. On myös selkeä hirsinen juhlatila, jossa on katto ja seinä, jos sattuu satamaan vettä. Saamme kaikki läheiset todistamaan vihkimistämme ja juhlimaan kanssamme samana päivänä. Tai oikeastaan viikonloppuna, sillä varmasti hyvä osa vieraista saapuu jo perjantaina ja on sunnuntaihin asti. 

kuva

Juhlat tulevat olemaan rennot. Varmasti vedämme muutamia perinne mutkia suoriksi. Minulla on kutina, että olemme saaneet suunniteltua juurikin sellaiset häät kuin haluamme.

Mutta on tässä ollut työmaata! Onneksi on tämä blogi, niin voi hieman palata menneisiin vaiheisiin. Kävimme katsomassa varmaan lähemmäs kymmenen hääpaikkaa, pariin meillä on ollut varauskin. Olemma arponeet, soutaneet ja huovanneet. Olen ihastunut rustiikkisiin koristeisiin, sitten miettinyt minttua ja graafista ilmettä sekä kuparia. Ja lopulta löysin meidän tyylin. Jonka mieskin hyväksyi (tämä on niitä asioita, jotka hän mielellään delegoi minulle).

Että neljä kuukautta enää jäljellä. Ja en millään malttaisi odottaa, mutta toisaalta toivon, ettei aika mene liian nopeasti. On ihana fiilistellä ja haaveilla. Tunnelmoida. Odottaminen on puolet ilosta.

Kuvituksena Pinterestiin keräämiäni kuvia, joiden avulla olen selkeyttänyt meidän häidemme visuaalista ilmettä.

Kuinka monella teistä suunnitelmat ovat eläneet? Vai oletteko heti tienneet, millaiset häät haluatte?

Vieraskirja

Nykyään on niin valtavan paljon erilaisia tapoja, miten toteuttaa vieraskirja. Vaihtoehtojen suohon on helppo hukkua. Voi olla purkkiin jätettävät terveiset, jonkinlainen lomake, jonka jokainen vierastäyttää, sormiväreillä ja sormen jäljillä toteutettu puu, polaroidkamerakuvat jne. Mitä näitä nyt on. Tässä vain muutama ehdokas, jotka tulivat mieleeni.

Me päätimme olla perinteisiä. Meille tulee ihan vanhanaikainen vieraskirja, johon jokainen vieras saa käydä jättämässä terveisensä. Ajatuksenamme on, että häiden jälkeen kirja jää meillä muutenkin käyttöön, kun meillä käy vieraita. Pidän ajatuksesta, että voimme myöhemmin palata kirjan viesteihin ja katsoa, miten samat ihmiset ovat myöhemmin käyneet luonamme. Pidän myös siitä, että kirjalle on olemassa jatkokäyttöä, eikä se ole vain yhtä päivää varten hankittu.

Katselin alustavasti netistä erilaisia häävieraskirjoja, mutta ne olivat omaan makuuni aivan liian krumeluureja. Niinpä olinkin helpottunut, kun löysin kerran Suomalaisessa kirjakaupassa asioidessani vieraskirjan, joka miellytti omaa silmääni. Täytyy tunnustaa, että koska sulho ei ollut mukana eikä tavoitettavissa, niin ostin kirjan ilman hänen hyväksyntäänsä ja pidin sormia ristissä, että ei tule noottia! Onneksi se sitten meni myös hänen seulansa läpi.

Kirja on hieman kullanhohtoinen pinnastaan. Kuvassa se ei tietenkään toistu oikein (varmaan siksi, että en poistanut vielä kirjaa pakkauksesta, hups). Kuitenkin sävy on myös todella hillitty, joten en usko meidän kyllästyvän siihen vuosienkaan aikana. Toisaalta se sopii hyvin häidemme teemaan. Win-win -situation.

Servettitaskut

Mieheni ei pitänyt minua ihan normaalina, kun ilmoitin alkavani taitella servettejä häihimme. Ei kyllä ne pari muutakaan ihmistä, joille asiasta mainitsin (kuten äitini). Kyllä, tiedostan, että häihimme on vielä yli neljä kuukautta aikaa.

Mutta. Servettitaskut ovat asia, jonka voin tehdä etukäteen. Joten teen sen etukäteen. Olen jo nyt kauhuissani siitä, mitä kaikkea on pakko jättää häitä edeltävään viikkoon ja sitä, miten väsynyt olen kaikesta hulinasta. Minä uskon siihen, että kun teen pikkujuttuja jo nyt alta pois, minusta ei tule hullua stressaantunutta bridezillaa. Eikä minun toivottavasti tarvitse tehdä häitä edeltävänä yönä muuta kuin nukkua (ihan niin kuin saisin nukuttua).

