Mitä seuraavaksi?

Jotenkin käsittämätöntä, mitä vauhtia aika tuntuu tällä hetkellä kuluvan. Häihimme on enää sellaiset 2,5 kuukautta aikaa. Ja kun yritin saada tolkkua hääkirjani ja excel-taulukoideni to do -osioista, päätin, että kokoan tähän niitä asioita, jotka haluaisi saada hoidettua mahdollisimman pian.

- Pöytäliinat

Nämä pitäisi päättää ennen kuin tapaamme cateringin kesäkuussa. Eli hankimmeko jostain kertakäyttöiset pöytäliinat (jotka tuntuisivat kuitenkin laadukkailta) vai vuokraammeko ne cateringilta. Muuten varmasti automaattisesti vuokraisimmekin, mutta meidän juhlapaikalla pöydät ovat niin kapeat, että tavallisen pöytäliinan kanssa vieraat saisivat varmaan sen 50 senttimetriä pöytäliinaa syliinsä. Toisaalta emme ole valmiit satsaamaan niin paljon, että ostaisimme parikymmentä oikeaa pöytäliinaa. Joten etsinnässä kapeat hyvän oloiset kertakäyttöiset pöytäliinat, saa vinkkailla!

- Kuvien kehittäminen

Aiomme ripustaa meistä ja vieraistamme kuvia ikään kuin aikajanalle juhlapaikassa (tarkka kohtakin on kyllä vielä päättämättä) ja tätä varten pitäisi valikoida kuvat ja kehittää ne. Tämän hoitaisin mieluusti nyt lähiaikoina, ettei se jää roikkumaan viimetippaan. 

- Hääkimpun lopullinen suunnittelu

Olen käynyt juttelemassa kukkakimppuni tekijän kanssa jo parikin kertaa, mutta olen vähän hanakala ja pedantti asiakas kukkien suhteen. Viimeksi tänään kävin ostamassa pari erilaista kukkaa ja mallailin niitä sulhon kravaattiin. Tälläkään asialla ei oikeasti ole kiire, kukkakauppiaalle riittää tieto kaksi viikkoa ennen häitä. Mutta minä en jaksa ajatella tätä asiaa enää yhtään. :D Haluan saada vedettyä sen listalta yli.

- Cateringtapaamisessa pitäisi päättää hääkakkumme

Olen systemaattisesti käännyttänyt miestäni siihen, että juustokakku on ainoa oikea valinta. Hän pitää kyllä juustokakusta, mutta pitäisi myös kermakakkua vaihtoehtona. Minä puolestani en missään nimessä halua kermakakkua. Se on vain liian.. kermainen. En oikein tykkää. Ja nyt te mietitte, että joku hullu ei pidä kermasta. 

- Tienvarsikylttien teon aloitus

Mieheni sai hullun hauskan idean tienvarsikyltteihin liittyen. Lopputuloksesta tulee täysin poikkeava ja siinä ei taida olla mitään romanttista. :D Mutta työstäminen tulee vaatimaan painepesuria ja spraymaalia. Eli myös pihaa. Joten pitää käydä joku viikonloppu anoppilassa.

- Led-kynttilät pitäisi ostaa

Eli heti kun pääsisin Tigeriin, jossa niitä on. Ostan koko kaupan tyhjäksi. No en oikeasti. Kai. Tampereen Tigerista kynttilät olivat loppuneet, kun siellä huhtikuussa kävin.

- Hallaharso

Nyt olisi oikea sesonki ostaa hallaharsoa. Käytiin jo katselemassa sitä ja todettiin, että se myydään niin isona tavarana, että tarvitaa peräkärry. Tai siis mie totesi, minä yritin selittää, miten saadaan kyllä nätisti taiteltua 4x30 metriä auton takakonnttiin..

- Häävalssi

Pitäisi päättää ja aloittaa treenaaminen. Mieheni tuntuu kuvittelevan, että se luonnistuu harjoittelemattakin. Vaikka hänellä ei ole rytmitajua. Vaikka minun helmani tulee meidän väliimme. Vaikka minulla on korkeat korkokengät. Vaikka meistä kumpikaan ei ole lahjakas tanssija. Jep. Me harjoittelemme.

