Juhlapaikan look

Kun aloitin hääblogin pitämisen päätin, että en sitten lopeta sitä heti häiden jälkeen, koska sellainen on ärsyttävää. 

Mutta huomaan nyt, että olen kovaa vauhtia luisumassa kohti sitä. Tuntuu, että tuo meidän tärkeä päivä oli meille niin ainutlaatuinen, etten haluaisi jakaa sitä muille. Huomaan, että jos joku tuttu kysyy, miten häät menivät, vastaan jotenkin hyvin yleisluontoisesti ja tuon vain pari pieleen menneyttä asiaa ilmi. En halua kertoa niitä ihania hetkiä, jotka menivät täysin putkeen. Jotka kuuluvat vain meille ja vieraillemme.

Tästä ajatusmaailmasta huolimatta yritän nyt hieman jakaa häitämme myös tänne blogin puolelle ja aloitan jostain helposta, eli juhlatilan yleisilmeestä. 

Juhlatilamme oli hirsinen ja toin sinne koristeilla ripauksen valkoista, kultaa ja kanervaa. Olin todella helpottunut, kun kanervia löytyi todella helposti ja ne kukkivat juuri oikeaan aikaan! Minulla ei nimittäin ollut mitään kaiken kattavaa B-suunnitelmaa...

Lisäksi meillä oli iltajuhlia varten sellainen ulkokatos, jossa jatkoimme juhlia tanssien, nauraen ja hölmöjen juttujen parissa aamun pikkutunneille asti. Siitä ei vain ole kuvia, joissa ei näkyisi vieraitamme. Kuitenkin hämyisä tunnelma, ledvaloja ja hallaharsoa. 

Me luovutimme puoli kolmen aikaan, mutta kuulema viimeiset vieraat istuivat saunan lauteilla vielä viideltä aamulla. Ihan mahtavaa!

Mitä seuraavaksi?

Jotenkin käsittämätöntä, mitä vauhtia aika tuntuu tällä hetkellä kuluvan. Häihimme on enää sellaiset 2,5 kuukautta aikaa. Ja kun yritin saada tolkkua hääkirjani ja excel-taulukoideni to do -osioista, päätin, että kokoan tähän niitä asioita, jotka haluaisi saada hoidettua mahdollisimman pian.

- Pöytäliinat

Nämä pitäisi päättää ennen kuin tapaamme cateringin kesäkuussa. Eli hankimmeko jostain kertakäyttöiset pöytäliinat (jotka tuntuisivat kuitenkin laadukkailta) vai vuokraammeko ne cateringilta. Muuten varmasti automaattisesti vuokraisimmekin, mutta meidän juhlapaikalla pöydät ovat niin kapeat, että tavallisen pöytäliinan kanssa vieraat saisivat varmaan sen 50 senttimetriä pöytäliinaa syliinsä. Toisaalta emme ole valmiit satsaamaan niin paljon, että ostaisimme parikymmentä oikeaa pöytäliinaa. Joten etsinnässä kapeat hyvän oloiset kertakäyttöiset pöytäliinat, saa vinkkailla!

- Kuvien kehittäminen

Aiomme ripustaa meistä ja vieraistamme kuvia ikään kuin aikajanalle juhlapaikassa (tarkka kohtakin on kyllä vielä päättämättä) ja tätä varten pitäisi valikoida kuvat ja kehittää ne. Tämän hoitaisin mieluusti nyt lähiaikoina, ettei se jää roikkumaan viimetippaan. 

- Hääkimpun lopullinen suunnittelu

Olen käynyt juttelemassa kukkakimppuni tekijän kanssa jo parikin kertaa, mutta olen vähän hanakala ja pedantti asiakas kukkien suhteen. Viimeksi tänään kävin ostamassa pari erilaista kukkaa ja mallailin niitä sulhon kravaattiin. Tälläkään asialla ei oikeasti ole kiire, kukkakauppiaalle riittää tieto kaksi viikkoa ennen häitä. Mutta minä en jaksa ajatella tätä asiaa enää yhtään. :D Haluan saada vedettyä sen listalta yli.

- Cateringtapaamisessa pitäisi päättää hääkakkumme

Olen systemaattisesti käännyttänyt miestäni siihen, että juustokakku on ainoa oikea valinta. Hän pitää kyllä juustokakusta, mutta pitäisi myös kermakakkua vaihtoehtona. Minä puolestani en missään nimessä halua kermakakkua. Se on vain liian.. kermainen. En oikein tykkää. Ja nyt te mietitte, että joku hullu ei pidä kermasta. 

- Tienvarsikylttien teon aloitus

Mieheni sai hullun hauskan idean tienvarsikyltteihin liittyen. Lopputuloksesta tulee täysin poikkeava ja siinä ei taida olla mitään romanttista. :D Mutta työstäminen tulee vaatimaan painepesuria ja spraymaalia. Eli myös pihaa. Joten pitää käydä joku viikonloppu anoppilassa.

- Led-kynttilät pitäisi ostaa

Eli heti kun pääsisin Tigeriin, jossa niitä on. Ostan koko kaupan tyhjäksi. No en oikeasti. Kai. Tampereen Tigerista kynttilät olivat loppuneet, kun siellä huhtikuussa kävin.

- Hallaharso

Nyt olisi oikea sesonki ostaa hallaharsoa. Käytiin jo katselemassa sitä ja todettiin, että se myydään niin isona tavarana, että tarvitaa peräkärry. Tai siis mie totesi, minä yritin selittää, miten saadaan kyllä nätisti taiteltua 4x30 metriä auton takakonnttiin..

- Häävalssi

Pitäisi päättää ja aloittaa treenaaminen. Mieheni tuntuu kuvittelevan, että se luonnistuu harjoittelemattakin. Vaikka hänellä ei ole rytmitajua. Vaikka minun helmani tulee meidän väliimme. Vaikka minulla on korkeat korkokengät. Vaikka meistä kumpikaan ei ole lahjakas tanssija. Jep. Me harjoittelemme.

- Systemaattiset kauneusrutiinit

Nyt on korkea aika aloittaa. Vettä kittaan jo nyt kurkkuuni hyvän määrän päivittäin, mutta lisäksi kävin juuri päivittämässä ihonhoitotuotteitani. Vielä pitäisi ostaa hyvä kasvojenkuorinta aine. Mutta nyt alkaa siis tosi toimet: säännöllinen vartalon ihon kuorinta ja kosteutus, samoin kuin kasvojen. Hyvät perustuotteet puhdistukseen ja kosteutukseen, mutta myös hyvä naamio säännölliseen käyttöön. 