Narun väri ei toistu näissä kuvissa valitettavasti oikein

Joten tadaa! Tässä meidän servettitaskut. Idean taskuihin sain Always walk beside you -blogista. Ensin ajattelin vain tehdä pelkät taskut valkoisista serveteistä (huom! Nämä Pirkka juhlaliinat olivat ainakin tänään Citymarketissa tarjouksessa, en tiennyt sitä, kun kävin ne ostamassa, mutta olipa iloinen yllätys!). Mutta kun kävin askarteluliikkeessä ihan muut askartelut mielessä, kiinnittyi katseeni paperinarukerään. Ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Mieheni auttoi alkuun liinojen taittelussa ja neuvoi minulle, miten kannattaa taitella, että lopputulos on paras. Oma avaruudellinen hahmotuskykyni on nollan luokkaa. Täydellisiä näistä ei tullut, sillä servetit eivät olleet täydellisen suoria lähtökohtaisesitkaan. Mutta kyllä lopputulos on ihan hyvä ottaen huomioon, että vieraat katsovat niitä varmaan kaksi sekunttia, ennen kuin ottavat käyttöönsä. Kaiken kaikkiaan taittelussa ja paperinarun laittamisessa meni pari tuntia. Taittelu itsessään oli melko nopeaa, kun tajusi, miten tasku toteutetaan. Hitainta oli paperinarun avaaminen tuollaiseksi rusettimaiseksi kiinnityskohdassa. 

Ja tiedättekö, minä nautin. Olin onnellinen omassa pikkuisessa hääkuplassani taitellessani lautasliinoja. En usko, että tällaista onnellisuuden tunnetta olisin saavuttanut hääviikolla kiiressä ja paineen alla työskennellessä. 

Joten jes, positiivisin fiiliksin jälleen yksi to do -asia listalta tehty!

Hääauton koristelu

Hääauto. Sellainen asia taas meidän budjetissamme, mistä pihistetään. Minä haaveilin alunperin vanhasta kuplavolkkarista, mutta mieheni ilmoitti, että ei käy. Niissä kun ei ole takaovia, niin hän epäili, miten pystyisin helmoimeni kömpimään autoon ja sieltä pois. Tämä siitä huolimatta, että vakuutin kykeneväni siihen jotenkin. 

kuva

Me olemme oikeastaan hääautosta keskustelleet aika vähän. Vanhoja autoja tosiaan pyörittelimme hieman, mutta niitä on vaikea löytää. Mietimme myös tuttavapiirimme autoja, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että kruisailemme kirkolta juhlapaikalle omalla autollamme. 

Tästä taas seuraa sitten seuraava pähkäily. Miten koristelemma automme tyylikkäästi, edullisesti ja käytännöllisesti? Pinterestissä on aivan ihania kuvia, joissa autoon on kiinnitetty mm. ilmapalloja. Ihana idea, mutta ei siinä kyllä ole käytännöllisyyden häivääkään.

kuva

Epäilen myös, miten järkevää olisi laittaa kukkia auton konepellille tai sivupeileihin. Meidän juhlapaikalle on kirkosta noin kymmenen kilometrin matka ja en jaksa uskoa, että kukat pysyisivät loppuun asti menossa mukana. Lisäksi pitäisi huomioida, etteivät koristeet vahingossakaan ole kuljettajan näkökentässä. 

Kaiken kukkurakse pitää miettiä, että automme on shampanjan värinen, joten kovin vaaleat koristeet eivät tule näkymään mihinkään. Toisaalta en haluaisi mitään kovin värikästä. On tässä taas ihmisellä ongelmat.

kuva

Luulen, että tulemme pysymään melko "less is more" -linjalla. Ainakaan rusetit eivät tällä hetkellä innosta, mutta tunnetusti voin hyvinkin muuttaa vielä mieleni. Ehkä autoomme voisi tulla jotain pientä keulaan (kunhan vain keksin, mitä) ja takaikkunalle kyltti, viiri tai jokin. Sekä tietenkin tyhjät purkit roikkumaan perään! Itse olisin jopa jättänyt purkit pois, mutta mieheni tuntui haluavan ne. Tällä hetkellä vielä tuntuu, että aivoni lyövät aivan tyhjää näiden koristeiden kanssa, mutta eiköhän ajatus ehdi vielä kirkastua ennen hääpäivää!

