Kakkosmekko

Niinhän siinä nyt kävi, että hankin itselleni varalta vaihtomekon illaksi. Pohdiskelin tätä ajatusta jo tammikuussa. Minullahan on siis aivan ihana hääpuku tuolle päivälle. Voi olla, että haluan juhlia siinä koko päivän ja illan. Mutta haluan varautua siihen, että haluankin joskus puolen yön tietämillä vaihtaa kevyempää ja rennompaa päälle. Meillähän yöpalana on suunnitteilla mm. makkaranpaistoa, joten en ehkä halua savustaa tuota varsinaista hääpukuani. Lisäksi meillä tulee lämpenemään sauna illan pimetessä ja jos saan päähäni, että lähtisin saunomaan (ja tuhoaisin meikkini ja kampauksen.. tosin ei niitä muutenkaan voi yöksi jättää), niin sen jälkeen ei varmasti tekisi mieli enää laittaa hääpukua päälle. Joten jotain rennompaa piti löytää vaihtoehdoksi!

Ajatuksenani on, että jos tämä mekko nyt jää hääpäivänä käyttämättä, niin pistän sen sitten häiden jälkeisenä päivänä ylleni.

Mekko on ihana. Se ei ollut todellakaan kallis ja kyllä, se on ihan perus H&M. Kun pohdin tuota kakkosmekko asiaa aiemmin, minulle kommentointiin, että jos hankin rennon kakkosmekon, niin en erotu enää vieraista ja että vierailta saattaisi unohtua kuka on morsian. Minua ei tällainen pelota yhtään. Eiköhän jokainen muista kenen häissä ollaan. Olen ollut häissä, joissa morsiamella oli valkoinen kotelomekko hääpukuna ja kenellekään ei kyllä jäänyt selväksi kuka on morsian. Hänen onnellinen hymynsä ja hellät katseet sulhaseen eivät jättäneet epäilyksen varaa. Sen jälkeen harkitsin itsekin lyhyttä ja yksinkertaista pukua, mutta lopulta päätin, että hääpuku on kuitenkin once in a lifetime juttu, johon haluan satsata.

Perusteluna tällaiselle simppeille kakksomekolle on, että haluan tuossa vaiheessa päivää mennä jo mukavuus edellä. Meidän on tarkoitus muutenkin järjestää rennot häät, eikä mitään pönötyspirskeitä. Tiedän, että monien häissä ei varmasti ole sauna kuumana tai kesäkeittössä tarkoitus laittaa yöpalaa, mutta ei se mitään. Me olemme aiemminkin olleet tällaisissa häissä ja toteutus oli ihana. Vieraatkin vaihtoivat rennompaa päälle yön pimetessä, tanssittiin rannalla spotify-musan tahtiin ja paistettiin lettuja. 

Eli jokainen tyylillään. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että jos morsian kokee jäävänsä valjuksi liian arkisessa mekossa, niin ei missään nimessä kannata laittaa sellaista päälle. Mutta minulta sellainen ratkaisu ei lopulta tuntunut. Pohdiskelin tätä kyllä hyvän aikaa (ja melkein sain kriisin aikaiseksi). 

Mekko on rento, siinä on rakastamaani pitsiä ja se on kevyesti vartalonmyötäinen, mutta ei tiukka. Pituus on passeli, hihat lämmittävät, kun yö viilenee ja voin jo kuvitella, miten tarvittaessa heitän vaikka nahkatakin vielä niskaan, kun hiippailen juhlapaikkamme pihalla, katselen ulkoroihuja, tähtitaivasta ja olen mielettömän onnellinen. 