Paljon ollaan jo tehtykin. Jotenkin vain tuntuu, että uudet listaukset korvaavat aina vanhat. Mutta joka kerta mennään myös syvemmälle pienempiin yksityiskohtiin. Kyllä tästä vielä häät järjestetään!

Ps. Vielä ei ainakaan edes stressaa! Olen vain niin fiiliksissä!

Pöytänumerot

Haluan juhlapöytiimme ripauksen kultaa. Yksi ripaus on paikkakortit ja toinen pöytänumerot. Olemme ilmeisesti nyt kallistumassa siihen, että meillä meille tulee neljä pitkää pöytää juhlatilaan. Minä olisin halunnut katkoa ne muutamaan osaan, että olisi helpompi kulkea, mutta mieheni ilmoitti, että ei mahdu. Hyvä kun nyt saamme pöydät mahtumaan. Ok. Siis neljä pöytää.

Jokaisen pitkän pöydän siihen päähän, mistä ihmiset tulevat juhlatilaan, laitetaan pöytänumerot. Ajattelin, että jo ennen saliin tuloa aulassa olisi pöytäkartta, josta oman pöytänsä voi tarkistaa. 

Pinterestistä nappasin tämän idean kultaisiksi spraymaalatuista viinipulloista. Reippaana tyttönä kokeilin jo ensimmäisillä pulloilla ja täytyy myöntää, että en ole lopputulokseen aivan tyytyväinen. Vaikka kuinka varovasti ja kaukaa suihkutin maalia, niin se lähti valumaan. Joten jokaisessa pullossa on tasaisesti valumajälkiä. Mieheni on sitä mieltä, että ne luovat vain ilmettä, mutta itse en ole varma.. Kauempaa pullot näyttävät kyllä todella hyviltä ja eihän siinä pöydän päädyssä istui kuin kaksi ihmistä, joka voi pulloa paremmin tiirata. Pitää valikoida nämä ihmiset niin, että he eivät ole liian tarkkoja. ;)

Numero on tässä kiinnitettynä paerinarulla, mutta tämä ratkaisu ei toimi. Pitää keksiä jotain muuta. Luulen, että yritän löytää viinipullon korkkeja, joihin viilletään lovi ja painetaan numerokortti niihin. Numerokortit ostin Ikeasta ja ne taitavat olla oikeasti pakettikortteja?

Loput pullot maalaan vasta, kun on lämpimämpää. Turhan innokkaana maalailin ulkona, kun lämmintä oli hieman. Ei ehkä se maali tartu kaikista parhaimmiten kylmään pintaan. Mutta malttamaton mikä malttamaton. Onneksi sentään vanhasta kantapään kautta opitusta kokemuksesta muistin, että sisällä EI kannata maailailla.

Servettitaskut

Mieheni ei pitänyt minua ihan normaalina, kun ilmoitin alkavani taitella servettejä häihimme. Ei kyllä ne pari muutakaan ihmistä, joille asiasta mainitsin (kuten äitini). Kyllä, tiedostan, että häihimme on vielä yli neljä kuukautta aikaa.

Mutta. Servettitaskut ovat asia, jonka voin tehdä etukäteen. Joten teen sen etukäteen. Olen jo nyt kauhuissani siitä, mitä kaikkea on pakko jättää häitä edeltävään viikkoon ja sitä, miten väsynyt olen kaikesta hulinasta. Minä uskon siihen, että kun teen pikkujuttuja jo nyt alta pois, minusta ei tule hullua stressaantunutta bridezillaa. Eikä minun toivottavasti tarvitse tehdä häitä edeltävänä yönä muuta kuin nukkua (ihan niin kuin saisin nukuttua).

Narun väri ei toistu näissä kuvissa valitettavasti oikein

Joten tadaa! Tässä meidän servettitaskut. Idean taskuihin sain Always walk beside you -blogista. Ensin ajattelin vain tehdä pelkät taskut valkoisista serveteistä (huom! Nämä Pirkka juhlaliinat olivat ainakin tänään Citymarketissa tarjouksessa, en tiennyt sitä, kun kävin ne ostamassa, mutta olipa iloinen yllätys!). Mutta kun kävin askarteluliikkeessä ihan muut askartelut mielessä, kiinnittyi katseeni paperinarukerään. Ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Mieheni auttoi alkuun liinojen taittelussa ja neuvoi minulle, miten kannattaa taitella, että lopputulos on paras. Oma avaruudellinen hahmotuskykyni on nollan luokkaa. Täydellisiä näistä ei tullut, sillä servetit eivät olleet täydellisen suoria lähtökohtaisesitkaan. Mutta kyllä lopputulos on ihan hyvä ottaen huomioon, että vieraat katsovat niitä varmaan kaksi sekunttia, ennen kuin ottavat käyttöönsä. Kaiken kaikkiaan taittelussa ja paperinarun laittamisessa meni pari tuntia. Taittelu itsessään oli melko nopeaa, kun tajusi, miten tasku toteutetaan. Hitainta oli paperinarun avaaminen tuollaiseksi rusettimaiseksi kiinnityskohdassa. 

Ja tiedättekö, minä nautin. Olin onnellinen omassa pikkuisessa hääkuplassani taitellessani lautasliinoja. En usko, että tällaista onnellisuuden tunnetta olisin saavuttanut hääviikolla kiiressä ja paineen alla työskennellessä. 

Joten jes, positiivisin fiiliksin jälleen yksi to do -asia listalta tehty!

Hääauton koristelu

Hääauto. Sellainen asia taas meidän budjetissamme, mistä pihistetään. Minä haaveilin alunperin vanhasta kuplavolkkarista, mutta mieheni ilmoitti, että ei käy. Niissä kun ei ole takaovia, niin hän epäili, miten pystyisin helmoimeni kömpimään autoon ja sieltä pois. Tämä siitä huolimatta, että vakuutin kykeneväni siihen jotenkin. 

kuva

Me olemme oikeastaan hääautosta keskustelleet aika vähän. Vanhoja autoja tosiaan pyörittelimme hieman, mutta niitä on vaikea löytää. Mietimme myös tuttavapiirimme autoja, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että kruisailemme kirkolta juhlapaikalle omalla autollamme. 

Tästä taas seuraa sitten seuraava pähkäily. Miten koristelemma automme tyylikkäästi, edullisesti ja käytännöllisesti? Pinterestissä on aivan ihania kuvia, joissa autoon on kiinnitetty mm. ilmapalloja. Ihana idea, mutta ei siinä kyllä ole käytännöllisyyden häivääkään.

kuva

Epäilen myös, miten järkevää olisi laittaa kukkia auton konepellille tai sivupeileihin. Meidän juhlapaikalle on kirkosta noin kymmenen kilometrin matka ja en jaksa uskoa, että kukat pysyisivät loppuun asti menossa mukana. Lisäksi pitäisi huomioida, etteivät koristeet vahingossakaan ole kuljettajan näkökentässä. 

