Postimerkkejä

On vaarallista seurata hääblogeja. Minähän en ollut alunperin uhrannut ajatustakaan postimerkeille. Mutta kun luin aiheesta postauksia, aloin pohtia, miten tärkeitä postimerkit ovat minulle? Pitääkö niiden täydentää kutsujen ja kuoren muodostamaa kokonaisuutta, vai voisivatko ne vain olla se juttu, joka vie kutsut perille ilman sen kummempia stressauksia?

Pohdintojen seurauksena päädyin selailemaan postin sivuilta erilaisia merkkejä, puntaroimaan niitä ja pohtimana, mikä olisi hyvä. Kunnes jossain kohdin totesin, että nyt tämä menee omalla kohdallani aivan yli. Minulle on oikeastaan aivan sama, millaiset merkit kutsuissa ovat. Tai ainakin melkein.

Nimittäin kun kävin postissa (ennen kuin se meidän maakunnasta lakkautettiin ja postimerkkien hinnat nousivat), niin esitin asiani. "Hei, tarvitsisin postimerkkejä - ja mielellään sellaisia, jotka olisivat nätit hääkutsuihin." 

Ja niin postin täti toi sitten minulle näytille nämä sormus postimerkit ja totesin, että ne on oikein hyvät. Maksu ja merkit olivat minun ja asia oli sillä selvä. Aikaa meni ehkä kaksi minuuttia.

Joskus pitäisi hääsuunnitteluissakin miettiä, mihin kannattaa satsata aikaansa ja mihin ei. Tietenkin jos on todella visuaalinen ihminen, niin tällaisesta saa varmasti tyydytystä itselle. Kun tietää, että kokonaisuus mätsää viimeisen päälle. Mutta minulle se ei ole niin tärkeää.

Tästä huolimatta meidän kirjekuoreemme nyt tuli oikein sopivat merkit. Jos muistan, niin laitan kuorista + merkeistä jossain vaiheessa kuvaa. Kunhan saan viimeisestkin askartelut niiden suhteen tehtyä (huoh - se hetkellinen askarteluinspiraatio taisi jo kuolla).

Bridezilla?

Olemme viimeaikoina pähkäilleet häidemme kutsukortteja. Päädyimme suunnittelemaan ne itse, kuten olenkin aiemmin tainnut kertoa. Noh, meidän ajatuksena oli, että laitamme kutsun toiselle puolelle jonkin kivan tekstin. Minun tehtäväksi jäi ehdottaa sopivia tekstejä.

Pohdin ja pähkäilin lähes aivoni solmuun. Sitten päässäni pälkähti! Olen suunnitellut laulavani miehelleni yhden biisin häissämme. Kyseessä on minulle erittäin tärkeä kappale ja tuntuu kuin se kertoisi minun/meidän elämästämme minun näkökulmastani. Niinpä keksin näyttää miehelleni biisin yhdestä säkeistöstä lyhyttä lainausta. Sehän nivoisi täydellisesti yllätysnumeroni kortin kanssa yhteen. 

Mies vilkaisi tekstiä ja totesi sitten: "Eikö tuo ole vähän synkkä?"

kuva

ARGH!! Siinä oli sitten bridezilla-kohtaus lähellä. Tietenkin loukkaannuin miehen sanoista ja koska hän ei tiennyt suunnitelmistani mitään, niin hän loukkaantui siitä, että heti kun hän kertoo mielipiteensä johonkin, niin minä loukkaannun.

Koska en suostunut tuosta tylyttävästä kommentista huolimatta vielä luopumaan ajatuksesta laulaa häissämme, en suostunut kertomaan miehelle täysin rehellisesti, mistä kenkäpuristi. Aloin ripustaa pyykkejä kuivumaan ja räpyttelin ahkerasti kyyneliä silmistäni. Minua harmitti niin valtavan paljon. Mies halusi tietää, miksi minä itken. Hän ei luonnollisestikaan tajunnut, missä kohtaan mentiin metsään. Lopulta sopersin, että se biisi on minulle todella tärkeä ja sen vuoksi pahoitin mieleni hänen sanoistaan.

Lopputuloksena mies yritti kovasti sanoa, että laitetaan vain se teksti korttiin, mutta jääräpäänä en enää suostunut. Koin, että se juna meni jo.

Nyt meillä on aivan erilainen kutsukortin toinen puoli.

