Meikkikriisi

Jotenkin tämä hääsuunnittelu onkin mennyt vähän liian kepoiseen. Jotain mutkia vain täytyy kuulua matkaan. Mutka on nyt nimeltään häämeikki. 

Kävin koemeikissä. Kun katsoin paikan päällä meikkiä peilistä (tosin oli huono valo, sateinen päivä, hämärää jne), niin meikki näytti kauniilta. Pieniä muutoksia toivoin ja kerroin ne meikkaajalle.

Mutta kun tulin kotiin, sää kirkastui ja katsoin peilistä, niin voihan lehmän häntä! Meikkipohja oli kalpealle iholleni aivan liian tumma. Varjostukset olivat niin jytkät ja kovat, että ne näki kilometrien päähän. Leukaperäni olivat aivan kummallisen väriset. Silmien alle meikkiä oli kertynyt niin, että näytin valovuosia vanhemmalta kuin todellisuudessa olen.

Siinä hetkessä olisin halunnut itkeä, minua harmitti niin vietävästi. Mietin, että minun täytyy ottaa yhteyttä meikkaajaan ja pyytää, että hän tekee meikkipohjasta vaaleamman. Mietin, miten karmeilta silmän aluseni näyttivät. Mietin, miten paksu kerros minulla oli tavaraa naamassa. Meikissä oli myös hyvää: silmäni näyttivät upeilta. Olin niihin todella tyytyväinen. Mutta minulle meikkipohja on kaiken A ja O. Se ei ollut sinnepäinkään, mitä halusin.

kuva

Mieheni totesi, että meikki näytti ensin hyvältä, mutta valon lisääntyessä se alkoi näyttää pahemmalta kuin Muumien Primadonnan meikki.

Päätin ottaa aikalisän ja lähteä treenaamaan. Yleensä aina liikkuessa jotenkin saan aseteltua asioita oikeisiin lokeroihinsa ja järjestykseen. Silloin olen myös rauhallisempi ja analyyttisempi. Kuuntelin siis itseäni ja totesin, että en halua ottaa häämeikkiäni tuolta. Voisin tietenkin pyytää muutoksia meikkiin, mutta en voisi siltikään olla rauhallisilla mielin ennen hääpäivää. Koemeikki jo sai sisuskaluni stressistä ja ahdistuksesta solmuun. Ei oikein hyviä signaaleja, jos ajatuksena oli, etten meikkaa itseäni hääpäivänä, että saan olla stressaamatta.

En jaksa alkaa etsiä uutta tekijää. En jaksa kokeilla uudelleen. Joten joudun varmaan ottamaan hatun nätisti kouraan ja kiltisti pahoittelemaan meikkaajalle, että perun varaukseni. Aion kyllä rehellisyyden nimissän myös kertoa syyn, sillä hän näki minun poistuvan liikkeestä tyytyväisenä. Voisi olla aika hämmentävää perua ilman selitystä.

Ja seuraavaksi alan googlata youtubevideoita aiheena juhlameikki. Tiedän, että en ole loistava meikkaaja, mutta olen ennekin tärkeisiin juhliin pystynyt luomaan itsestäni ihan edustuskelpoisen. Ainakin tiedän, mitä saan. 

Kummasti stressi katosi, kun tein tämän päätöksen. Silloin taisin päättää oikein.

Häämeikki

Meidän juhlapaikkamme on keskellä ei mitään. Luonnon helmassa, mistä pidän kyllä todella paljon. Meidän vieraamme tulevat myös kaukaa, joten tulemma majoittumaan varmaan suurimman osan kanssa juhlapaikalle jo perjantaina. 

Minä en halunnut käyttää hääpäivänä aikaa ajamiseen paikasta toiseen, eli kampajaalle ja meikkiin, vaan säästää aikaa. Joten etsin itselleni meikkaajan, joka suostuu tulemaan juhlapaikalle meikkamaan minut ja kaason sekä äitini. Ei ollut muuten helppo homma, sillä pari kosmetologia ei vastannut koskaan ja yksi ilmoitti, että ei onnistu ja alkoi lisäksi ladella, mitä kaikkia hoitoja ja kauneusjuttuja minun tulisi heiltä hankkia ennen suurta päivääni. Tuolle "asiakaspalvelijalle" en viitsinyt vastata, koska tuli niin paha maku suuhun tuollaisesta tyrkyttävästä joustamattomuudesta.

kuva

Mutta onneksi lopulta löytyi tekijä, joka oli todella joustava ja asiakaspalveluhenkinen. Koemeikin sovimme jo pari kuukautta ennen häitä, sillä hääviikolle en halua meikkiä jättää (mitä jos se onkin ihan hirveä, pitää jättää aikaa tehdä uusi päätös?!) ja kosmetologi pitää heinäkuulla lomaa. Viimeaikoina olenkin pohtinut, millaisen meikin hääpäiväkseni haluan?