Mietin myös, että tällaiselle vaalealle pitsimekolle minulla on myös jatkokäyttöä. Valkoiselle juhlamekolle sen sijaan tuskin olisi. Olkoon tämä nyt yksi pieni turhakehankinta hääpäivään, annan sen itselleni anteeksi. :D

Stoppi kertakäyttöisyydelle: calluna edition

Hommasin pihallemme viikonloppuna hieman lisää kaikkea kivaa. Ostin uusia ruukkuja ja niihin callunoita. Edelliseen kanervapostaukseeni Miss P vinkkasi, että häissä voi käyttää myös callunoita (löytyy siis eri värisinä). Niitä meillä on ollutkin jo parina vuonna ruukuissa syys/talvikukkina. Nyt siis puuhailin pihalla ja jokin lamppu syttyi päässäni. 

Vähänkö näitä olisi kiva käyttää myös hääpaikan koristeina! Hääpaikan pihan on aika laakea hiekkakenttä, joka ehkä saattaa kaivata hieman jotain piristystä yleisilmeeseen. Toki näin pienet koristukset hukkuvat sinne, mutta esimerkiksi tuo "tervetuloa" -ruukkukyltti (johon voi kirjoittaa mitä tahansa muutakin) olisi ihan laittaa ulko-oven eteen. En siis muuten kuvittele, että nämä kanervat pysyvät hengissä hääpäivään asti, mutta ruukkujen pitäisi kaiken järjen mukaan olla käyttäkelpoiset monen vuoden ajan. 

Minua hieman ahdistaa häihin liittyvä kertakäyttöisyys. Haluaisin, että sitä varten ei tehdä kovinkaan paljon  hankintoja, joita ei enää koskaan käytetä. Tiedän, että monet hääjutut ovat omalla kohdalla kertakäyttöisiä, mutta sen vuoksi haluankin kierrätää asioita. Tehdä hankintoja käytettynä tai pistää oman käytön jälkeen eteenpäin. Nyt kuitenkin voin todeta, että nämä ostokset tehtiin pihaan ajatellen, mutta vitsit miten kivaa on voida käyttää näitä myös häissä! Pitäisi tehdä enemmänkin inventaariota kotona, mitä sellaista meillä jo on, mitä voimme hyödyntää häissä.

Ei minua vaivaa, miten muut häänsä järjestävät. Jotenkin vain omiin nurkkiini en haluaisi valtavasti hamstrata kaikkea häiden varjolla. Tietenkin, jos "ne kaikki" ovat tärkeitä ja tulevat todella käyttöön, niin sitten. Mutta sellaista "tämä voisi olla kiva" -osastoa en halua meidän kaappeihin järjestää. 

Tosin kyllähän työhuoneesta voisi tehdä häähuoneen? (Voin kuvitella, mikä olisi mieheni mielipide tähän, eh.)

Höperöbloggaaja

Heipparallaa pitkästä aikaa!

Olen ollut poissa blogista taas liian pitkän aikaa. Kun yritin eritellä, minkä takia, niin huomasin siihen mielessäni kaksi syytä. Ensimmäinen oli luonnollisestiki se, että minulla on ollut niin paljon muuta elämää. Töissä olen tehnyt aika pitkää päivää (ja itseasiassa nappasin itselleni vielä yhden lisäprojektin oman työn ohelle, hups), olen nähnyt ystäviäni, yrittänyt ehtiä liikkua (toimistotyö ja istuminen tappaa) ja sen lisäksi vielä ihan vain olla ja relata. Blogi on siinä hulinassa jäänyt priorisointilistalla häntäpäähän. 

Toinen syy on ollut pieni hääblogimaailma-ahdistus. Tuntuu, että kaikki suunnittelevat täydellisiä häitä. Siis tietenkin. Jokainenhan haluaa täydellisen päivän. Mutta sitten otan vaikuteita itseeni ja alan hourailla miehelleni, että "eikö meilläkin pidä olla tällainen asia x, kun kaikilla muillakin on". Mikä kuulostaa aivan pikkulapsen suusta tulleelta. Muistan kyllä mankuneeni pienenä äidiltä vaikka mitä sillä perusteella, kun kaikilla muillakin on. Ja nimenomaan se piti olla, koska kaikilla muillakin oli. Ei ehkä niinkään sen takia, että olisin alunperin itse ajatellut haluavani mitään sellaista. 

kuva

Jotenkin pääni siis meni sekaisin kaikkien mahdollisuuksien ristiaallokossa. Tuntui, että kadotin sen, mitä minä/me haluamme ja ajattelin liikaa, mitä muut tekevät/haluavat. Parhaimmillaan blogeista saa ihania hääideoita ja pahimmillaan lähden liikaa massasopuliksi, eli massan vietäväksi. 