Ja minulla on kiisi, haluanko sittenkään laulaa häissämme. Tästä suunnitelmasta tietää vain kaasoni (ellei äitini ole taas salaa eksynyt blogiini), sillä olen varannut mahdollisuuden jänistää viimetipassa antamalla merkin kaasolle, että hän tiputtaa ohjelmanumeron omasta listastaan. Mutta suurin kysymys on, että haluanko enää esittää tuota kappaletta. Olen laulanut sitä päässäni silloin tällöin jo puolen vuoden ajan. Fiilistellyt, miten haluan laulaa sen koko sydämestäni miehelleni.

Jonka mielestä kappale on synkkä.

Voihan hevon huttu. Sanonpa vain, että olisi pitänyt olla vähemmän neropatti ja jättää tuo kappale rauhaan hääpäivään asti, niin en olisi voinut kuulla miehen mielipidettä etukäteen.

Tottakai mies hääpäivänä varmasti ihastuisi lauluuni ja kehuisi sitä jälkeenpäin. Ei varmasti edes muistaisi, että olen näyttänyt sanoitusta aiemmin. Mutta kun minä muistan hänen ensireaktioinsa.

Tottakai voisin myös vaihtaa kappaletta, mutta tuntuuko se samalta?

Kunnon bridezillakamaa siis ollaan.

To do -lista: vihdoinkin!

Rakastan asioiden listaamista. Se auttaa minua hahmottamaan asioita paremmin. Mutta olen huomannut, että kun töissä paras työkaverini on post it -lappunen, kärsii asioiden listaaminen hieman inflaatiota mielekkyyden suhteen. Töissä elämääni hallitsee kaiken maailman listat. Jotenkin en sitten jaksa listoja enää vapaalla.

Tämän pohjustuksen jälkeen voinkin nolona myöntää, että tähän päivään asti minulla ei ole ollut ensimmäistäkään listaa häiden järjestelyn suhteen. Toiset ovat aloittaneet listaukset jo aikoja sitten, minä olen vitkutellut sen kanssa. En jaksanut tarttua listauksiin. En jaksanut organisoitua. Mutta tänään sitten päätin, että nyt on oikeasti aika. Häihimme on enää alle 7 kuukautta aikaa, joten on hyvä alkaa katsoa, mitä kaikkea pitäisi tehdä, ettei käy niin, että viimeinen kuukausi on yhtä tekemättömyyden kaaosta (sellaista inhoan yli kaiken). Nyt minulla on nelisivuinen listaus häävihkossani siitä, mitä tällä hetkellä olisi hyvä muistaa. Lista tarkentuu, mitä lähemmäs häitä edetään ja mitä pienempiin asioihin pitäisi muistaa kiinittää huomiota. 

Tunnustan olevani hieman perinteinen ja nautin asioiden jäsentelystä kynällä paperille, vaikka muutosten tekeminen jo kirjoitettuu tekstiin on vaikeampaa kuin esimerkiksi excellissä. Niinpä minulla on nyt oma kovakantinen vihko häitä varten.

kuva

Lisäksi olen tänään miehen kanss hakannut Canvaa kutsukorttia tehden. Minullahan piti olla jo kutsu valmiina, mutta kun katsoin sitä nyt pari kuukautta myöhemmin, kun sen tein, niin ei se tuntunutkaan enää oikealta. Joten vaihtoon meni. Nyt meillä kuitenkin on kutsupohja valmiina, mistä pääsemeekin hyvin aasin siltana siihen, mitä pitäisi nyt tammikuussa saada tehtyä.

TAMMIKUU

- Selvitä kutsukorttien painatus & painata ne (mies huolehtii)

- Selvitä kosmetologi ja kampaaja vaihtoehtoja - > varaa ne!

- Selvitä, milloin hääpaikalle pääsisi uudelleen (mies huolehtii)

- Käy kangasliikkeissä katsomassa kankaita morsiuneitojen mekkoja varten

Laitan tähän myös helmikuun listan, sillä elättelen toiveita, että jotain näistäkin saattaisi vahingossa saada tehtyä jo tammikuun aikan (juu, ihan varmasti).

HELMIKUU

- Askartele paikkakortit ja pöytänumerot (inhoan askartelua, joten haluan hieman jaksottaa tätä, ettei tarvitse kerralla tehdä kaikkea)

- Metsästä korut

- Tee lista potrettikuvista (eli millä kokoonpainoilla haluan, että potretteja häissä pitää muistaa ottaa. Tämän vinkkasi ystäväni, joka meni viime kesänä naimisiin, hänellä ei listaa ollut ja jäi harmittelemaan muutamia puuttuvia kuvia)

- Laadi infokirje (yhdessä miehen kanssa)

- Osta vieraskirja

¨

kuva

Eli paljon kaikkea pientä puuhaa olisi luvassa. Ehkä jonkun mielestä on hyvin ennen aikaista jo nyt suunnitella esimerkiksi potrettikuvien kokoonpanoja, mutta teen sen kyllä mielelläni näin ajoissa. Kiireessä kuitenkin unohtaisin puolet siitä, mitä todellisuudessa haluaisin, jos vain ehtisin ajatella. 