Millaisia ajopelejä ja koristeita teille on tulossa?

Saippuakuplia

Minulle on ollut jo vuosia selvää, että jos joskus menen naimisiin, haluan astua kirkosta saippuakuplasateeseen. Minä olen  olen joskus harrastanut saippuakuplien puhaltamista, kun on liikaa vannetta kiristänyt päässä ja se oli todella rentouttavaa. Tämän vuoksi yhdistän saippuakuplat iloiseen ja rentoutuneeseen fiilikseen, jonka haluan värittävän myös meidän tärkeää päiväämme.

Onneksi miehelläni ei ollut mitään saippuakuplia vastaan.

Kun sitten viime kuussa huomasin Sinooperiin tulleen saippuakuplia, niin ostin niitä välittömästi melko monta pakettia. Onneksi vaihtoehtoja oli vain yhdenlaisia (tuolloin, nyt niitä ilmeisesti on enemmän), niin päätöksen tekeminen oli ihanan helppoa. Olin jo aiemmin katsonut vaihtoehtoja netistä ja tuntui, että niitä oli niin paljon, että pää meni pyörälle.

Meillä ei ole saippuakuplia aivan jokaiselle vieraalle, sillä epäilen, että muutamat miehet eivät ole niistä niin innoissaan. Ehkä tämä on sitten jotenkin typerää, mutta enemmin haluan saippuakuplia sen verran, että kaikki tulevat käyttöön, eikä osa jää käyttämättöminä yli. Ja vieraat voivat sitten vaikka puhallella kuplia lisää myöhemmin illalla huvikseen . Saatan vaikka itsekin puhallella kuplia. Saisikohan potrettikuvista hauskoja, jos muutamassa niistä puhaltelisimme saippuakuplia?

Tähän kohtaan jo huokaisen sille, montako kertaa yhdessä postauksessa voi sanoa "kupla". 

Noh, näillä ilmaville palluroille löysin kirppikseltä olemattomaan hintaan kultaisen korin, johon putelit voi laittaa. Joku morsiusneidoista voi sitten jakaa näitä juhlaväelle kirkon ulkopuolella. Tosin toivoin löytäväni vielä ainakin yhden korin lisää, että jako tapahtuisi nopeammin. MUTTA jos koreja on vähemmän kuin kolme ja morsiusneitoja on kolme, niin siitä voi tulla tappelu. Eli pitää ehkä vielä tähystellä jos jonkinlaisia koreja löytyisi edullisesti. Tai keksi jokin muu patenttiratkaisu (kori kaasolla, josta morsiusneidot voivat hakea useamman saippuakuplaputelin ja viedä vieraille).

Haaveissani laitan vielä jonkin tyllin tai jonkun tuohon korin pohjalle, että se olisi esteettisempi. Mutta katsotaan, mihin kaikkeen lopulta jaksan keskittää energiani. ;)

Tuleeko muille saippuakuplia? Vai jotain aivan muuta vihkimisen päätteeksi (tosin älkää kertoko liian hyviä ideoita tai pyörrän vielä päätökseni)?

Postimerkkejä

On vaarallista seurata hääblogeja. Minähän en ollut alunperin uhrannut ajatustakaan postimerkeille. Mutta kun luin aiheesta postauksia, aloin pohtia, miten tärkeitä postimerkit ovat minulle? Pitääkö niiden täydentää kutsujen ja kuoren muodostamaa kokonaisuutta, vai voisivatko ne vain olla se juttu, joka vie kutsut perille ilman sen kummempia stressauksia?

Pohdintojen seurauksena päädyin selailemaan postin sivuilta erilaisia merkkejä, puntaroimaan niitä ja pohtimana, mikä olisi hyvä. Kunnes jossain kohdin totesin, että nyt tämä menee omalla kohdallani aivan yli. Minulle on oikeastaan aivan sama, millaiset merkit kutsuissa ovat. Tai ainakin melkein.

Nimittäin kun kävin postissa (ennen kuin se meidän maakunnasta lakkautettiin ja postimerkkien hinnat nousivat), niin esitin asiani. "Hei, tarvitsisin postimerkkejä - ja mielellään sellaisia, jotka olisivat nätit hääkutsuihin." 

Ja niin postin täti toi sitten minulle näytille nämä sormus postimerkit ja totesin, että ne on oikein hyvät. Maksu ja merkit olivat minun ja asia oli sillä selvä. Aikaa meni ehkä kaksi minuuttia.

