Still here!

Moikka! Onpas blogi ollut pitkään hiljaan. Johtuu ihan siitä, että ennen blogin hiljenemistä minulla oli maailman ihanimmat polttarit, sen jälkeen sain hirveän stressiväsymysflunssan, pinnistelin viimeiset päivät ja pääsin sitten kesälaitumille. Nyt olenkin ollut viimeiset pari viikkoa kesälomareissulla ja tietoisesti jätin hääsuunnitelukirjani kotiin. Päätin, että haluan pienen tauon hääsuunnittelusta ennen kotiin paluuta ja viimeisten viikkojen puuhailuja.

kuva

Polttareista en varmaan sen enempää kerro tänne blogiin, sillä en ole saanut niistä juurikaan kuvia itselleni. Lisäksi niissä kaikissa näkyy rakkaita tytsyjäni. Sen voin kertoa, että polttarit olivat aivan minun näköseni, pääsin kaunistautumaan, hevostelemaan, morsiussaunomaan (kuule ihan kaksi kananmunaa sain päähän hedelmällisyyden varmistamiseksi) ja uimaan sekä mökkeilemään. Ainoastaan yksi ystävistäni ei ollut päässyt paikalle ja olin todella yllättynyt ja kiitollinen, kun näin muut ystäväni ympärilläni. Monet matkustivat jopa 500 kilometria päästäkseen viettämään viimeisiä neiti-juhliani. 

kuva

Nyt ollaan siis siinä pisteessä, että häihin on on enää kuukausi aikaa. HUH! Tämä alkaa tuntua jotenkin todelliselta. Siltä, että aika ihan lentää. Ainakin tähän asti minulla on kuitenkin ollut rauhallinen ja stressitön olo. Häidemme ilmoittautuminen päättyi ja ainoastaan viisi henkilöä ei pääse tulemaan, eli juhlimme reilun 50 hengen voimin. 

Tänään pidin myös pienen tauon hääsuunnittelemattomuudessani ja vietin pilvistä päivää tekemällä alkoholi-ilmoituksen poliisille, suunnittelemalla sulhon kanssa majoituskuviot ja lisäksi sulho tiedusteli juhlapaikalta, milloin voisimme saada juhlapaikan avaimet (jo häitä edeltävänä päivänä klo 12.00, JES!).

kuva

 

 

 

Muutamia pieniä häähankintoja olen vielä tehnyt ja niistä voisin kirjoitella, kunhan palaamme kotiin. Viikonloppu menee vielä reissussa, mutta viimeistään ensi viikolla yritän ehtiä paremmin blogimaailman äärelle!

Kaikkien ihanien hääblogeja olen kyllä lomallakin lukenut, mutta en ole ehtinyt kommentoida. Nettiyhteydet kun ovat olleet hyvin rajallisia. Tähänkin yritän ehtiä panostamaan lähiaikoina. :)

After all, enää 30 päivää!

Enää neljä jäljellä!

Häihimme on enää nelisen kuukautta. 

Ja tiedättekö, se tuntuu todella lyheyltä ajalta, kun häitä on alettu suunnitella heti kilautumisemme jälkeen, eli elokuussa 2014.

Viimepäivinä olen yllättänyt itseni miettimästä, ovatko häät, joita nyt suunnittelemme, juuri sellaiset, kun haluamme. Tietyllä tavalla olen palannut alkuperäisiin ajtuksiimme. En tiedä, kuinka moni teistä muistaa, mutta alunperin suunnittelimme simppeleitä juhlia, joissa vihkimiseen tulisi vain perheet ja heidän kanssaan kävisimme syömässä ja toisena päivänä pitäisimme  puutarhajuhlat ystäville.

kuva

Ajatus edelleen viehättää minua, mutta olen ihan tyytyväinen, että luovuimme tästä suunnitelmasta. Koska meillä ei ole enää sitä pihaa, missä juhlat piti viettää. 

Kaikista eniten olen miettinyt hääpukuani. Alunperin halusin hyvin yksinkertaisen mekon. Nyt minullla on pitsiunelma appivanhempien luona odottamassa hääpäivää. Ja silti mietin, onko puku liikaa? Toisaalta tiedän, että minua saattaisi jäädä harmittamaan, jos en olisi hankkinut kunnon hääpukua. Mutta tämä alkaa kuulostaa siltä, että minun on parempi käydä sovittamassa pukua pitkästä aikaa, että muistan taas, miksi sen halusin. Muistaakseni maksoin siitä pienen omaisuuden, vaikka löysinkin puvun käytettynä. Ei tee mieli heittää satasia hukkaan keksimällä nyt, että haluankin astella alttarille kotelmekossa. Täytyy siis käydä sovittamassa pukua ja muistaa, miksi haluan juuri se päällä astella kirkon käytävää pitkin. Ja onneksi minulla on toinen mekko iltaa varten, joka vastaa alkuperäisi haaveitani. ;)

kuva

Muistelen hieman kaiholla myös kartanosuunnitelmiamme. Kartano olisi ollut törkeän upea. Mutta omistajan kanssa yhteistyö oli kohtuuttoman vaikeaa, eikätkä kaikki vieraat olisi mahtuneet yöpymään juhlapaikalla. 