Olen pohtinut tilannetta ja miettinyt, että kehtaanko edes kertoa omista hääsuunnitelmistani julkisesti, kun ne eivät monessa kohdassa ole samankaltaisia kuin muiden suunnitelmat. Teilataanko oma ajatusmaailmani sen vuoksi aivan täysin? Tässä kohdassa palautin taas mieleeni, miksi blogin perustin. Omaksi virtuaaliseksi muistikirjaksi ja paikaksi, jossa höyrytä meidän häistä. Olenko myöskään koskaan saanut tähän blogiin yhtään ilkeä kommenttia kanssamorsioilta? No en todellakaan. Kaikkea muuta.

Eli johtopäätöksenä: kirjoitan tätä blogia entistä enemmän itsenäni. Omista lähtökohdistani. Ja lopetan tällaiset höpöhöpöajatukset aivan kokonaan. Erilaisuus on rikkautta ja jokaisen häät on loppujen lopuuksi uniikit, vaikka niissä jotain samoja piirteitä olisikin. 

Jonkin verran suunnitelmat ovat taas nytkähtäneetkin eteenpäin ja niistä kirjoittelen lähiaikoina lisää. Jotenkin aivoihini on alkanut iskostua, että häihimme on enää reilut 11 kuukautta. Huh. Se tuntuu olevan niin pian!

Ideapihtari

Olen mietiskellyt inspiraatiota ja ideoiden jakoa tässä viimepäivinä. Nimenomaan hääideoiden jaksamista blogissa. Tuleeko teille koskaan sellainen olo, että vitsit, nyt keksin niin loistavan idean häihimme, että en oikeastaan haluakaan blogata siitä? Että se ei vahingossakaan ole monissa muissakin häissä nähtävissä tai toteutettuna?

Minulla on nyt hääblogiaikana kerran tullut tällainen fiilis. Ja se on ihan naurettavaa, koska olen melko varma, ettei kukaan muu haluaisi tätä ideaa totetuttaa, koska se on ehkä enemmänkin sellainen, joka aukeaa nimenomaan vain meidän häissämme oleville ystäville.

kuva

Lisäksi hääblogien tarkoitushan on jakaa inspiraatiota ja "höyrytä" hääjuttuja kollektiivisesti, jokainen omassa blogissaan, mutta kuitenkin melko yhteisöllisesti. Toki blogeissa pyörii myös niitä lukijoita, jotka eivät itse blogia pidä. Mutta näiden tarkoitus on olla isnpiraation ja ideoiden lähteitä siinä missä myös vertaistukipaikkoja.

Tulikin vähän sellainen nolo olo, että olenko nyt kunnon panttaaja ja pihtari, jos pidän jotain itselläni? Mikä sekin on aika typerää, sillä kysehän on ensinnäkin omasta blogistani ja toisekseen meidän häistämme. Ja kuitenkin loppujen lopuksi, mitä sillä on väliä, vaikka joku toteuttaisi saman idean häissään? Eihän se ole minulta pois.

Lopulta jäinkin siis pohtimaan, olenko näiden ajatusten kanssa aivan yksin, vai onko jollain muullakin pyörinyt jotain samankaltaisia tuumailuja mielessä?

Ja mikä oli se juttu, mitä olen miettinyt häihimme ja mikä aiheutti tämän ajatusketjun?  Tietovisa ohjelmanumerona. Koska tietovisat ovat osa historiaamme. :)  Tähän kirjoitettuna tajuan, että idea on niin kuolettavan tylsä, että ei tämä ollut pihtaamisen arvoinen. Mutta meidän häissämme se tulee olemaan meidän näköisemme ja niin meitä!