Joskus pitäisi hääsuunnitteluissakin miettiä, mihin kannattaa satsata aikaansa ja mihin ei. Tietenkin jos on todella visuaalinen ihminen, niin tällaisesta saa varmasti tyydytystä itselle. Kun tietää, että kokonaisuus mätsää viimeisen päälle. Mutta minulle se ei ole niin tärkeää.

Tästä huolimatta meidän kirjekuoreemme nyt tuli oikein sopivat merkit. Jos muistan, niin laitan kuorista + merkeistä jossain vaiheessa kuvaa. Kunhan saan viimeisestkin askartelut niiden suhteen tehtyä (huoh - se hetkellinen askarteluinspiraatio taisi jo kuolla).

Jotain sinistä ja vilvoittavaa

Olin viime syksynä reissussa Portugalissa. Kävin paikallisessa liikkeessä, jossa myytiin viuhkoja. Silmäni alkoivat hiukan kiilua ja sormeni syyhytä, kun huomasin yhdessä nurkassa viuhkoja. Suomi ja elokuu on sellainen yhdistelmä, että säästä ei voi tietää yhtään, mitä on luvassa (tosin missä kuussa sitä tietäisi). Olettaa voisi, että päivä olisi lämmin, mutta on myös mahdollista, että se on hyytävä ja vettä tulee kuin saavista kaatamalla. Kuitenkin siltä varalta, että sattusi olemaan lämmin, ostin itselleni viuhkan. 

Mietin myös, että viuhkan takana voin myös huomaamatta pyyhkiä tarvittaessa kulmiani tai peittää nauruani, tai mitä nyt tarvitseekaan? En vielä syksyllä ollut varma teemaväreistämme ja pelkkää valkoista viuhkaa liikkeessä ei ollut. Joten otin lempi väriäni, eli sinistä sisältävän viuhkan. Tässä hiljattain sitten tajusin, että viuhkan sininen voi hyvin olla minun "jotain sinistä". 

Ja koska minut on kasvatettu periaatteeseen "kaverille kans", niin ostin sitten samanlaisen viuhkan äidilleni. Siinä vain on eri värinen kukka. Olen aika varma, että äitini tulee hankkimaan mekon, jossa on juuri tuota kukan sävyä. Silloin viuhka ja asu mätsäisivät. ;) 

Viuhka ehkä menee kategoriaan "vuosisadan hääturhake", mutta jos sattuu oikeasti hellepäivä, niin saatan olla aika kiitollinen viuhkasta. Vielä kun vain muistaisin sen pakata mukaan.

Onko järjetöntä laittaa jo nyt kaasolle viestiä siitä, että muistuttaa minua?! :D

Yksien juhlittujen häiden jälkeen

Olin eilen juhlimassa läheiseni häitä. Häät olivat juuri niin tunnelmalliset ja rennot kuin tältä pariskunnalta saattoikin odottaa. Vieraskin siellä viihtyi oikein hyvin. Mutta tottakai omiakin häitä suunnittelevana ihmisenä tein huomioita asioiden sujuvuudesta ja siitä, mitä täytyy miettiä omien häiden kohdalla. Seuraavaksi havaintojani (ja huomiona itselleni, palaa tähän listaan, kun se on ajankohtaista!!).

1. Kyllä istumajärjestykselle. Aiemmin olen vähän ollut kiikun kaakun sen suhteen, että juu vai ei, sillä haluaisin, että ne, jotka haluavat istua vierekkäin, voisivat istua vierekkäin. Mutta kun jokainen istuu mihin sattuu, niin lopulta väliin jää hassuja rakoja ja viimeiset tilaan tulevat joutuvat istumaan niille paikoille, mitä on enää jäljellä. Ei niinkään siihen seurueeseen, johon haluais. Minut on joskus pistetty häissä istumaan pöytäseurueeseen, josta en tuntenut ketään ja sen jälkeen liputin sen puolesta, että ei järjestystä. Nyt liputan sen puolesta, että täytyy tehdä sellainen istumajärjestys, jossa uskoisin jokaisen vieraan viihtyvän. Eli että jokaisella olisi mahdollisuuksian mukaan tuttuja ihmisiä ympärillä. Vaatii enemmän minulta, mutta jospa tämä olisi sitten se kultainen keskitie. 