Kaiken kukkurakse pitää miettiä, että automme on shampanjan värinen, joten kovin vaaleat koristeet eivät tule näkymään mihinkään. Toisaalta en haluaisi mitään kovin värikästä. On tässä taas ihmisellä ongelmat.

kuva

Luulen, että tulemme pysymään melko "less is more" -linjalla. Ainakaan rusetit eivät tällä hetkellä innosta, mutta tunnetusti voin hyvinkin muuttaa vielä mieleni. Ehkä autoomme voisi tulla jotain pientä keulaan (kunhan vain keksin, mitä) ja takaikkunalle kyltti, viiri tai jokin. Sekä tietenkin tyhjät purkit roikkumaan perään! Itse olisin jopa jättänyt purkit pois, mutta mieheni tuntui haluavan ne. Tällä hetkellä vielä tuntuu, että aivoni lyövät aivan tyhjää näiden koristeiden kanssa, mutta eiköhän ajatus ehdi vielä kirkastua ennen hääpäivää!

Millaisia ajopelejä ja koristeita teille on tulossa?

Häämessuilua

Kävin viime viikonloppuna paikallisilla häämessuilla. Odotukset eivät lähtökohtaisesti olleet kovinkaan korkealla, sillä kävin messuilla myös viime vuonna, eikä niiltä jäänyt kovinkaan paljon mitään konkreettista käteen. Tällä kertaa olin liikenteessä yksin (viime vuonna yhdessä sulhon kanssa), sillä miehellä oli muuta menoa. 

Messujen jälkeen arvioin, että sain tietooni sellaisia asioita kuin alunperin halusinkin. Eniten minua siis kiinnosti kaupunkimme ainoan juhlapukuliikkeen ständi, sillä halusin selvittää, voinko vuokrata heiltä vannehameen pukuni alle ja mahdollisesti hunnun. Vastaus oli, että voin. Joten nyt vain pitäisi olla yhteydessä ja varata aikaa.

Kiinnostusta herätti myös Sinooperin piste. Siitä huolimatta, että en ole erityisen innokas askartelija, niin pysähdyin tähän. Sain kuulla, että nyt on saapunut hääaiheisia juttuja liikkeeseen (esim. saippuakuplia), että jos kiinnostaa, niin kannattaa käydä katselemaassa. 

Olisiko minulla ollut kukka-asiat erityisesti mielessä, sillä kiinnitin katseeni myös kukkiin. Siitä huolimatta, että meille tulee kukat luonnosta. Pysähdyin toviksi juttelemaan Kukkakauppa Astrantian pisteelle. Kävin hakemssa heiltä ihan hetken mielijohteesta perjantaina viikonloppukukkia kotiin ja näin, kun he valmistelivat näitä kukka-astelmai messuja varten. Heillä oli innostavan erilaisia ideoita kukka-astelemiin (kuten, että niitä ei aina tarvitse laittaa pystyyn) ja kyselinkin sitten, että mitäs jos haluaisin luonnonmateriaaleista kimppuni. 

Minulle kerrottiin, että se kyllä onnistuu ja tulee maksamaan saman verran kuin tilauskukistakin, koska kyllähän se vaatii aikaa ja vaivaa, että käydään metsästä rämpimässä ja etsimässä minulle kanervia. Jäin sitten pohdiskelemaan, että sijoittaisinko korvisbudjetista jääneet roposet hääkimppuuni? Toisaalta sain myös idean, että jos kävisin ostamassa kukkakaupasta joitain kukkia ja sotkisin kanervien sekaan. Tulisiko lopputuloksesta moniulotteisempi? Tämä ehkä vaatii testailuja. Onkohan parvekkeella olevat ruukkukanervat selvinneet talven yli?

Kauttauksia olisin mielelläni myös katsellut, mutta niitä oli vain kolme erilaista. Oma suosikkini oli tällainen, missä oli kynttelikkö. Mietin kyllä, että se on aika korkea ja häiritisi jo seurustelua pöydän toiselle puolelle. Mutta jos satun löytämään kynttelikön jostain, niin voisin tuupata sellaisen johonkin sivupöydälle.

Messuilla olisi ollut tarjolla myös muotinäytös, mutta olin jo aamusta liikkeella ja minun olisi pitänyt jaksaa hengata paikan päällä (kaikki kiinnostavat pisteet kiertäneenä) vielä lähes tunti. Joten en jaksanut, vaan lähdin kotiin.

Kyllähän tuolta sai ideoita ja ajatuksia (ehkä vähän liikaakin, kun miettii kukkaroa), mutta toisaalta oli kiva tarkastalle paikallisten yrittäjien tarjontaa ja miettiä, olisiko heillä jotain sellaisia palveluita, mitä minä voisin haluta. Jotenkin omaa sydäntä lähellä on paikallisten yrittäjien tukeminen. En kuitenkaan olisi ollut valmis näiden messujen vuoksi tulemaan kauempaa tai maksamaan sisäänpääsystä. Mutta herätteli se taas mukavasti hääpohdintoja ja kun päivällä näin sulhoni, niin pulpatin kuin papupata uusista ideoista.

Led-kokeiluja

Kuten tuossa taannoin totesin: aion laittaa kirkkoon ledkynttilät lyhtyihin. Näin toimiessani toivon, että kirkon puolesta lyhdyt eivät olisi mikään ongelma. Minun ongelmani sen sijaan on, kun yritän etsiä ledkynttilöitä, jotka eivät olisi kovin kalliit ja jotka kuitenkin näyttäisivät edes melko kivoilta.

Tässä nyt pari kokeilua näihin liittyen. 

Tosin harhaanjohtavasti tämä ensimmäinen kokeilu on ledtuikku, sillä löysin tämän Tigerista ensin. Totesin, että nämä ovat niin feikin näköiset, että eivät kyllä tule meillä käyttöön. Ei meillä muutenkaan ollut ajatuksena laittaa ledtuikkuja, mutta halusin kuitenkin kokeilla, kun neljä tuikku maksoivat vain 3 euroa yhteensä. Sillä jos nämä olisivat olleet kivat, olisi niitä voinut harkita. Ei olisi tarivnnut kenenkään vaihtaa loppuun palanutta tuikkua kesken juhlan.