Joten ehkä tulevat häämme ovatkin kompromissi näistä kahdesta ensimmäisestä suunnitelmasta. On luonnon läheinen juhlapaikka, vesi ja metsät ympärillä. On myös selkeä hirsinen juhlatila, jossa on katto ja seinä, jos sattuu satamaan vettä. Saamme kaikki läheiset todistamaan vihkimistämme ja juhlimaan kanssamme samana päivänä. Tai oikeastaan viikonloppuna, sillä varmasti hyvä osa vieraista saapuu jo perjantaina ja on sunnuntaihin asti. 

kuva

Juhlat tulevat olemaan rennot. Varmasti vedämme muutamia perinne mutkia suoriksi. Minulla on kutina, että olemme saaneet suunniteltua juurikin sellaiset häät kuin haluamme.

Mutta on tässä ollut työmaata! Onneksi on tämä blogi, niin voi hieman palata menneisiin vaiheisiin. Kävimme katsomassa varmaan lähemmäs kymmenen hääpaikkaa, pariin meillä on ollut varauskin. Olemma arponeet, soutaneet ja huovanneet. Olen ihastunut rustiikkisiin koristeisiin, sitten miettinyt minttua ja graafista ilmettä sekä kuparia. Ja lopulta löysin meidän tyylin. Jonka mieskin hyväksyi (tämä on niitä asioita, jotka hän mielellään delegoi minulle).

Että neljä kuukautta enää jäljellä. Ja en millään malttaisi odottaa, mutta toisaalta toivon, ettei aika mene liian nopeasti. On ihana fiilistellä ja haaveilla. Tunnelmoida. Odottaminen on puolet ilosta.

Kuvituksena Pinterestiin keräämiäni kuvia, joiden avulla olen selkeyttänyt meidän häidemme visuaalista ilmettä.

Kuinka monella teistä suunnitelmat ovat eläneet? Vai oletteko heti tienneet, millaiset häät haluatte?

Hääauton koristelu

Hääauto. Sellainen asia taas meidän budjetissamme, mistä pihistetään. Minä haaveilin alunperin vanhasta kuplavolkkarista, mutta mieheni ilmoitti, että ei käy. Niissä kun ei ole takaovia, niin hän epäili, miten pystyisin helmoimeni kömpimään autoon ja sieltä pois. Tämä siitä huolimatta, että vakuutin kykeneväni siihen jotenkin. 

kuva

Me olemme oikeastaan hääautosta keskustelleet aika vähän. Vanhoja autoja tosiaan pyörittelimme hieman, mutta niitä on vaikea löytää. Mietimme myös tuttavapiirimme autoja, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että kruisailemme kirkolta juhlapaikalle omalla autollamme. 

Tästä taas seuraa sitten seuraava pähkäily. Miten koristelemma automme tyylikkäästi, edullisesti ja käytännöllisesti? Pinterestissä on aivan ihania kuvia, joissa autoon on kiinnitetty mm. ilmapalloja. Ihana idea, mutta ei siinä kyllä ole käytännöllisyyden häivääkään.

kuva

Epäilen myös, miten järkevää olisi laittaa kukkia auton konepellille tai sivupeileihin. Meidän juhlapaikalle on kirkosta noin kymmenen kilometrin matka ja en jaksa uskoa, että kukat pysyisivät loppuun asti menossa mukana. Lisäksi pitäisi huomioida, etteivät koristeet vahingossakaan ole kuljettajan näkökentässä. 

Kaiken kukkurakse pitää miettiä, että automme on shampanjan värinen, joten kovin vaaleat koristeet eivät tule näkymään mihinkään. Toisaalta en haluaisi mitään kovin värikästä. On tässä taas ihmisellä ongelmat.

kuva

Luulen, että tulemme pysymään melko "less is more" -linjalla. Ainakaan rusetit eivät tällä hetkellä innosta, mutta tunnetusti voin hyvinkin muuttaa vielä mieleni. Ehkä autoomme voisi tulla jotain pientä keulaan (kunhan vain keksin, mitä) ja takaikkunalle kyltti, viiri tai jokin. Sekä tietenkin tyhjät purkit roikkumaan perään! Itse olisin jopa jättänyt purkit pois, mutta mieheni tuntui haluavan ne. Tällä hetkellä vielä tuntuu, että aivoni lyövät aivan tyhjää näiden koristeiden kanssa, mutta eiköhän ajatus ehdi vielä kirkastua ennen hääpäivää!