Meikkaan arkisin melko kevyesti, joten en halua juhlapäiväksikään meikkiä, jonka alta en tunnista itseäni. Muilla tummat sumusilmät näyttävät upeilta, mutta itse näyttäisin vain naurettavalta. 

kuva

Joten olen kerännyt kosmetologilleni pinterestiin vähän suuntaviivoja. Luonnollinen kuulas meikkipohja ja kevyt meikin painopiste silmiin. Aion kesällä kokeilla ripsienpidennyksiä ja jos pidän niistä, ne tulevat osaksi meikkiä. 

Kevyt ja ryhdikäs meikki, joka korostaa parhaita kasvojeni piirteitä, mutta joka ei ole liian voimakas. Ylärajaukset ja ehkä kevyesti alhaalta rajattua, mutta ei voimakkaasti. Joku huulien omaa sävyä lähellä oleva puna voisi olla sellainen lisä, joka saa ilmeen näyttämään huollitellulta. 

Tavallaan olisi kiva lähteä kikkailemaan huulipunalla, koska tykkään käyttää punaa. Mutta toisaalta jotenkin hääpäivä ei ole se, jolloin haluan kikkailla. Silloin mennään perusvarmoilla linjoilla.

Ostetaan huntu

Siitä huolimatta, että mieheni on linjannut hunnun olevan rätti päässä, haluaisin saada hunnun häihin. En vain pääse yli siitä, että huntu ja minä kuulumme samaan pakettiin kirkon käytävällä. 

kuva

Joten. Etsintä kuulutan hunnun! Onko sinulla myynnissä/joutavana/tarjolla/jotain sinnepäin ivoryn värinen pitkä/puoli pitkä huntu? Eli nilkkapituinen tai vähintään polvien korkeudelle yltävä.

kuva

Huntu saisi olla tyllinen ja pitsireunuksesta plussaa. Jos sinulla tällainen löytyy, niin laita viestiä: keijukaismorsian@gmail.com, mieluiten kuvan  ja hinnan kera.

Eipä minulla muuta. Palataan huomenna linjoille muissa mietteissä!

Luonnolliset kynnet

Mitä enemmän katson morsiammien suunnitelmia kynsiensä suhteen, sitä enemmän olen miettinyt myös omia kynsiäniä hääpäivänä. Ihailen valtavasti kauniita ja laitettuja kynsiä, ne ovat huolitellut ja tyylikkäät. Mutta samalla yhä enemmän minulle on vahvistunut tunne, että se ei ole minun juttuni. Kyllä minä arjessa lakkailen silloin tällöin kynsiäni (ehkä pari kertaa kuussa, kausittain useammin), mutta tärkeissä tilanteissa haluan mennä ihan vain "tavallisin" kynsin.

Olen aina ajatellut, että minulla on ihan somat ja sirot kädet. Kynnetkin ovat ihan jees. En kyllä pidä niistä niin hyvää huolta kuin pitäisi. Nytkin niitä pitäisi ehkä vähän leikata, kun muutamasta kohdasta meinaavat liuskoittua. Tai siis oikeastihan niitä pitäisi ilmeisestikin viilata, mutta sen jaksan tehdä ehkä kerran vuodessa. 

En edes kaipaa ranskalaista manikyyriä, kun tavallaan minulla on sellainen ihan luonnostaan. Kaiken kaikkiaan tämän hetkinen suunnitelmani häitä varten taitaakin olla, että silloin ehkä voisin viilata kynteni ja laittaa kirkasta lakkaa päälle. Silloinhan tuleva sormuskin pääsee paremmin esille, kun kynnet eivät ole kilpailemassa huomiosta.

Vai näytänkö lopulta vain siltä, että kaikki miettivät unohdinko laittaa kynteni?