Enkö edes haaveillut isoista häistä?

Olen aina haaveillut isoista häistä. Kirkko, paljon vieraita ja kunnnon hääpuku. Mutta kun aloin kuvitella meille sellaisia häitä, tajusin, ettei se ole meidän juttumme. Se kaikki tuntui liian kankealta. Lisäksi me olemme reissuihmisiä. Rakastamme matkustella aina kun se vain on mahdollista. Niinpä pohdimme, että haluammeko todella käyttää hurjan summan rahaa isoihin häihin, joissa emme välttämättä edes itse viihtyisi. Vai käyttäisimmeko senkin budjetin muuhun (lue: matkusteluun).

kuva

Minusta on itsestänikin hämmentävää huomata, että en haluakaan jotain sellaista, mitä olen aina kuvitellut haluavani. Iso syy on nimenomaan raha. En ole valmis käyttämään niin hurjaa summaa häihin, vaikka ehdottomasti haluan mennä mieheni kanssa naimisiin. Toinen syy on se, että haluan rennot juhlat. Että minulla on rento olo, enkä koko ajan mieti, että kaiken täytyy mennä täydellisesti, tämä päivä on vain kerran elämässä. Oli helpottavaa tajuta, että emme me pidä häitä vieraitamme varten. Ei meidän tarvitse miettiä, mitä vieraat odottavat tai haluavat. Me järjestämme häät ja juhlat itseämme varten. Tietenkin on toivottavaa, että vieraat viihtyvät, mutta tärkeintä on, että itse viihdymme.

kuva

Pelkään, että jos järjestäisimme isot häät, minusta tulisi hullu bridezilla. Lisäksi mukautuisin ehkä liikaa siihen, mitä muut meiltä odottavat ja pitävät oikeana. Huomasin jo harhautuvani tällaiseen, kun alkuun pohdimme isompia häitä vaihtoehtona. Lisäksi murehdin, miten rajaan kavereitani. Ketä kutsun ja ketä en? Nyt voin paljon hövelimmin kutsua kavereita ja ystäviä, koska takapihalle kyllä mahtuu. Mietin myös, miten paljon helpompi tällaiset häät on oikeasti järjestää. Kun jättää monet asiat kokonaan pois, niistä ei tarvitse huolehtia. Minäkin olen järjestellyt monenlaisia tapahtumia aiemmin ja tiedän kyllä, millaisen stressin siitä saa aikaiseksi. Toivon, että näin vältyn suurimmalta stressiltä. Vaikka uskonkin saavani sellaisen vielä aikaiseksi. :D

Vahvimpia syitä on sulhasen toive. Hän alunperin esitti tätä ajatusta, kun minä höyrysin isommista häistä, erilaisista juhlatiloista ja pitopalveluista. Alkuun tyrmäsin ajatuksen, koska silloinhan sukulaiset eivät pääsisi juhliin lainkaan. Mutta varsinkin juteltuani parin ystäväni kanssa, aloin ymmärtää, että ajatuksessa on oikeasti puolensa.

kuva

Joten kyllä, kunnon häähörhö voi valita lopulta omille häilleen aivan erilaisen polun. Ja päätös on tehty nimenomaan yhdessä sulhasen kanssa, molempien toiveet huomioiden. Minä luotan vahvasti intuitioon. Jos jokin asia tuntuu oikealta ja hyvältä, niin silloin se varmasti on oikein. Tämä ratkaisu tuntuu juuri siltä. Ja kaiken kukkuraksi myös hykerryttävän kutkuttavalta!

