Enää neljä jäljellä!

Häihimme on enää nelisen kuukautta. 

Ja tiedättekö, se tuntuu todella lyheyltä ajalta, kun häitä on alettu suunnitella heti kilautumisemme jälkeen, eli elokuussa 2014.

Viimepäivinä olen yllättänyt itseni miettimästä, ovatko häät, joita nyt suunnittelemme, juuri sellaiset, kun haluamme. Tietyllä tavalla olen palannut alkuperäisiin ajtuksiimme. En tiedä, kuinka moni teistä muistaa, mutta alunperin suunnittelimme simppeleitä juhlia, joissa vihkimiseen tulisi vain perheet ja heidän kanssaan kävisimme syömässä ja toisena päivänä pitäisimme  puutarhajuhlat ystäville.

kuva

Ajatus edelleen viehättää minua, mutta olen ihan tyytyväinen, että luovuimme tästä suunnitelmasta. Koska meillä ei ole enää sitä pihaa, missä juhlat piti viettää. 

Kaikista eniten olen miettinyt hääpukuani. Alunperin halusin hyvin yksinkertaisen mekon. Nyt minullla on pitsiunelma appivanhempien luona odottamassa hääpäivää. Ja silti mietin, onko puku liikaa? Toisaalta tiedän, että minua saattaisi jäädä harmittamaan, jos en olisi hankkinut kunnon hääpukua. Mutta tämä alkaa kuulostaa siltä, että minun on parempi käydä sovittamassa pukua pitkästä aikaa, että muistan taas, miksi sen halusin. Muistaakseni maksoin siitä pienen omaisuuden, vaikka löysinkin puvun käytettynä. Ei tee mieli heittää satasia hukkaan keksimällä nyt, että haluankin astella alttarille kotelmekossa. Täytyy siis käydä sovittamassa pukua ja muistaa, miksi haluan juuri se päällä astella kirkon käytävää pitkin. Ja onneksi minulla on toinen mekko iltaa varten, joka vastaa alkuperäisi haaveitani. ;)

kuva

Muistelen hieman kaiholla myös kartanosuunnitelmiamme. Kartano olisi ollut törkeän upea. Mutta omistajan kanssa yhteistyö oli kohtuuttoman vaikeaa, eikätkä kaikki vieraat olisi mahtuneet yöpymään juhlapaikalla. 

Joten ehkä tulevat häämme ovatkin kompromissi näistä kahdesta ensimmäisestä suunnitelmasta. On luonnon läheinen juhlapaikka, vesi ja metsät ympärillä. On myös selkeä hirsinen juhlatila, jossa on katto ja seinä, jos sattuu satamaan vettä. Saamme kaikki läheiset todistamaan vihkimistämme ja juhlimaan kanssamme samana päivänä. Tai oikeastaan viikonloppuna, sillä varmasti hyvä osa vieraista saapuu jo perjantaina ja on sunnuntaihin asti. 

kuva

Juhlat tulevat olemaan rennot. Varmasti vedämme muutamia perinne mutkia suoriksi. Minulla on kutina, että olemme saaneet suunniteltua juurikin sellaiset häät kuin haluamme.

Mutta on tässä ollut työmaata! Onneksi on tämä blogi, niin voi hieman palata menneisiin vaiheisiin. Kävimme katsomassa varmaan lähemmäs kymmenen hääpaikkaa, pariin meillä on ollut varauskin. Olemma arponeet, soutaneet ja huovanneet. Olen ihastunut rustiikkisiin koristeisiin, sitten miettinyt minttua ja graafista ilmettä sekä kuparia. Ja lopulta löysin meidän tyylin. Jonka mieskin hyväksyi (tämä on niitä asioita, jotka hän mielellään delegoi minulle).

Että neljä kuukautta enää jäljellä. Ja en millään malttaisi odottaa, mutta toisaalta toivon, ettei aika mene liian nopeasti. On ihana fiilistellä ja haaveilla. Tunnelmoida. Odottaminen on puolet ilosta.

Kuvituksena Pinterestiin keräämiäni kuvia, joiden avulla olen selkeyttänyt meidän häidemme visuaalista ilmettä.

Kuinka monella teistä suunnitelmat ovat eläneet? Vai oletteko heti tienneet, millaiset häät haluatte?

Hääyö

Minä tunnen itseni. En jaksa useinkaan valvoa pitkään ja olen viimeistään yhdentoista aikaan illalla yleensä aivan poikki. Varsinkin, jos takana on jännittävän, ihana ja uuvuttava häitä edeltävä viikko. En siis varsinaisesti näe syytä satsata hurjasti hääyöhön tai ottaa siitä minkäänlaisia paineita. 

Monet viettävät hääyön hotellissa ja pakettiin kuuluu kuohuviiniä ja mansikoita. Me aiomme yöpyä juhlapaikalla, toivottavasti sinne jää yöksi myös mahdollisimman moni vieras, että saamme nauttia heidän seurastaan vielä seuraavanakin päivänä. 

kuva

Meille on toki oma pieni "yksiömme" varattuna häitä varten, kun taas vieraiden täytyy jakaa huoneita useamman hengen kanssa. Huoneet ovat isoja. En kuitenkaan ole ajatellut, että koristelisimme tai laittaisimme yksiötämme sen kummemmin. Todennäköisesti olen siis aivan poikki hääjuhlamme jälkeen. Kriteereinä on päästä mahdollisimman pian puvusta ja päästä nukkumaan. Ehkä lähinnä jotain pientä yöpalaa voisi varata, jos sattuisi nälkä iskemään. Tietenkin ajatuksen tasolla olisi suloista, jos paikalla olisi vaikkapa kynttilöitä ja tuoreita kukkia, mutta rehellisesti sanottuna: en usko, että jaksaisin nauttia niistä.

Onneksi mieheni on yleensä vielä huonompi valvomaan kuin minä.

Tosin hän oli se, joka viime kesän häissä palautui huoneeseemme vasta puoli  viideltä aamulla, kun itse olin väsähtänyt jo kahdelta suunnannut nukkumaan.

kuva

Lisäksi yövymme tuossa yksiössämme jo häitä edeltävän yön (emme siis aio viettää sitä eri osoitteissa, se tuntuisi vähän hassulta, kun kuitenkin olemme käytännössä asuneet yhdessä siitä alkaen, kun päätimme, että pariskunta tässä ollaan). Huone on siis varmasti kaaottinen jo valmiiksi. Enkä todellakaan halua ketään läheistäni siivoamaan jälkiämme ennen hääyötä. Pitääkin muistaa sanoa kaasolle, että se ei ole hänen tehtävänsä. En todellakaan toivo kaason toimivan siivoajana.

Taidan olla tämän asian suhteen tylsän realisti. Mutta romanttisia hotelliöitä ihanien aamupalojen kera voimme viettää sitten häämatkalla, jolloin niitä varmasti osaa arvostaa enemmän kuin pitkän päivän jälkeen uupuneena. Minä satun tuntemaan itseni. Vaikka varmasti päivän aikana en tunne väsymystä, niin aivan yhtä varmasti puolenyön jälkeen alkaa silmäluomia painaa. :D