Tuntuu siltä, että alan saada taas suunnittelukoneistoni käynnistymään. Välillä oli kausi, kun tuudittauduin ajatukseen, että "vielähän tässä on runsaasti aikaa". Nyt olen pikemminkin taas muistanut, miten nopeasti ajalla on tapana lentää. Parempi siis varautua ja takoa silloin, kun inspiraatiota riittää!

Kutsukortti kokeiluja

Olen tässä parina päivänä leikitellyt Picmonkeyllä ja kokeillut, millaisia korttipohjia sillä voisi tehdä. Aika kivoja! Ajattelin laittaa tähän teidänkin iloksenne muutaman "harjoituskortin", ei sillä, että siis olisin vielä oikeasti tehnyt mitään kunnollista. Kunhan kokeilen ja opettelen koko ohjelman käyttöä. Ideoita olen hakenut Pinterestistä ja ihan vain satunnaisesti säätämällä mitä sattuu. :D

Uskon, että harjoittelemalla ohjelma taipuu moneksi ja sillä voi saada tehtyä itse oikeasti hienoja kutsukortteja. Tosin olen vähän hämmentynyt, että olen kääntämässä kelkkani ja ainakin perheenjäsenille laittamassa kutsut häihimme, vaikka aiemmin olin sitä mieltä, että puhelu riittää. Mutta sitten mietin, että pitäisi selittää jokaisella samat asiat erikseen ja tuumasin, että ehkä kutsu on helpompi ratkaisu. Varsinkin, kun laskimme, että ei näitä nyt niin valtavasti tarvitsisi. 

Pidän melko yksinkertaisista korteista, joten jos kortit teemme (eli suunnitelemme itse ja painatamme jossain paikallisessa liikkessä tai tulostamme itse), niin niistä tulee simppelit. Ei mitään monimutkaista tai pipertämistä. Se kai oli se ratkaiseva juttu. En jaksa askarrella, mutta tietokoneohjelmien pyörittäminen ei ole mikään ongelma. 

Älkää ihan tikahtuko näihin esimerkkeihin, ne ovat oikeasti vain ensikertalaisen kyhäilmiä. :D

Familymembers only

Miten määritellään perhe? Se varmaan tulee hieman tuottamaan harmaita hiuksia tässä suunnittelussa. Kutsumme siis vain perheenjäsenet kirkkoon todistamaan vihkimistä ja vietämme muutenkin sen "virallisen" hääpäivän heidän kanssaan.

Ongelmana on se, että miehelläni on hyvin tiivis suku ja vietämme hänen sukunsa kanssa paljon aikaa. Toki, ei läheskään kaikkien kanssa, vaan muutamien. Tietenkin teemme itse sen päätöksen, ketä häihimme kutsumme, mutta tässä kohdin käsite perhe saattaa olla hieman liukuva. Varsinkin, kun pidän mieheni suvusta todella paljon ja haluaisin näiden ihmisten olevan paikalla hääpäivänämme.

kuva

Minun perheeni taas on ongelmallisempi. Vanhempani erosivat jokunen vuosi sitten ja nyt heillä on uudet kumppaninsa. Olen tehnyt ehdottoman päätöksen, että näitä kumppaneita en halua paikalle. En koe heidän kuuluvan millään tavalla perheeseeni, vaikka he vanhempieni perhettä nykyään ovatkin. Minulla ja miehelläni on myös sisaruksia ja heillä omat puoliskonsa, jotka tietenkin kutsutaan.

Sen lisäksi minulla on yhdet isovanhemmat, jotka aion kutsua. Tosin he asuvat aivan toisella puolella Suomea, joten en tiedä, pääsevätkö he tulemaan. Lisäksi harkitsen kutsuvani myös tätini perheineen. Hekin asuvat toisella puolella Suomea, joten voi olla, että hekään eivät pääse tulemaan. Tästä maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta näemme monta kertaa vuodessa.

