Liian monta päivää flunssan kourissa olleena en enää jaksa maata vain sängyssä ja uhmaan flunssajumalia tulemalla bloggailemaan. Oikeastaan todennäköisesti ryöpytän kaikki päänsisäiset mietintäni tähän yhteen postaukseen epäloogisessa järjestyksessä.
Minulla iski jo stressi häiden suhteen. Kyllä, niihin on puolitoista vuotta aikaa ja silti stressaan. Sen vuoksi, että olemme alkaneet taas arpoa vähän, mitä haluamme. Lähinnä itse viralliselta hääpäivältä. Alunperin ajattelimme mennä sinne ravintolaan syömään perhepiirin kanssa, mutta nyt se on alkanut tuntua kolkolta. Olisi mukavampaa löytää kiva tila/paikka, jossa olla ja tilata sinne ruuat. Voisimme sitten juhlia tilassa koko päivän.
Noh, tämä taas tottakai nostaa kuluja. Toisaalta, hyvä puoli on se, että pitopalvelut ovat yleensä aina neuvoteltavissa toiveiden mukaisesti, mutta kyllähän tilavuokra on tilavuokra, joka tuo kulueriä, vaikka sen miten kääntäisi. Samoin tarjoilun hinta ja pöytäliinojen vuokrat.
Sekin tietenkin vielä, että minulla on päähänpinttymä yhdestä juhlapaikasta, joka on mielestäni täydellinen. En pääse siitä yli enkä ympäri. Vertaan kaikkia muita paikkoja siihen, enkä haluaisi muita edes mennä katsomaan, kun tuo yksi on paras. Niin ja kallein. Niin ja sinne ei edes saa kilpailuttaa pitopalvelua, vaan pitää ottaa paikan oma (sitä on kyllä kehuttu paljon). Lisäksi en tiedä, onko mahdollista neuvotella, että emme ottaisi kakkua heidän kauttaan, koska ne haluaisimme tehdä itse.
Olen myös jotenkin lamaantunut kaiken kilpailutuksen edessä. Kun mietinkin, miten monta sähköpostia pitää laittaa, tiedustella asioita, kysyä pääseekö tiloja katsomaan, mitä kaikkea hintaan tai tilaan kuuluu... ja pitopalveluiden kilpailutus on luku sinänsä. Mieskin aina vain heittää huolettomasti, että "pitää kysyä", mutta jotenkin iskee uupumus pelkästä ajatuksestakin, montako sähköpostia pitää naputella. Ehkä se johtuu kyllä nyt tästä flunssasta, koska yleensä tykkään kilpailuttamisesta ja olen tehnyt sitä ennenkin.
Eniten hirvittää, että se jokin meidän paikkamme meneekin alta, kun emme ehdi pyörittää tätä kilpailutus ruljanssia läpi ajallaan. Koska meinaan taipua sen edessä henkiseen koomaan. Minusta myös tuntuu, että meidän kivat simppelit pikkuhäät alkavat paisua minkä ehtivät.
Ehkä pitäisi vain ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hoitaa hommat. Varmaan listaus auttaisi, eli ensin listata, mitkä paikat meitä kiinnostavat ja ottaa niihin yhteyttä. Tällä hetkellä kaikki vain kieppuu korvieni välissä, niin ei ihmekään, etten tunnu saavan mistään kiinni. Konkreettinen toimintasuunnitelma. Sitä minä tarvitsen. Ja ehkä jonkin valmiin viestipohjan, jota kopioida ja tarvittaessa hieman muokata ja lähetellä eteenpäin.
Kun vielä menisi tämä tauti ohi, niin löytyisi voimia muuhunkin kuin vain jahkailuun. :)