Millaisia ajopelejä ja koristeita teille on tulossa?

To do -lista: vihdoinkin!

Rakastan asioiden listaamista. Se auttaa minua hahmottamaan asioita paremmin. Mutta olen huomannut, että kun töissä paras työkaverini on post it -lappunen, kärsii asioiden listaaminen hieman inflaatiota mielekkyyden suhteen. Töissä elämääni hallitsee kaiken maailman listat. Jotenkin en sitten jaksa listoja enää vapaalla.

Tämän pohjustuksen jälkeen voinkin nolona myöntää, että tähän päivään asti minulla ei ole ollut ensimmäistäkään listaa häiden järjestelyn suhteen. Toiset ovat aloittaneet listaukset jo aikoja sitten, minä olen vitkutellut sen kanssa. En jaksanut tarttua listauksiin. En jaksanut organisoitua. Mutta tänään sitten päätin, että nyt on oikeasti aika. Häihimme on enää alle 7 kuukautta aikaa, joten on hyvä alkaa katsoa, mitä kaikkea pitäisi tehdä, ettei käy niin, että viimeinen kuukausi on yhtä tekemättömyyden kaaosta (sellaista inhoan yli kaiken). Nyt minulla on nelisivuinen listaus häävihkossani siitä, mitä tällä hetkellä olisi hyvä muistaa. Lista tarkentuu, mitä lähemmäs häitä edetään ja mitä pienempiin asioihin pitäisi muistaa kiinittää huomiota. 

Tunnustan olevani hieman perinteinen ja nautin asioiden jäsentelystä kynällä paperille, vaikka muutosten tekeminen jo kirjoitettuu tekstiin on vaikeampaa kuin esimerkiksi excellissä. Niinpä minulla on nyt oma kovakantinen vihko häitä varten.

kuva

Lisäksi olen tänään miehen kanss hakannut Canvaa kutsukorttia tehden. Minullahan piti olla jo kutsu valmiina, mutta kun katsoin sitä nyt pari kuukautta myöhemmin, kun sen tein, niin ei se tuntunutkaan enää oikealta. Joten vaihtoon meni. Nyt meillä kuitenkin on kutsupohja valmiina, mistä pääsemeekin hyvin aasin siltana siihen, mitä pitäisi nyt tammikuussa saada tehtyä.

TAMMIKUU

- Selvitä kutsukorttien painatus & painata ne (mies huolehtii)

- Selvitä kosmetologi ja kampaaja vaihtoehtoja - > varaa ne!

- Selvitä, milloin hääpaikalle pääsisi uudelleen (mies huolehtii)

- Käy kangasliikkeissä katsomassa kankaita morsiuneitojen mekkoja varten

Laitan tähän myös helmikuun listan, sillä elättelen toiveita, että jotain näistäkin saattaisi vahingossa saada tehtyä jo tammikuun aikan (juu, ihan varmasti).

HELMIKUU

- Askartele paikkakortit ja pöytänumerot (inhoan askartelua, joten haluan hieman jaksottaa tätä, ettei tarvitse kerralla tehdä kaikkea)

- Metsästä korut

- Tee lista potrettikuvista (eli millä kokoonpainoilla haluan, että potretteja häissä pitää muistaa ottaa. Tämän vinkkasi ystäväni, joka meni viime kesänä naimisiin, hänellä ei listaa ollut ja jäi harmittelemaan muutamia puuttuvia kuvia)

- Laadi infokirje (yhdessä miehen kanssa)

- Osta vieraskirja

¨

kuva

Eli paljon kaikkea pientä puuhaa olisi luvassa. Ehkä jonkun mielestä on hyvin ennen aikaista jo nyt suunnitella esimerkiksi potrettikuvien kokoonpanoja, mutta teen sen kyllä mielelläni näin ajoissa. Kiireessä kuitenkin unohtaisin puolet siitä, mitä todellisuudessa haluaisin, jos vain ehtisin ajatella. 

Tuntuu siltä, että alan saada taas suunnittelukoneistoni käynnistymään. Välillä oli kausi, kun tuudittauduin ajatukseen, että "vielähän tässä on runsaasti aikaa". Nyt olen pikemminkin taas muistanut, miten nopeasti ajalla on tapana lentää. Parempi siis varautua ja takoa silloin, kun inspiraatiota riittää!