- Systemaattiset kauneusrutiinit

Nyt on korkea aika aloittaa. Vettä kittaan jo nyt kurkkuuni hyvän määrän päivittäin, mutta lisäksi kävin juuri päivittämässä ihonhoitotuotteitani. Vielä pitäisi ostaa hyvä kasvojenkuorinta aine. Mutta nyt alkaa siis tosi toimet: säännöllinen vartalon ihon kuorinta ja kosteutus, samoin kuin kasvojen. Hyvät perustuotteet puhdistukseen ja kosteutukseen, mutta myös hyvä naamio säännölliseen käyttöön. 

Paljon ollaan jo tehtykin. Jotenkin vain tuntuu, että uudet listaukset korvaavat aina vanhat. Mutta joka kerta mennään myös syvemmälle pienempiin yksityiskohtiin. Kyllä tästä vielä häät järjestetään!

Ps. Vielä ei ainakaan edes stressaa! Olen vain niin fiiliksissä!

Ruoka tekee juhlan

Minä tykkään ruuasta. Mielestäni juhlien parhaita puolia on, kun saa herkutella kaikella hyvällä. Enkä nyt tarkoita niinkään makeaa, kuin että ruoka on hyvää. Vaikka tietenkin makeatkin herkut ovat mieleeni. 

Niinpä lähdin innokkaasti kilpailuttamaan pitopalvelua häihimme. Me kävimme kyllä ennen sitä keskusteluita ruuasta. Mies olisi ehkä ollut valmis tekemään ainakin osan ruuista itse, mutta minä ilmoitin, että en kyllä aio stressata ruuasta ennen häitä. Menetän hermoni ja olen vain kiukkuinen eukko. Sellainen ei ole kovin viehkeä näky morsiamena. Mies totesi, että hänen vanhempansa varmasti auttaisivat mielellään. Kuten varmasti tekisivätkin. Mutta minä toivoisin heidän ennemminkin nauttivan juhlasta kuin viettävänsä sitä ennen viikon patojen ja pannujen äärellä niskalimassa. Saattaisi mieli muuttua sen suhteen, että ihan ok, että heidän poikansa avioituu. Miniäntekelekin voisi saada pitkän liudan miinuksia peräänsä. En missään nimessä halua ottaa tällaista riskiä. (Minulla on kyllä siis oikeasti ihan hyvät välit appivanhempiini, toim.huom)

kuva

Joten tämän keskustelun jälkeen aloin kilpailuttaa pitopalveluita. Pistin muistaakseni kolmeen paikkaan kyselyä (täällä päin ei oikein ollut mieluisia pitopalveluita - tai en vain löytänyt niitä). Kaikki kyllä lopulta vastasivat, mutta osalla meni siihen monta viikkoa. Niinpä päätimme valita sen, joka vastasi nopeimmin, oli ystävällisin, palvelualttein ja josta olemme kuulleet kehuja. Minä en halua joutua murehtimaan ennen häitä sellaisesta pitopalvelusta, jonka kanssa yhteistyö on hankalaa. Pitopalvelu tulee toiselta paikkakunnalta, mutta maksamme kyllä kilometrit mielellämme, kun muu paketti vaikutti hyvältä. Vaikutuin viimeistään siinä vaiheessa, kun omista ehdotti, että he voivat leipoa meille lähempänä häitä olevaan tapaamiseemme maistiaskakkuja, että meidän on helpompi päättää, millaiset kakut haluamme. 

Annan muuten hurjasti pisteitä siitä, että tässä pitopalvelussa kakkujen hintoja ei lasketa euroa per nenä, vaan kakulla on kiinteä hinta (mielestäni erittäin kohtuullinen n. 35e) ja siitä riittää kahdellekymmenelle herkuttelijalle. Muissa paikoissa kakut olivat 4-6e/henkilö muun menun hinnan päälle. 

kuva

Ruokahan on juhlien isoin menoerä. Mutta kuka jaksaa juhlia, jos ei saa syödäkseen? Ja minusta ainakin tulee aivan järkyttävän kiukkuinen ja rasittava ihminen nälkäisenä. Luulen, että äitini antaisi vinkiksi miehelleni, että ruoki nainen tarpeeksi usein, jos hän saisi antaa vain yhden vinkin avioliittoamme varten. Mutta hänen ei tarvitse. Mies on kyllä huomannut sen jo.

No niin, lätinät nyt sikseen. Tässä siis tämän hetkinen suunnitelma tulevasta menustamme. 