Sen sijaan Tigerista toisella kerralla löytämäni ledkynttilä taitaa mennä jatkoon. Liekki ikään kuin "elää" väpättämällä hieman, mikä tekee valosta hieman aidomman oloisen. Tosin sitä ei kannata jäädä tuijottamaan, jos on taipumusta migreeniin. Yksi kynttilä maksoi muistaakseni 3 euroa, mutta siihen pitää olla erikseen patteri (muistaakseni AAA). Vähän irvistyttää, että jos näitä tarvitsee kymmenen, niin sinne humahtaa huomaamatta 30 euroa. Mutta toisaalta, jos ostaisin aidot kynttilät, niin ne maksaisivat aikalailla saman verran. 

Uskon, että vähän enemmän satsaamalla saisi vieläkin paremmat ledkynttilät, mutta en taida olla täsäs kohdin valmis satsaamaan kovinkaan paljon enempää. Tietenkin jos kohtuu hinnalla löytyy myös muiden firmojen kynttilöitä, niin saatan hyvinkin kokeilla. Kyllähän näistä testikynttilöistäkin jo kertyy puro, jolla huomaamatta saan tarvittavan kynttilämäärän kasaan. Eikä se tunnu niin pahalta kukkarossa.

Kauttauskokeiluja

Minulle on vihdoin kirkastunut visio siitä, millaisen kattauksen haluaisin meille. Nyt viikonloppuna ehdin myös kokeilla, miltä suunnitelmat voisivat näyttää myös todellisuudessa. Tietenkin tämä oli vain tällainen betaversion kokeilu, sillä pöytäliinan virkaa toimitti ruttuinen lakana ja kanervien tilalla oli tulppaaneja. Maljakotkin olivat nyt mitä sattuu, mutta kuitenkin tällä kokeilulla sain vahvistusta sille, että suunta on oikea!

Olen alkanut kierrellä kirppareita ja etsiä erilaisia kirkkaita tuikkukippoja. Haluan sotkea erilaisia kippoja kattaukseen, ettei siitä tule liian jäykkä, vaan hieman boheemi. Kirppiseltä onkin löytynyt mukavasti erilaisia! Mies tosin totesi, että yhdet näistä ovat hänen mielestään pieniä juomalaseja, joita heilläkin on ollut joskus kotona, mutta itse olen sitä mieltä, että aivan sama. Jos ne on myyty minulle tuikkukippoina, niin käytän niitä tuikkikoppoina. Tuikkukippoja alkaakin olla kivasti, pitäisi ihan laskea, montako niitä on. Yhteensä olen käyttänyt näihin nyt n. 10 euroa ja niitä on varmasti 20-30kpl, eli suunnilleen parikymmentä senttiä on jäänyt hintaa yhdelle kipolle. Kastehelmiä löytyi jo valmiiksi kotoa muutama. Nämä saatan haluta meidän omaan pöytäämme. ;)

Kipot tulevat siis limittäin ja lomittain, niin että välissä on myös korkeita valkoisia pöytäkynttilöitä kirkkaalla lasisella alustalla. Väliin tulee maljakot, joissa on kanervia. Paikkakortit ovat valkoiset kultaisella yksityiskohdalla ja mustalla tekstillä (tekstittömät versiot tässä) ja pöytänumerot tulevat olemaan kultaiset (idea on jo!),

Tuntuu hyvältä tietää, että tässä kohdi minulla alkaa jo olla selkeät sävelet. Kun keväällä pääsen jälleen käymään juhlapaikalla, tarkistan, että pöytien syvyys riittää tällä kattaukselle ja lasken, paljonko tarvitsen suunnilleen isoja kynttilöitä. Sen jälkeen on helppo arvioida tuikkukippojen määrä ja voinkin tehdä kynttilähankinnat valmiiksi. Minulla oli alunperin ajatuksena laittaa maljakoiksi isoja lasipurkkeja, mutta luulen, että ne ovat liian isoja. Pitää katsella jotain pienempää vaihtoehtoa. Miltä tämä kokonaisuus teidän mielestänne vaikuttaa?

Ps. Voihan harmaus, kun ei edes keskellä päivää saa otettua valoisia kuvia!

Paikkakortit

Huh ja puh sanon minä! Mutta kyllä olen aika tyytyväinen: paikkakortit tehty! Pari-iltaa (myös nyt näin perjantai-iltana) olen istunut kuin tatti keittiönpöydän ääressä ja askarrellut. Ensin piti tehdä pientä koeversiota, sitten piti kokeilla ja sen jälkeen täytyi vain urakoida. Välillä piti täydentää materiaalivarastoa ja taas jatkaa. Lopputuloksena meillä on nyt reilut 50 paikkakorttia valmiina.

Tämä häähömpötys kyllä ilmeisesti tuhoaa aivosoluja. Minähän nimittäin tunnetusti inhoan askartelua. Ja nyt kuitenkin todistettavasti olen askarrellut aivan pähkinöissäni. Parhaimmillani (tai pahimmillani) olen istunut kolme tuntia askartelemassa.

Vieläpä olen lopputulokseen aika tyytyväinen. En voi käsittää, että minä osasin tehdä nämä. Joo, ei ollut mitään rakettitiedettä näiden valmistus, mutta sen lisäksi, etten pidä askartelusta, olen siinä huono (asioiden välillä lienee jotain yhteyttä), joten olen aika pihkuran ylpeä aikaansaannoksestani! Sulho tosin vähän kyseli, että todellako nämä täytyy jo nyt tehdä. Minä perustelin, että en aio näitä häitä edeltävänäkään yönä tehdä, että ennemmin nyt. Ei se ole niin justiinsa, jos joku vieraista ei pääse tulemaan ja kortti jää käyttämättä. 

Miehellä on vielä urakkaa edessä. Hänen pitää tekstata nimet loppuihin kortteihin (ensimmäiset 17 hän on jo hoitanut), koska hänellä on kauniimpi käsiala kuin minulla. Laitan tähän yhden tekstatun harjoituskappaleen esimerkiksi käsialasta, jolla nimet tulevat. Oikeissa versioissa on myös vieraiden sukunimet, sillä paikalle on tulossa muutamia saman etunimisiä ihmisiä, niin pelkkä etunimi ei riitä. Lisäksi tuntuisi jotenkin alleviivaavalta laittaa vain näiden ihmisten kohdalle myös sukunimi näkyviin ja muilla ei. 

Ai niin! Harjoituskappaleessa nimi on väärinpäin. Eli oikeasti tuo kultareunus tulee vasemmalle ja nimi oikealle.

On kyllä nyt vähän kaikkensa antanut olo. Mutta ihanaa, kun saa taas yhden asian viivattua to do -listalta yli!

Ps. Livenä nämä näyttävät paljon paremmilta ja kimmeltävämmiltä kuin kuvissa.