Kaiken kaikkiaan jos lasketaan mieheni ydinperhe, hänen isovanhempansa ja muutama vanhemman sisarus, sekä minun läheiseni, niin meitä olisi yhteensä se 25 henkeä kasassa. Perhepiiri ja 25 henkeä. Jep. Ja se fakta, että joutuu varmasti sitten selittämään kaikille muille tädeille, sedille ja enoille, miksi heitä ei ole kutsuttu. 

kuva

Mutta oikeasti olen ottanut jo lähinnä sen asenteen, että se on voi voi, jos joku harmistuu. Omista tädeistä, sedistä ja enoista voin todeta, että pidän yhteyttä säännöllisesti ainoastaan yhteen toiseen tätiin koko armeijasta. Ja jotenkin toivon hänen ymmärtävän. Mutta muiden kohdalla, jos he ottaisivat yhteyttä ja kysyisivät, miksi en ole kutsunut, niin sekin olisi enemmän yhteydenottoja kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä.

Ystävien reaktioista en osaa sanoa yhtään mitään. Toivon heidän kuitenkin ymmärtävän, että tämä on meidän ratkaisumme ja heille pidetään kuitenkin ihan omat juhlat. Toki ymmärrän senkin, että joku ystävistäni saattaa harmistua, että eivät saa kutsua kirkkoon. Mutta jos pyytää yhden tai kaksi, niin huomaa taas, miten hankala mitään linjavetoja on tehdä. Joten familymembers only.

Enkö edes haaveillut isoista häistä?

Olen aina haaveillut isoista häistä. Kirkko, paljon vieraita ja kunnnon hääpuku. Mutta kun aloin kuvitella meille sellaisia häitä, tajusin, ettei se ole meidän juttumme. Se kaikki tuntui liian kankealta. Lisäksi me olemme reissuihmisiä. Rakastamme matkustella aina kun se vain on mahdollista. Niinpä pohdimme, että haluammeko todella käyttää hurjan summan rahaa isoihin häihin, joissa emme välttämättä edes itse viihtyisi. Vai käyttäisimmeko senkin budjetin muuhun (lue: matkusteluun).

kuva

Minusta on itsestänikin hämmentävää huomata, että en haluakaan jotain sellaista, mitä olen aina kuvitellut haluavani. Iso syy on nimenomaan raha. En ole valmis käyttämään niin hurjaa summaa häihin, vaikka ehdottomasti haluan mennä mieheni kanssa naimisiin. Toinen syy on se, että haluan rennot juhlat. Että minulla on rento olo, enkä koko ajan mieti, että kaiken täytyy mennä täydellisesti, tämä päivä on vain kerran elämässä. Oli helpottavaa tajuta, että emme me pidä häitä vieraitamme varten. Ei meidän tarvitse miettiä, mitä vieraat odottavat tai haluavat. Me järjestämme häät ja juhlat itseämme varten. Tietenkin on toivottavaa, että vieraat viihtyvät, mutta tärkeintä on, että itse viihdymme.

kuva

Pelkään, että jos järjestäisimme isot häät, minusta tulisi hullu bridezilla. Lisäksi mukautuisin ehkä liikaa siihen, mitä muut meiltä odottavat ja pitävät oikeana. Huomasin jo harhautuvani tällaiseen, kun alkuun pohdimme isompia häitä vaihtoehtona. Lisäksi murehdin, miten rajaan kavereitani. Ketä kutsun ja ketä en? Nyt voin paljon hövelimmin kutsua kavereita ja ystäviä, koska takapihalle kyllä mahtuu. Mietin myös, miten paljon helpompi tällaiset häät on oikeasti järjestää. Kun jättää monet asiat kokonaan pois, niistä ei tarvitse huolehtia. Minäkin olen järjestellyt monenlaisia tapahtumia aiemmin ja tiedän kyllä, millaisen stressin siitä saa aikaiseksi. Toivon, että näin vältyn suurimmalta stressiltä. Vaikka uskonkin saavani sellaisen vielä aikaiseksi. :D

Vahvimpia syitä on sulhasen toive. Hän alunperin esitti tätä ajatusta, kun minä höyrysin isommista häistä, erilaisista juhlatiloista ja pitopalveluista. Alkuun tyrmäsin ajatuksen, koska silloinhan sukulaiset eivät pääsisi juhliin lainkaan. Mutta varsinkin juteltuani parin ystäväni kanssa, aloin ymmärtää, että ajatuksessa on oikeasti puolensa.

kuva

Joten kyllä, kunnon häähörhö voi valita lopulta omille häilleen aivan erilaisen polun. Ja päätös on tehty nimenomaan yhdessä sulhasen kanssa, molempien toiveet huomioiden. Minä luotan vahvasti intuitioon. Jos jokin asia tuntuu oikealta ja hyvältä, niin silloin se varmasti on oikein. Tämä ratkaisu tuntuu juuri siltä. Ja kaiken kukkuraksi myös hykerryttävän kutkuttavalta!