2. Kuvasin eiliset häät ja olin myös vieras. Todella hankala yhdistelmä, sillä minun piti pomppia pitkin päivää kuvaamaan, enkä sen vuoksi pystynyt esimerkiksi kunnolla kuuntelemaan papin puhetta tai joitain ohjelmanumeroita. Lisäksi minun piti koko ajan kärppänä seurata ympärilleni ja yrittää arvioida, olenko ottanut jokaisesta juhlavieraasta ainakin yhden kuvan? Aiemmin olin sitä mieltä, että veljeni voisi kuvata häämme - en ole enää. Pitää alkaa katsella kuvaajia, joko ammattilaista tai sitten hyvää harrastelijaa, mutta ketään vierastamme en halua nakittaa kuvaajaksi. Ei sillä, en minä eilen pistänyt pahakseni, että saatoin auttaa hääparia kuvien kanssa.

3. Rasioita olisi hyvä ottaa mukaan, sillä jos haluaa pitopalvelulta ottaa jotain kotiin viemisiksi mukaan, niin ne pitää kuljettaa jollakin. 

4. Viinitonkat pöydällä jonkin korokkeen päälle ja hanojen alle jotain suojaamaan pöytää. Punaviinit lattialla on aika työlästä siivota.

5. Jos juhlapaikalla ei voi yöpyä, monet tulevat omilla autoilla, jolloin viiniä kuluu odotettua vähemmän. Meidän hääpaikallemme voi osaa vieraista majoittua ja kävelymatkan päähän myös, mutta varmasti jotkut haluavat myös ajaa yöksi kotiin. Pitääkin kysellä eilisten häiden morsiamelta, paljonko heillä lopulta kului viiniä, sillä häät olivat aika samankokoiset kuin omamme tulevat olemaan.

6. Luonnonkukat näyttävät koristuksena upeilta. Hääkimppuna oli kielokimppu ja en voinut kuin huokailla sen kauneudelle. Jos meidän häämme olisivat kesän alussa, ottaisin aivan varmasti kielokimpun. 

Että tällaisia mietteitä. Muuten en olekaan ehtinyt häitämme viimeaikoina juurikaan miettimään, kun on niin kiirettä pitänyt. Tosin kun kävin koruliikkeessä ostamassa yhden lahjan, niin samalla sovitun ajattelemaani vihkisormusta ja se oli aikalailla juuri sitä, mitä haluan! Jonkun mielestä se olisi aivan liian mitätön vihkisormukseksi, mutta omapa on sormeni - ja sormukseni. ;) En kylläkään vielä ostanut sitä, mutta ehkäpä jossain vaiheessa hoidan edes tämän yhden asian kuntoon?

Selkeämmin sävelin eteenpäin

Olen kyllä aivan fiiliksissä taas häiden suhteen. Välillä oli kaikki niin sekavaa ja mistään ei saanut konkreettisesti kiinni, että mitään suunnitelmia oli vaikea tehdä ja kaikki vain leijui ilmassa. 

Nyt kun meillä on siis 99% todennäköisyydellä se hääpaikka, olemme luoneet sulhon kanssa uuden ja selkeämmän suunnan häillemme.

1. Meille tulee vain yhdet häät ja yksi hääpäivä. Me punnitsimme, kääntelimme ja vääntelimme tätä ja pohdimme, mikä olisi kaikista eniten meitä miellyttävä ratkaisu. Sinänsä olisi ehkä mukavampi jorata kavereiden kanssa erilliset bileet takapihalla, mutta toisaalta on myös mukava saada kaikki tärkeät ihmiset osaksi, kun astelemme kirkossa papin eteen. Lisäksi voimavarat eivät taida millään riittää kahden päivän suunnitteluun ja organisointiin. Budjetista puhumattakaan.

kuva

2. Saatamme vaihtaa vihkikirkkoa. Hääpaikkamme ei ole kotipaikkakunnallamme, vaan viereisellä ja sinne ajaisi nyt varatusta hääkirkosta melkein tunnin verran. Sulho selvittää, että millainen politiikka naapuriseurakunnassa on vieraspaikkakuntalaisten vihkimiseen. Eli ottavatko he siitä maksua ja olisiko eräs puukirkko meidän päivänämme vapaana. Pidämme kyllä vielä toistaiseksi oman seurakunnan varauksenkin voimassa, sillä jos tässä käykin niin kurjasti, että tuo unelma hääpaikka lähtee alta (se on se pahkuran 1 prosentti!), niin varmaan teemme jonkinlaisen paniikkiratkaisun sitten täällä kotipaikkakunnalla. Vaihtamalla kirkkoa säästämme tunnin juhla-aikaa, kun ihmiset tekevät pelisiirtonsa (=liikkuvat välimatkan) jo ennen häitä. Sinänsä tällä ei ole suurta merkitystä, koska lähes kaikki vieraat tulevat ympäri Suomen ja he joutuvat silti pohtimaan majoittumistaan.