Lyhtyjä käytävälle

Aloitettiin infokirjeen laatiminen eilen. Siihen liittyen käytiin tällainen keskustelunpätkä.

Mies: "Laita siihen myös, että kirkossa on penkit merkitty."
Minä: "Ai merkitäänkö me penkit?"
Mies: "Eikös se ole tapana?"
Minä: "Niin, mutta -."
Mies: "Sehän on iso kirkko, näyttää tyhmältä, jos vieraat jää jonnekin tosi taakse istumaan."
Minä: "Miten sinä ajattelit ne merkitä?"
Mies; "En minä tiedä. Jollain. Kukilla?"
Minä: Ajattelitko, että me aletaan kukkia ostamaan?""
Mies: "No en minä tiedä.."

Lopputuloksena on, että olen laittanut jälleen kerran Pinterestin laulamaan. Alunperin en ollut ajatellut merkitä penkkejä, mutta olisihan se ihan järkevää. Pohdin koristeissa sitä, miten "penkkimerkit" (kavereiden kesken koristeet) saataisiin mahdollisimman helposti paikoilleen ja pois. Mietin myös, mistä visuaalisesti itse pidän. Mitään tyllirusetteja ei meidän koristuksissa tulla kyllä näkemään (ja katotaan kahden kuukauden päästä vouhkaan niistä tylliruseteista innoissani).

kuva

Tämän hetkinen suunnitelma olisi merkitä penkit lyhdyillä. Lyhtyihin laitettaisiin led-kynttilä, että emme polta koko kirkkoa. Voisimme kerätä kaikki läheisten lyhdyt ja laittaa ne penkkirivien viereen. Eriparisuus ei minua haittaa, kun en kuitenkaan ole valmis satsaamaan tähän kohtaan kovinkaan montaa euroa. Led-kynttilöillä ja lyhdyillä voisi luoda lisätunnelmaa vaikkapa pihalle sitten illan hämärtyessä.

Suunnittelin myös jo, että tietyt henkilöt voisivat kirkosta poistuessaan napata yhden lyhdyn per nenä mukaansa (esim morsiusneidot, kaaso ja bestman?). Näin kenenkään ei enää tarvitisisi erikseen palata hakemaan lyhtyjä vihkimisen jälkeen ja tila olisi "puhdas" mahdollista seuraavaa vihkimistä varten.

kuva

Elättelen toiveita, ettei seurakunnalla olisi mitään tätä koristelua vastaan, kun mitään emme ole vaarassa polttaa. Onko kenelläkään kokemusta siitä, mitä seurakunnat ovat sanoneet tällaisista menetelmistä? Entä meinaatteko te merkitä penkkejä/ koristella kirkkoa jollain tavalla?

Mies on oikeassa sen suhteen, että penkit on hyvä merkitä. Ja oikeasti alan jo todella tykätä tästä ideasta!

Pöytäkoristeita

Pitkästä aikaa taas täällä. Huh, onpahan vain taas olla tekemistä ja kiireitä, niin että hää-pohdinnat ovat jääneet vähemmälle. Toisaalta olen vähän petollisesti tuudittautunut siihen, että kun suuret linjat ovat kunnossa, niin eihän niillä muilla ole niin kiirettä. Eh. Nyt kuitenkin olen jo hieman alkanut orientoitua myös näihin pienempiin osa-alueisiin, kuten koristeluihin. Tällä hetkellä olen kohdistanut katseeni pöytäkoristeluun.

Muistan, kun aloin suunnitella häitämme ja selasin pinterestiä: kaikki pöytäkattaukset näyttivät ihanilta ja sellaisilta, mitä itsekin haluan. Nyt kun lähes vuotta myöhemmin tein saman uudelleen, niin yllättäen moni asia ei ollutkaan enää niin kiva. Toki kiva, mutta ei sellainen, mitä meidän häihin haluan. Ja vaikka mieheni kanssa suunnittelemme häitä yhdessä, niin koristelut saan kuulema päättää omin nokkineni. Mies luottaa, että valitani miellyttävät myös häntä. 

Aiemmin viehätyin rustiikkisesta ja maalaisromanttisesta. Nyt tuntuu, että olen saanut siitä yliannostuksen. Kesän häissä oli tällaista maalaisromanttisuutta hyödennetty koristeluissa runsaasti, Se näytti kyllä hyvältä, mutta jotenkin ei vain tunnu omalta. 

Omaa silmääni hivelee tällä hetkellä yksinkertaisuus. Tiedän, millaisia elementtejä häihimme haluan, mutta tuntuu hankalalta yhdistää niitä viehättäväksi kokonaisuudeksi. Haluan ehdottomasti kirkasta lasia, kanervia ja kanervan sävyä sekä valkoista. Paljon kynttilöitä ja tuikkuja. Ehkä ripauksen kultaa, ettei mene liian tylsäksi kokonaisuus. Lähimpänä ajatusta on tämä alla oleva kuva.

kuva

Haluan juuri tällaista eriparisuutta ja korkeuseroja. Kukiksi vain tulee kanervia. Pitää miettiä, miten saan tämän näyttämään hyvältä, vaikka pöydässä on valkoiset liinat. Ettei kokonaisuus mene liian aneemiseksi. Olen myös pähkäillyt, millaisia paikkakortteja ja pöytänumeroita käyttäisin, mutta niistä voisin tehdä omat postauksensa, kunhan saan asiaa vielä vähän pohdittua. Tietenkin, jos jollain on hyviä ideoita, niin saa jakaa. 

Aina välillä haaveilen hääsuunnittelijasta, joka kuuntelisi toiveitani ja tekisi niiden pohjalta ehdotuksia, jotka olisivat yhteneväisiä kokonaisuuksia. Tunnustan suosiolla, että en ole erityisen hyvä keksimään, mitkä koristeet toimisivat harmonisesti yhdessä. Mutta näillä täytyy mennä, koska hääsuunnittelijaan emme ole valmiit sijoitttamaan. Joten itsenäinen suunnittelu jatkukoon! Onneksi se ei ole maailmanloppu, jos kaikki ei ole harkittu viimeiseen pilkkuun asti tai joku yksityiskohta on muihin nähden vähän hassu. Se on vain elämää. :)

Hääyö

Minä tunnen itseni. En jaksa useinkaan valvoa pitkään ja olen viimeistään yhdentoista aikaan illalla yleensä aivan poikki. Varsinkin, jos takana on jännittävän, ihana ja uuvuttava häitä edeltävä viikko. En siis varsinaisesti näe syytä satsata hurjasti hääyöhön tai ottaa siitä minkäänlaisia paineita. 

