Sain hiljattain jopa kahdesta blogista haasteen jatkaa lauseita hääteeman ympärillä. Idean oli lifestyle -blogeista bongannut Always walk beside you -blogin Susanna M ja sen myötä haaste osui minuun myös Adventure Of A Lifetime -blogin Eveliinalta.
En ymmärrä... miksi olin viime viikolla niin lähellä täydellistä häähermoromahdusta. Ensimmäinen laatuaan, eikä sille ollut mitään loogista syytä. Okei, ehkä väsymys. Onneksi tuo ihana mieheni lupasi ottaa hääohjaset käsiinsä, kun hänellä alkoi loma.
Seuraavaksi ajattelin... alkaa tehdä kylttiä vohvelipaisto-ohjeista.
Viime aikoina... olen hieman murehtinut tulevaa. Meidän tulevaisuuden kuvamme on tällä hetkellä se, että heti häidemme jälkeen mieheni muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä ja asumme viikot erillämme. Voi olla pikkuisen karu paluu ihanan häähumun jälkeen arkeen, kun maannataina tuore rouva jää vilkuttamaan nenäliina kädessä miehen perään. Tästä syystä odotan ristiriitaisin fiiliksin hääpäivää.
En osaa päättää... ostaisinko hääpäiväksi vielä uudet matalat kengät, jotka olisivat saman tyyliset kuin hääkorkkarit. Toisaalta hyvin voisin mennä vanhoillakin, mutta toisaalta tekisi niin mieli hankkia kengät. Ehkä tilaan yhdet sovitukseen ja jos ne ovat huonot, niin unohdan koko ajatuksen.
Hävetti... kun soitin kauneushoitolaan ja aloitin puhelun samalla litanialla kuin työpuheluita soittamalla. Kyllä hävetti. Vaikka sopertelin, että anteeksi kauheasti, kun menin sekaisin, vaikka yksityishenkilönähän tässä soittelen. Miten sekaisin olen muutaman viikon päästä, kun nimikin vaihtuu?!
Muistan ikuisesti... kun tapasin mieheni ensimmäisiä kertoja ja tuumasin, että siinä on todella huumorintajuttoman oloinen kaveri. Olin kyllä niin väärässä kuin ihminen voi olla, joten ei kannata aina luottaa siihen ensivaikutelmaan! :D
Päivän paras juttu... Mies vei meidän sormukset kaiverettaviksi!!
Noloa myöntää, mutta... sain jo aiheettoman kohtauksen siitä, että olisin laskenut hormonikiertoni ja että hääpäivänä olisi alkanut menkat. Sätin itseäni kaksi päivää siitä, miten olen voinut laskea ne väärin. Ja sitten tutkailin asiaa uudelleen ja totesin, että olin alunpitäen laskenut aivan oikein ja turhaan vuodattanut miehelleni siitä, että olen hääpäivänä turvonnut valas, jolla on naama täynnä näpyyjä ja joka oikuttelee ja kiukuttelee kaikesta. Ei terve.
Viikko sitten... Sain työkavereiltani etukäteismuistamisen tulevan rouviintumisen vuoksi. Olin todella otettu siitä. Ja onnistuivat yllättämään, koska olivat sen verran etuajassa. Moni oli jäämässä lomille ja he olivat läheisimpiä työkavereitani, niin halusivat olla muistamisessa mukana.
Kaikista pahinta on... epävarmuus. Pelkään ihan hulluna, että hääpäivästä tulee kaaottinen, jos jokaikista yksityiskohtaa ei ole pilkulleen suunniteltu ja kaasolle/bestmanille kirjallisena ilmoitettu. Pelkään, että unohdan jotain tärkeää päivän kulkuun liittyen. Ja kyllä, kaikki vakuuttavat minulle, että eihän kukaan tiedä, jos jokin ei mene suunnitellun mukaisesti. Ei niin, mutta jotenkin pelkään, että jostain kummallisesta syystä tilanne ajautuisi kaaokseen.
Salainen taitoni on... tehdä mistä tahansa asiasta excellin. En itsekään tiedä, kuinka monta excelliä minulla on tällä hetkellä häihin liittyen.
Jos saisin yhden toiveen, se olisi... että mieheni olisi saanut olla vielä häiden jälkeisen maanantain kanssani kotona onnellisessa hääkuplassa. Jos taas saisin oikeasti yhden toiveen, niin toivoisin oikeasti sitä maailman rauhaa. Otan vastaukseen häänäkökulman; Koska kieltämättä mietityttää varasimme pari viikkoa sitten häämatkan Nizzaan. Tuntuu hurjalta, miten ei voi yhtään tietää, mitä tapahtuu ja missä. Mutta ei voi antaa pelolle valtaa, koska silloin lakkaa elämästä. Mutta kieltämättä itkukurkussa luin Nizzan uutisointia viime viikolla.
Minulla on pakkomielle... hoitaa kaikki hääjärjestelyt yksin ketään muuta vaivaamatta. En ole raaskinut edes vuodattaa asioita kaasolleni, koska hänellä on niin paljon kaikkea omassa elämässäänkin. Onneksi on sulhaseni, joka ei anna minun hoitaa kaikkea yksin. Hän aikoo huomenna tehdä meidän kirkko-ohjelmat. Oonko jo varmasti tuonut tarpeeksi selvästi ilmi, että mieheni on ihana?
Söin tänään... Porkkanasosekeittoa. Ei ollut vuosisadan idea olla lomalla, kun häihin oli alle kaksi kuukautta. Terveisin, tykkään ruuasta. Vyötäröni näyttääkin siltä.
Ärsyttävintä on... että kaikki kyselevät, missä vaiheessa hääsuunnittelut ovat ja joko stressaa. Koska en minä tiedä. Mistä sen tietää missä kohdassa hääjärjestelyt ovat? Ei niille ole mitään kronologista linjaa tai prosenttimittaria, joka kertoo, että häät ovat nyt 87% valmiit. Vastaan sitten aina, että hyvällä. Ei ketään kiinnosta yksityiskohtaiset kuvaukset. Enkä jostain syystä oikein jaksa alkaa niitä selittämään ties kuinka monennetta kertaa. Välillä on (joo, uskokaa tai älkää) kiva puhua muustakin kuin häistä. :D Ja voisiko stressistä kyselyn lopettaa? Olin viime viikkoon asti ihan viilipytty, mutta kun vielä kerran kysyttiin, että stressaako, niin lopulta illalla iski epätoivoinen stressipiikki.
Lisäksi ärsyttää se, että olen hukannut hääkynsilakkani. Missä se on?!?!
Lisäksi ärsyttää se, että olen hukannut hääkynsilakkani. Missä se on?!?!
Tekisi mieli... irrottaa jostain vuorokauteen kaksi listätuntia. Tuntuu, että tällä hetkellä painan mahdottomassa oravanpyörässä, kun yritän hoitaa työt, elämän, liikunnat ja sen lisäksi järjestää häät kunnialla maaliin. Niin ja jossain kohti piti kai levätäkin? Olen vakuuttunut, että jos vuorokaudessa olisi 26 tuntia, saisin kaiken hoidettua!
Nämä ovat niitä asioita, joita pallottelen tällä hetkellä mielessäni. Mietintää, mitä häiden jälkeinen elämä tuo tullessaan, rakkaus tuota omaa sulhoa kohtaan ja kevyt maailmantuska. Muutamalla excellillä ja koomisella säästämisellä maustettuna. ;)
Haastan lauseita jatkamaan Marrasmorsiamen ja Insinöörin morsiamen!