Alku

Mistähän sitä aloittaisi? Kai siitä, että loin tämän blogipohjan jo aikoja sitten. Odottamaan sitä hetkeä, kun saan vasempaan sormeeni sormuksen koristeeksi. Tuosta tapauksesta on kulunut jo puoli vuotta ja tässä välissä on pää ollut täynnä lukuisia erilaisia häävaihtoehtoja. Siis lähinnä siitä, miten järjestää häät? Millaiset häät? Mitä me sinne haluamme?

Tuntuu, että nykyään häiden pitää maksaa paljon ja olla mahtavat sekä prameat. "Koska se on vain yksi päivä elämässä". Meillä puhututti se, että kyseessä on nimenomaan vain yksi päivä elämässä. Minkä verran haluamme räjäyttää rahaa taivaan tuuliin yhden päivän vuoksi? Sitä paitsi, miksi häitä saisi juhlia vain yhtenä päivänä?

Alkuun kerroimme kyllä kaikille, että isot häät on tulossa kesällä 2016. Suunnittelimme häitä noin 70 vieraalle. Aloimme katsella kotiseutumme vaihtoehtoja ja hintatasoa. Mitä maksaisi tilavuokra, mitä pitopalvelu ja kaikki krumeluurit päälle. Vaikka kuinka hinkkasin excell-taulukon kanssa, oli hinta vähintään 5000 euroa. Eikä siihen budjettiin laskettu hääpuvuni kustannukseksi kuin 250 euroa. En tiedä, mistä ajattelin puvun sillä hinnalla löytää.

Kaikki läheiset olivat kertomassa, miten meidän pitää häämme viettää. Mitä sinne pitää tulla ja mitä pitää olla. Kun sanoimme, että emme halua maksaa kuvaajasta, niin vakuutettiin, että kyllähän ikimuistoinen päivä pitää ikuistaa. Kun pohdimme, että kutsuisimme vieraat facebook-eventillä, olivat kaikki järkyttyneitä. Kyllähän nyt kutsut pitää olla.

Tuntui, että listaa siitä, mitä kaikkea häissä pitää olla, oli koko ajan enemmän ja enemmän. Minä inhoan sitä, että minun pitää tehdä jotain vain, koska niin kuuluu tehdä. Pohdimme sulhon kanssa, että emme halua mitään pönötyshäitä, jotka vaivaannuttavat kaikkia. Lisäksi miehestäni tuntui kummalliselta pitää yhteiset häät perheelle ja ystäville.

Joten hiljalleen se alkoi muotoutua - suunnitelma kaksista häistä. Virallisena hääpäivänä vihkiminen kirkossa ja sinne kutsumme vain perheemme. Tämän jälkeen menemme syömään ravintolaan ja kakkukahvittelemme meillä kotona. Vietämme laatuaikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Toisena päivänä pidämme puutarhabileet ystäville ja kavereille. Ei tarvitse niin tarkkaan miettiä, ketä raaskii kutsua ja ketä ei, kun juhlapaikkana on oma piha ja tilaa riittää. Grillaillaan, tarjotaan kuohuvaa ja pidetään juhlat samalla periaatteella kuin monet muutkin. Me pidämme juhlien pitämisestä ja ystävämme tuntuvat arvostavan meidän juhlia tulemalla yleensä sankoin joukoin paikalle.

Kyllä, tämä on huomattavasti enemmän meidän tyylimme mennä naimisiin. Ainakin tällä hetkelä tuntuu vahvasti siltä. Ja tietenkin tämä kaikki tulee maksamaan huomattavasti vähemmän kuin pönötyshäät. Siitä huolimatta, että meille tulee kahdet juhlat, eikä kyse ole "vain yhdestä päivästä elämässä". Oli vapauttavaa tajuta, että saamme mennä naimisiin juuri niin kuin me haluamme, eikä meidän tarvitse välittää mielensäpahoittajista. Kyseessä on meidän häämme, meidän halumme sanoa toisillemme tahdon. Meidän avioliittomme.

Joten tämän pitkän ja perinpohjaisen vuodatuksen jälkeen, tervetuloa kelkkaan suunnittelemaan vähän erilaisia häitä!