Monet viettävät hääyön hotellissa ja pakettiin kuuluu kuohuviiniä ja mansikoita. Me aiomme yöpyä juhlapaikalla, toivottavasti sinne jää yöksi myös mahdollisimman moni vieras, että saamme nauttia heidän seurastaan vielä seuraavanakin päivänä. 

kuva

Meille on toki oma pieni "yksiömme" varattuna häitä varten, kun taas vieraiden täytyy jakaa huoneita useamman hengen kanssa. Huoneet ovat isoja. En kuitenkaan ole ajatellut, että koristelisimme tai laittaisimme yksiötämme sen kummemmin. Todennäköisesti olen siis aivan poikki hääjuhlamme jälkeen. Kriteereinä on päästä mahdollisimman pian puvusta ja päästä nukkumaan. Ehkä lähinnä jotain pientä yöpalaa voisi varata, jos sattuisi nälkä iskemään. Tietenkin ajatuksen tasolla olisi suloista, jos paikalla olisi vaikkapa kynttilöitä ja tuoreita kukkia, mutta rehellisesti sanottuna: en usko, että jaksaisin nauttia niistä.

Onneksi mieheni on yleensä vielä huonompi valvomaan kuin minä.

Tosin hän oli se, joka viime kesän häissä palautui huoneeseemme vasta puoli  viideltä aamulla, kun itse olin väsähtänyt jo kahdelta suunnannut nukkumaan.

kuva

Lisäksi yövymme tuossa yksiössämme jo häitä edeltävän yön (emme siis aio viettää sitä eri osoitteissa, se tuntuisi vähän hassulta, kun kuitenkin olemme käytännössä asuneet yhdessä siitä alkaen, kun päätimme, että pariskunta tässä ollaan). Huone on siis varmasti kaaottinen jo valmiiksi. Enkä todellakaan halua ketään läheistäni siivoamaan jälkiämme ennen hääyötä. Pitääkin muistaa sanoa kaasolle, että se ei ole hänen tehtävänsä. En todellakaan toivo kaason toimivan siivoajana.

Taidan olla tämän asian suhteen tylsän realisti. Mutta romanttisia hotelliöitä ihanien aamupalojen kera voimme viettää sitten häämatkalla, jolloin niitä varmasti osaa arvostaa enemmän kuin pitkän päivän jälkeen uupuneena. Minä satun tuntemaan itseni. Vaikka varmasti päivän aikana en tunne väsymystä, niin aivan yhtä varmasti puolenyön jälkeen alkaa silmäluomia painaa. :D

Stoppi kertakäyttöisyydelle: calluna edition

Hommasin pihallemme viikonloppuna hieman lisää kaikkea kivaa. Ostin uusia ruukkuja ja niihin callunoita. Edelliseen kanervapostaukseeni Miss P vinkkasi, että häissä voi käyttää myös callunoita (löytyy siis eri värisinä). Niitä meillä on ollutkin jo parina vuonna ruukuissa syys/talvikukkina. Nyt siis puuhailin pihalla ja jokin lamppu syttyi päässäni. 

Vähänkö näitä olisi kiva käyttää myös hääpaikan koristeina! Hääpaikan pihan on aika laakea hiekkakenttä, joka ehkä saattaa kaivata hieman jotain piristystä yleisilmeeseen. Toki näin pienet koristukset hukkuvat sinne, mutta esimerkiksi tuo "tervetuloa" -ruukkukyltti (johon voi kirjoittaa mitä tahansa muutakin) olisi ihan laittaa ulko-oven eteen. En siis muuten kuvittele, että nämä kanervat pysyvät hengissä hääpäivään asti, mutta ruukkujen pitäisi kaiken järjen mukaan olla käyttäkelpoiset monen vuoden ajan. 

Minua hieman ahdistaa häihin liittyvä kertakäyttöisyys. Haluaisin, että sitä varten ei tehdä kovinkaan paljon  hankintoja, joita ei enää koskaan käytetä. Tiedän, että monet hääjutut ovat omalla kohdalla kertakäyttöisiä, mutta sen vuoksi haluankin kierrätää asioita. Tehdä hankintoja käytettynä tai pistää oman käytön jälkeen eteenpäin. Nyt kuitenkin voin todeta, että nämä ostokset tehtiin pihaan ajatellen, mutta vitsit miten kivaa on voida käyttää näitä myös häissä! Pitäisi tehdä enemmänkin inventaariota kotona, mitä sellaista meillä jo on, mitä voimme hyödyntää häissä.

Ei minua vaivaa, miten muut häänsä järjestävät. Jotenkin vain omiin nurkkiini en haluaisi valtavasti hamstrata kaikkea häiden varjolla. Tietenkin, jos "ne kaikki" ovat tärkeitä ja tulevat todella käyttöön, niin sitten. Mutta sellaista "tämä voisi olla kiva" -osastoa en halua meidän kaappeihin järjestää. 

Tosin kyllähän työhuoneesta voisi tehdä häähuoneen? (Voin kuvitella, mikä olisi mieheni mielipide tähän, eh.)

Ollakko vaiko eikö olla teemaväri?

Teemaväri. Tai värit. Niin. Kyllähän minä tiedän mitä ne ovat. Mutta jotenkin se ei ole tuntunut missään vaiheessa ajankohtaiselta. Siis miettiä ja päättää, millä väripaletilla häissämme lähdetään liikkeelle. Toisaalta vähän mietin sitäkin, että mihin koko värejä tarvitaan. Mutta ehkä siihen, ettei kaikki häihin liittyvä ole väritykseltään eriparista keskenään. 

Sen tiedän, että häissämme tullaan näkemään valkoista. Koska valkoinen väri vain jaksaa viehättää minua vuodesta toiseen. Hääpaikkamme on hirsinen, joten valkoinen raikastaa kokonaisuutta ihanasti. Lisäksi jotain rustiikkista, kuten juuttia tai vanhaa paperin sävyä tullaan mahdollisesti näkemään esim. kutsuissa (tai sitten ei). Hiekka ja kivetkin saattavat olla elementteinä mukana.

 kuva

Eli kaiken kaikkiaan hyvin luonnonläheisissä sävyissä liikumme. Mutta haluaisin sinne mausteeksi yhden "kunnon värin". En vain tiedä, mikä se olisi. Häitämme juhlitaan elokuussa, joten mitkään hempeät pastellisävyt eivät tunnu elää loppukesän juhlassa ajankohtaiselta. 

