Kolme metriä pitsiä

Tiedättekö, tämä häiden järjestely saa pienen ihmisen päässä tapahtumaan kainennäköistä kriiseilyä. Ihan pikkuruisista ja jopa typeristä asioista. Enimmäkseen omalla kohdallani nämä koskevat päätöksen tekoa. Olen hemmetin huono välillä tekemään päätöksiä ja jahkailen minkä ehdin. Välillä taas yllätän itseni tekemällä päätöksiä täysin spontaanisti ja intuitiivisesti.

Nyt mennään vähän siltä ja väliltä. Sydän sanoo "jooo!!" ja järki huutaa "EI!".

Mistä on kysymys? No siitä hunnusta. Tähän voisi laittaa sellaisen kivan kirosanalitanian perään. Miten ihminen voi kehittää näin järkyttävän kriisin hunnusta? Ja aiheuttaa koko aiheesta päänsäryn kaikille läheisilleen.

kuva

En edes jaksa linkata kaikkia huntu aiheisia postauksia blogistani. Jos kuitenkin kiinnostaa, kurkatkaa kategoria "häätyyli" -johon tämänkin postauksen aion tägätä. Mutta pieni kertaus. En ole osannut päättää haluanko hunnun vai en. Olin alunperin sitä mieltä, että joo. Tai ihan alunperin halusin hunnun. Sitten perhedyin hintoihin ja näin tähtiä ja kuoppasin haaveet. Sitten ne virisivät uudelleen. Sitten en tiennyt mitä haluan. 

Sen jälkeen keksin, että käyn katsomassa vuokrattavia huntuja. Saisin nähdä, että miltä huntu näyttäisi puvun kanssa ja voisin sitten tehdä päätöksen. Vuokraus ei myöskään ole niin tyyristä. Eikö kuulosta ihan loistavalta ajatukselta? Niin minustakin.

Joten kävin tässä hiljattain katselemassa huntuja. Liikkeessä oli todella suppea tarjota haaveilemiani pitkiä pitsihuntuja. Ajattelin, että nilkkapituinen olisi paras. No sovitin sitten yhtä, joka oli katedraalimittainen. Ja voi että se oli kaunis! Ihanan pehmoista materiaalia ja reunat kauniilla pitsillä koristelltu (ohuempi pitsireunus kuin näissä kuvissa). Kokonaisuus sopi pukuuni ihanasti. 

Kokeilin vielä toista huntua, mutta sen materiaali oli paljon kovempi ja en pitänyt kaksikerroksisuudesta tippaakaan. Pitsikään ei säväyttänyt samalla tavalla. No tässä vaiheessa työntekijä selitti, että tavallisiin huntuihin voi myös lisätä pitsiä reunoihin. Ja minulla alkoi kilkattaa hälytyskellot päässä ja kovaa. Kysyin, että niin, olikos nämä niitä vuokrahuntuja?

Työntekijä kävi kysymässä omistajalta (? tai kokeeneemmalta työntekijältä), joka kertoi, että se kovan materiaalin huntu on vuokrattavissa, mutta pitkä pehmoinen ei. Kysyin varovasti sitten toisen hunnun hintaa ja päästiin kolminumeroiseen summaan.

Tässä kohdassa päässäni kävi se ruma v-alkuinen sana. Kyllä harmitti. Mutta oma moka. En sanonut selvästi liikkeeseen tullessa, että vain vuokrahuntuja. Eikä uusi työntekijä osannut kysyä. Minä oletin, että kun varasin ajan liikkeeseen ja kerroin ajatuksistani, niin ne olisi merkattu johonkin ylös. Typerä minä.

kuva

Lopputuloksena sitten kerroin jääväni miettimään huntua ja lähdin kotiin. Manailin mielessäni omaa törppöyttäni koko kotimatkan. Ja vielä kotonakin. Ja äidilleni. Harmittelin myös sitä, ettei työntekijä kysynyt olenko ostamassa vai vuokraamassa. Tosin tämä ei itsekään tiennyt, mitkä olivat vuokrattavia ja mitkä eivät. 

Olen hurmaantunut huntuun, joka maksaa kiitettävästi. Olen hullaantunut huntuun, joka on epäkäytännöllisesti kolme metriä pitkä. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Minulle kyllä tarjottiin mahdollisuutta myös tilata lyhyempi huntu, mutta se tuntuu liian arpapeliltä. Kuvan perusteella ostaa huntu. Jos se sitten ei olekaan hyvä?

Olemme siis tilanteessa, jossa sydämeni ja sisäinen morsiameni huuta, että haluan käyttää huntua, kun astelen elämäni toivottavasti ensimmäisen ja viimeisen kerran avioon. Huntu on kaunis, se täydentää kokonaisuuden ja se on vain upea. Järki sanoo, että niin iso rahasumma vain siitä, että pidän huntua ehkä tunnin koko päivän aikana. Ja että haloo, kolme metrinen huntu?!

Toisaalta sydän kuiskuttaa, että varmasti saisin hunnun myytyä, kun pistää järkevän hinnan ja sillä saisin osan huntukustannuksesta katettua. Sydän vihjailee, miten kivalta huntu näyttäisi kuvissa. Kaasonikin näytti vihreää valoa hunnulle. Samoin äitini. Lisäksi pohdin, että olen valmis maksamaan suunnilleen saman hinnan kasvohoidosta. Miksi en hunnusta? 

Mutta kyllä täällä taas ollaan pyörällä päästään.

Ja sulhohan on hunnusta sitä mieltä, että se on vain rätti päässä. Eli hänen kanssaan en tästä asiasta aio sanallakaan keskulua. Kriiseilen ihan keskenäni.