3. Olin haaveillut graafisesta ja minttuisesta yleisilmeestä häihimme, mutta se ei sovi tilaan tippaakaan. Kartano, jonka sisustus mukailee 50-luvun sikariporhojen mieltymyksiä, ei ehkä mukaudu tuohon alkuperäiseen haaveeseeni. Sen sijaan olen alkanut pohtia kuparia, kirkasta lasia ja valkoista ripauksella mustaa yleisilmeen luojiksi. Ei mitään härpäkkeitä mihinkään roikkumaan, koska se veisi paikan viehätystä ja noh.. runnoisi sen pirstaleiksi. Mutta jotenkin helpottaa itseä, että saan visuailisoitua tämän uuden linjan itselleni, eikä tarvitse vain kaikesta todeta, että "vitsi miten kiva", tietämättä yhtään, tuleeko se sopimaan hääpaikan tunnelmaan vai ei. Sitä paitsi tykkään haasteista.

kuva

4. Alan hiljalleen tajuta, että vaikka juuri nyt häihin tuntuu olevan vielä ikuisuus, niin aika tuntuu hurahtelevan uskomatonta kyytiä. Tuntuu, että vastahan oli joulu ja nyt eletään kuitenkin jo kevättä. Juuri nyt kuvittelen, että elokuuhun 2016 on vielä miljoona valovuotta aikaa, mutta ei sinne oikeasti ole. Joten hiljalleen voisin alkaa vaihtaa tämän haaveiluvaiheen toimintavaiheeseen. Näillä näkymin ruoka ja paikka on hoidettu. Enää miljoona muuta asiaa mietittävänä, vertailtavana ja hoidettavana. :D

5. Helpottavinta on, että alamme tietää, mitä haluamme. Huh.

Elämäni mukit

Hurahdin muumimukeihin joskus neljä tai viisi vuotta sitten. Sitä ennen pidin niitä melkoisena höpön höpönä. Ei koskaan pitäisi suhtautua mihinkään ylimielisesti, sillä niinhän siinä kävi, että lopulta ihastuin mukeihin melko palavasti ja aloin kerryttää omaa kokoelmaa. Minulla mukit ovat olleet aina käytössä, eikä niiden ideana ole olla vitriinissä pölyttymässä ja odottamassa arvon nousua. Mukit ovat mukana arjessa ja juhlassa - kirjaimellisesti. Nytkin tätä postausta kirjoittaessa on muki täynnä kahvia ja odottaa tuossa vieressä, että otan taas kulauksen. Vastaavasti olemme pitäneet juhlia, joissa kuumat juomat on tarjottu muumimukeista. Ne ovat osa elämää.

Olen aina pitänyt muumeista. Osaan sellaisen kasan muumisitaatteja, että heikompaa hirvittää. Olen siis lapsena muumini nauttinut ja vielä vanhemmalakin iällä. Mieheni on ensimmäinen mies, joka on osannut napata kiinni lainauksista, eli kuka sanoi ja missä jaksossa. Jos mieheni ei olisi muutenkin aivan ihana, niin viimeistään tämän selvittyä olisin hullaantunut häneen. Kihlajaislahjaksikin saimme muumimukeja.

Mihin tällä pohjustuksella pyrin? Haluaisin tarjota hääkakun parina kahvin ja teen muumimukeista. Ei, ne eivät ole osa etiketin mukaista pöytäkattausta, mutta en jaksa piitata sellaisista tuon taivaallista. Lisäksi huomiona, että en edes omista kahviastiastoa. Olen siis melko varma, että pidämme häämme miten tahansa, niin ujutan muumimukit niihin. Ne ovat ihanan värikkäitä ja elämäniloisia. Sitä paitsi sitten minulla olisi erittäin hyvä syys hankkia lisää muumimukeja, että kaikille varmasti riittää! ;)

Mies tosin totesi, että esimerkiksi hänen siskollaan on aika paljon muumimukeja, joita varmasti voisimme lainata. Mukavaa, kun seurana on kaikissa tilanteissa järjen ääni. Ehkä en osta kymmentä muumimukia seuraavan puolentoista vuoden aikana. Ehkä.