Mieheltäni tiedustelin ideoita teemaväriin ja hän vastasi, että sen saan minä päättää. Kiusasin häntä, että mitä jos päädyn vaaleanpunaiseen? Hän vastasi, että antaa mennä. (Tietää, että minä en ole erityisen vaaleanpunainen ihminen.) Kun mietin tämän kesän juhlia, niin ensimmäisissä värinä oli valkoinen ja lime, toisissa turkoosi ja pinkki ja viimeisissä pinkki. Joten meille ei ainakaan pinkkiä.

kuva

Nappasin pinterestin auki ja oletin, että sieltä hyökyy niin paljon ihania väri-ideoita esille, että pääni menee sekaisin. Mutta ei. Selailin vielä lisää. Pähkäilin ja mietin. Mutta ei mitään. Sen jälkeen aloin miettiä, mitä muuta juhlatilaan on tulossa: ja muistin. Kanervat! Olen siis kallistunut vahvasti siihen, että juhlapöytiin tulee kukiksi kanervia. Idea leimahti lenkkipolulla jo yli kuukausi sitten, kun katselin kanervia. Tämän jälkeen joku muukin bloggaaja pohti kanervien käyttöä, mutta en muista yhtään kuka (ilmianna itsesi! :D). 

kuva

Joten muutin pinterestin hakusanoja ja etsin kanerva-kuvia. Olisiko kanervan violetti mahdollisesti meidän piristävä teemaväri? Näin kanervat sopisivat kokonaisuuteen paremmin. Mitään suuria määriä tuota väriä en ajatellut joka paikkaan tunkea, mutta ripauksella. Miltä tämä teistä kuulostaa? Tai jos tulee uusia hyviä ideoita, niin saa jakaa. Tämän morsiamen pää on tällä hetkellä vähän sekaisin.

Kupariharakan seikkailuja

Minulla on nykyään joku sisäinen hää-tutka ja arvioin ympäristössäni kaikkea, mikä voisi jotenkin sopia häihimme. Erityisen kärppänä olen kaiken kuparisen kanssa. Eilen Anttilassa silmäni alkoivat kiilua kuin hyökkäävllä kissaeläimellä, kun näin silmäkulmastani jotain kuparista. Ryntäys kohti kohdetta ja heittäytyminen sen luo! Mitä täällä onkaan?

kuva ja tarkemmat tiedot (hinta 12,95)

Kuparisia pulloja! Oi miten ne kiehtoivat ja näyttivät kivoilta. Mutta järkevä minäni katsoi niiden hintaa, mietti montako pulloja tarvittaisiin (okei, en oikeasti tiedä, mutta kuitenkin monta) ja totesi, että (rosvosektorin ääni): ei onnistu. Mutta saahan niitä silti ihastella ja katsella ja huokailla. Oikeastaan parasta hääsuunnittelussa on tällaiset älyttömän ja ihastuttavat tilanteet, kun saa kesken päivän yllättäen haikailla hieman häiden perään. Haaveilla ja unelmoida. 

kuva ja tarkemmat tiedot (hinta 9,95)

En ole koskaan ennen pitänyt kuparista, mutta nyt en jokseenkin voi vastustaa sitä. Tosin en minä meille kotiin sitä haluaisi, mutta häihin olen sullomassa sitä joka nurkkaan. Yritän muistuttaa itselleni, että olin - siis olen sitä mieltä, että less is more! Ei kupariähkyjä edes häissä. Paitsi ehkä pikkuisen. Ja järkevästi ajateltuna tuon ensimmäisen pullon muotoilu ei edes ole mielestäni kovin kiva. Se vain on kuparinen (Tässä kohdin oikeasti vähän naureskelen itselleni).

Voisinko liittää tähän emojin, jolla on isot sydämet silminä? Pitäisiköhän vaihtaa nimimerkki keijukaismorsiamesta kupariharakaksi?

Less is more

Olen pyöritellyt tässä nyt pari päivää koristeluideoita. Ja huomannut, että monenlaiset jutut kiinnostavat ja houkuttelevat. Mikä on sen vuoksi huono asia, että minun mottoni on "less is more", enkä halua pöytiä koristeista täyteen. Muualle ei koristeita oikeastaan ole tulossakaan. Vanha arvokas kartano pyörtyisi järkytyksestä, jos toisin sinne jotain roikkumaan kattoon.. :D Ulos haluaisin kyllä lyhtyjä ja mahdollisesti sisällä joihinkin kohtiin, mutta siis seinät ja katto pysyisivät koristeluvapaana alueena.

Koristeiksihaluaisin jotain yksinkertaisen tyylikästä, lasia, valkoista ja hieman kuparia. Pinterestiin olen koonnut tällaisia kuvia viimeaikoina.

Nämä lyhdyt olisivat aivan täydelliset. Voisi laittaa esimerkiksi buffetpöydälle, jos vaan mahtuisi. Mutta vähän epäilen, että tällaisia lyhtyjä ei tule vastaan aivan joka nurkalla. Enkä usko, että maalaamallakaan saisi tuollaista jälkeä. Tai saisi, mutta ei minun taidoillani.

Tästä pidän todella paljon. Ei vaatisi muuta kuin pilttipurkkeja ja kelluvat kynttilät. En ole varma, olisiko oma ratkaisuni juuri tuollainen naru, vai jokin muu. Ehkä koko narunkin voisi jättää pois. Ohut valkoinen narukin voisi olla vaihtoehto. Jotenkin toteutettuna tämä idea on aika varmasti tulossa häihimme.

Tämä kuva on aika täydellinen kuvaamaan sitä ajatusmaailmaa, mikä minulla on päässäni pöytien suhteen. Kuparisia purkkeja, joissa on kukkia ja sitten kirkkaita tuikkukippoja, joissa kynttilät. Tosin minä olen kelluvian tuikkujen kannalla. Sinistä pöytäliinaa en ole ajatellut, joten se voidaan ohittaa tässä inspiraatiokuvassa. Mietin kyllä, jos joka toinen kukkamaljakko olisi tuollainen kuparinen ja joka toinen kirkasta lasia. En halua kuparia tuoda liikaa koristeluun, vaan mukavana ripauksena.

Ulos oven vieraan lyhtyjä. Ovella ei ole näin paljon portaita, joten myöskään lyhtyjä ei tarvita niin montaa. Yksi täydellisesti sopiva lyhty minulla jo onkin, mutta pitäisi haalia (esimeriksi lainata) jostain vielä pari lisää.

Tämä viimeinen idea on kiva, mutta jotenkin ei ehkä se meidän juttu. Emme ole kumpikaan bling bling -ihmisiä. Kuitenkin tällä saisi "helposti" säväyksen kuparia pöytään. En kylläkään näe itseäni taistelemassa liiman ja kimalteen kanssa. Mutta saattaahan tässä vielä aivot nyrjähtää ja huomaan joskus ensi syksynä väkertäväni ties millaisia tuunauksia. Jos luopuisin kuparipurkeista, niin voisin ottaa tämän idean käyttöön. Yhdessä ne olisivat omaan makuuni vähän liikaa. 

