Vieraskirja

Nykyään on niin valtavan paljon erilaisia tapoja, miten toteuttaa vieraskirja. Vaihtoehtojen suohon on helppo hukkua. Voi olla purkkiin jätettävät terveiset, jonkinlainen lomake, jonka jokainen vierastäyttää, sormiväreillä ja sormen jäljillä toteutettu puu, polaroidkamerakuvat jne. Mitä näitä nyt on. Tässä vain muutama ehdokas, jotka tulivat mieleeni.

Me päätimme olla perinteisiä. Meille tulee ihan vanhanaikainen vieraskirja, johon jokainen vieras saa käydä jättämässä terveisensä. Ajatuksenamme on, että häiden jälkeen kirja jää meillä muutenkin käyttöön, kun meillä käy vieraita. Pidän ajatuksesta, että voimme myöhemmin palata kirjan viesteihin ja katsoa, miten samat ihmiset ovat myöhemmin käyneet luonamme. Pidän myös siitä, että kirjalle on olemassa jatkokäyttöä, eikä se ole vain yhtä päivää varten hankittu.

Katselin alustavasti netistä erilaisia häävieraskirjoja, mutta ne olivat omaan makuuni aivan liian krumeluureja. Niinpä olinkin helpottunut, kun löysin kerran Suomalaisessa kirjakaupassa asioidessani vieraskirjan, joka miellytti omaa silmääni. Täytyy tunnustaa, että koska sulho ei ollut mukana eikä tavoitettavissa, niin ostin kirjan ilman hänen hyväksyntäänsä ja pidin sormia ristissä, että ei tule noottia! Onneksi se sitten meni myös hänen seulansa läpi.

Kirja on hieman kullanhohtoinen pinnastaan. Kuvassa se ei tietenkään toistu oikein (varmaan siksi, että en poistanut vielä kirjaa pakkauksesta, hups). Kuitenkin sävy on myös todella hillitty, joten en usko meidän kyllästyvän siihen vuosienkaan aikana. Toisaalta se sopii hyvin häidemme teemaan. Win-win -situation.

Vieraslista

En olekaan tainut täällä blogin puolella avata, ketä häihimme tullaan kutsumaan ja millä periaatteilla. En tiedä, olenko mihinkään edes maininnut häidemme kokoluokkaa? Aiomme siis pitää noin 50 hengen häät. Tässä kohtaa joku kauhistelee, että että oma suku jo kattaa tuon 50 henkeä. Ja kyllä, minunkin sukulaisistani saisi aikalailla jo 50 henkeä kasaan. Mutta eihän sukulaisuus tarkoita, että ketään vielä täytyy kutsua. 

Meille on ollut alusta alkaen selvää (jo siitä kun alun alkaen suunnittelimme läheisimmelle pientä kahvihetkeä ja kavereille puutarhapirskeitä), että haluamme kutsua juhlimaan kanssamme vain tärkeimmät ihmiset. Tiedämme, että hääpäivänä aikamme on kortilla, mutta haluamme ehtiä nauttia näiden ihmisten seurasta. Olen kuullut monien sanovan, että ehtiihän sitä olla niiden tärkeimpiä kanssa, vaikka olisi isot häät. Niin. Mutta. Minä olen aina ihmetellyt, miksi joku kutsutaan, jos hän ei ole tärkeä?

kuva

Me linjasimme, että kutsumme ne, joiden kanssa vietämme oikeasti aikaamme. Ne sukulaiset, joiden luona vierailemme säännöllisesti tai pidämme muuten yhteyttä. Sukulaiset, joita näemme vain häissä ja hautajaisissa, eivät ole kutsulistalla. Eiväthän he ole osa arkeamme, miksi siis osa juhlaamme ja meille tärkeää päivää? Eikä tämä tarkoita, etten pitäisi sukulaisistani. Se vain, että jos heidän kanssaan ei ole tekemisissä muutenkaan, niin tuntuisi hassulta sitten kutsua häihin.

Ystävistä kutsumme läheisimmät. Eli emme kutsu kavereita, joiden kanssa hengaamme joskus. Kyllähän jokainen tietää, ketkä ovat ystäviä ja ketkä kavereita? Päätimme myös, että ne ystävien puolisot, jotka tunnemme, kutsumme myös. Omista ystävistäni suurin osa on jo naimisissa ja olemme olleet heidän häissää, joten on luonnollista kutsua heidät meidän häihimme. 

Jonkun mielestä meidän rajauksemme saattavat olla kovat tai tylyt. Sukulaiset voivat pahoittaa mielensä. Kyse on kuitenkin meidän häistämme. Lisäksi karu fakta on, että jokainen vieras kasvattaa budjettia. Mutta vaikka meillä olisi rajaton budjetti, kutsuisimme silti juuri nämä samat ihmiset. Siitä tietää, ketkä ovat tärkeitä.

On ihan huikeaa ajatella, että saa ainakin lähes kaikki rakkaat kerralla saman katon alle. Tärkeimmät ihmisemme ovat hajautuneet niin laajasti ympäri Suomen, että on todella ainutlaatuista saada heidät kerralla kokoon. En millään malttaisi odottaa!