Mutta kuten huomata saattaa, tietyllä tavalla tiedän, mitä haluan, mutta vaikeinta on karsia ne, mitä todella tulen toteuttamaan. Valintoja, valintoja. 

kuvat

Selkeämmin sävelin eteenpäin

Olen kyllä aivan fiiliksissä taas häiden suhteen. Välillä oli kaikki niin sekavaa ja mistään ei saanut konkreettisesti kiinni, että mitään suunnitelmia oli vaikea tehdä ja kaikki vain leijui ilmassa. 

Nyt kun meillä on siis 99% todennäköisyydellä se hääpaikka, olemme luoneet sulhon kanssa uuden ja selkeämmän suunnan häillemme.

1. Meille tulee vain yhdet häät ja yksi hääpäivä. Me punnitsimme, kääntelimme ja vääntelimme tätä ja pohdimme, mikä olisi kaikista eniten meitä miellyttävä ratkaisu. Sinänsä olisi ehkä mukavampi jorata kavereiden kanssa erilliset bileet takapihalla, mutta toisaalta on myös mukava saada kaikki tärkeät ihmiset osaksi, kun astelemme kirkossa papin eteen. Lisäksi voimavarat eivät taida millään riittää kahden päivän suunnitteluun ja organisointiin. Budjetista puhumattakaan.

kuva

2. Saatamme vaihtaa vihkikirkkoa. Hääpaikkamme ei ole kotipaikkakunnallamme, vaan viereisellä ja sinne ajaisi nyt varatusta hääkirkosta melkein tunnin verran. Sulho selvittää, että millainen politiikka naapuriseurakunnassa on vieraspaikkakuntalaisten vihkimiseen. Eli ottavatko he siitä maksua ja olisiko eräs puukirkko meidän päivänämme vapaana. Pidämme kyllä vielä toistaiseksi oman seurakunnan varauksenkin voimassa, sillä jos tässä käykin niin kurjasti, että tuo unelma hääpaikka lähtee alta (se on se pahkuran 1 prosentti!), niin varmaan teemme jonkinlaisen paniikkiratkaisun sitten täällä kotipaikkakunnalla. Vaihtamalla kirkkoa säästämme tunnin juhla-aikaa, kun ihmiset tekevät pelisiirtonsa (=liikkuvat välimatkan) jo ennen häitä. Sinänsä tällä ei ole suurta merkitystä, koska lähes kaikki vieraat tulevat ympäri Suomen ja he joutuvat silti pohtimaan majoittumistaan.

3. Olin haaveillut graafisesta ja minttuisesta yleisilmeestä häihimme, mutta se ei sovi tilaan tippaakaan. Kartano, jonka sisustus mukailee 50-luvun sikariporhojen mieltymyksiä, ei ehkä mukaudu tuohon alkuperäiseen haaveeseeni. Sen sijaan olen alkanut pohtia kuparia, kirkasta lasia ja valkoista ripauksella mustaa yleisilmeen luojiksi. Ei mitään härpäkkeitä mihinkään roikkumaan, koska se veisi paikan viehätystä ja noh.. runnoisi sen pirstaleiksi. Mutta jotenkin helpottaa itseä, että saan visuailisoitua tämän uuden linjan itselleni, eikä tarvitse vain kaikesta todeta, että "vitsi miten kiva", tietämättä yhtään, tuleeko se sopimaan hääpaikan tunnelmaan vai ei. Sitä paitsi tykkään haasteista.

kuva

4. Alan hiljalleen tajuta, että vaikka juuri nyt häihin tuntuu olevan vielä ikuisuus, niin aika tuntuu hurahtelevan uskomatonta kyytiä. Tuntuu, että vastahan oli joulu ja nyt eletään kuitenkin jo kevättä. Juuri nyt kuvittelen, että elokuuhun 2016 on vielä miljoona valovuotta aikaa, mutta ei sinne oikeasti ole. Joten hiljalleen voisin alkaa vaihtaa tämän haaveiluvaiheen toimintavaiheeseen. Näillä näkymin ruoka ja paikka on hoidettu. Enää miljoona muuta asiaa mietittävänä, vertailtavana ja hoidettavana. :D

5. Helpottavinta on, että alamme tietää, mitä haluamme. Huh.

Lyhtyjä

Minulla on tarve keksiä jo olemissa olevista jutuista, miten niitä voisi mahdollisesti hyödyntää häissä ja tunnelman luojina. Kävin pitkästä aikaa takapihalla (joka on vielä lumen valtaamana) ja huomasin meidän lyhdyt. Niin, lyhtyjä! Tottakai! Me hankimme siis nyt talvella pari myrskylyhtyä pihaan tunnelmallista valoa tuomaan. Myrskylyhtyjä voisi ehdottomasti hyödyntää myös häissä. 

Minä haluaisin erityisesti ripustaa ne puiden oksille, jos se vain on mitenkään mahdollista. Toisaalta myös jokin lyhtyasetelmanurkka voisi olla kiva (useampia lyhtyjä yhdessä rykelmässä) tai sitten sinne tänne ripoteltuna fiilistä luomaan. Meillä on nytkin talvella roikkunut puun oksasta lyhty. Tuo punainen sävy ei ole ihan lempparini, mutta jostain sen olen silti joskus edullisesti ostanut. Sisällä meillä on lisäksi iso valkoinen lyhty, joka on siis kokonsa puolesta paljon näyttävämpi. 

Talvisin rakastan laittaa lyhtyihin tulet. Joten jos sattuisin häiden varjolla hankkimaan pari lisää, niin niille todella olisi käyttöä, eivätkä ne vain jäisi nurkkaan pölyttymään. Sekin on minulle jotenkin todella tärkeä, en halua että häiden takia hankimme valtavasti vaikka sun mitä, mille ei ole enää jatkossa mitään käyttöä. En tarkoita, että kaiken pitää olla jatkohyödynnettävissä, mutta edes osan. En myöskään haluaisi tuottaa kovin suurta turhaa jätevuorta. 

Mutta siis tällaisia pohdintoja. Pitää varmaan pinterestistä selailla lyhtyjuttuja inspiraatioksi. ;) Ja pitäisiköhän minun harkita tuon punaisen lyhdyn maalaamista? Minulla jopa taitaisi olla jemmassa hopea spray, jolla sen saisi näppärästi ja nopeasti muuntautumaan omaa silmää miellyttävämmäksi.