• Vihersalaattia kauden aineksista
• Punasipulista tomaatti-mozzarellasalaattia
• Laivurin lohi-perunasalaattia

• Kylmäsavulohta
• Pielisen savumuikkuja
• Pippurista kalkkunan fileetä ja tsatsikia

• Karelian savuhärkää fileenä
• Metsäsienikastiketta
• Mustapekkakastiketta
• Uunissa paahdettuja rapeita perunalohkoja
• Paahdettuja sesongin kasviksia

• Kotikaljaa, maitoa ja limevettä
• Karjalanpiirakoita ja munavoita
• Rosmariinifocacciaa ja yrttilevitettä

• Kahvia, haudutettua teetä ja marjamehua
• Hääpikkuleivät 

Tämän lisäksi siis vielä kakut. Menussa on ruokia, joita itse en niin fanita (muikut ja perunasalaatti..), mutta joista mies pitää. Joten sen vuoksi vähän tasapainottelua makunystyröiden mieltymysten mukaan. Sienikastike oli ehdoton, mitä halusimme, mutta tiedämme, että kaikki eivät siitä pidä ja sen vuoksi haluamme tarjota myös vaihtoehtoisen kastikkeen. Ruoka on tarjolla buffetista. Ja aion yrittää kaikkeni, että ruuan saisi katettua kahdelle sivustalle. Olimme tänä kesänä häissä, joissa oli vain yksi jono ja kieltämättä kävi mielessä, että toinen jono olisi nopeuttanut tilannetta paljon. Toki tuossa tilassa ei ollut oikein mahdollisuutta saada ruokaa tarjolle molemmin puolin. Lisäksi meidän häämme ovat pienemmät.

Olen niin fiiliksissäni, että saimme juuri tämän pitopalvelun (vastausviestissä oli, että eiköhän vielä yhdet häät tuolle meidän päivämäärälle heidän pitopalvelulleen mahdu, eli läheltä liippasi, ettemme saaneet haluamaamme) ja että meillä on nyt sopimus siitä, ettei häissämme tarvitse kärsiä nälästä!

Selkeämmin sävelin eteenpäin

Olen kyllä aivan fiiliksissä taas häiden suhteen. Välillä oli kaikki niin sekavaa ja mistään ei saanut konkreettisesti kiinni, että mitään suunnitelmia oli vaikea tehdä ja kaikki vain leijui ilmassa. 

Nyt kun meillä on siis 99% todennäköisyydellä se hääpaikka, olemme luoneet sulhon kanssa uuden ja selkeämmän suunnan häillemme.

1. Meille tulee vain yhdet häät ja yksi hääpäivä. Me punnitsimme, kääntelimme ja vääntelimme tätä ja pohdimme, mikä olisi kaikista eniten meitä miellyttävä ratkaisu. Sinänsä olisi ehkä mukavampi jorata kavereiden kanssa erilliset bileet takapihalla, mutta toisaalta on myös mukava saada kaikki tärkeät ihmiset osaksi, kun astelemme kirkossa papin eteen. Lisäksi voimavarat eivät taida millään riittää kahden päivän suunnitteluun ja organisointiin. Budjetista puhumattakaan.

kuva

2. Saatamme vaihtaa vihkikirkkoa. Hääpaikkamme ei ole kotipaikkakunnallamme, vaan viereisellä ja sinne ajaisi nyt varatusta hääkirkosta melkein tunnin verran. Sulho selvittää, että millainen politiikka naapuriseurakunnassa on vieraspaikkakuntalaisten vihkimiseen. Eli ottavatko he siitä maksua ja olisiko eräs puukirkko meidän päivänämme vapaana. Pidämme kyllä vielä toistaiseksi oman seurakunnan varauksenkin voimassa, sillä jos tässä käykin niin kurjasti, että tuo unelma hääpaikka lähtee alta (se on se pahkuran 1 prosentti!), niin varmaan teemme jonkinlaisen paniikkiratkaisun sitten täällä kotipaikkakunnalla. Vaihtamalla kirkkoa säästämme tunnin juhla-aikaa, kun ihmiset tekevät pelisiirtonsa (=liikkuvat välimatkan) jo ennen häitä. Sinänsä tällä ei ole suurta merkitystä, koska lähes kaikki vieraat tulevat ympäri Suomen ja he joutuvat silti pohtimaan majoittumistaan.

3. Olin haaveillut graafisesta ja minttuisesta yleisilmeestä häihimme, mutta se ei sovi tilaan tippaakaan. Kartano, jonka sisustus mukailee 50-luvun sikariporhojen mieltymyksiä, ei ehkä mukaudu tuohon alkuperäiseen haaveeseeni. Sen sijaan olen alkanut pohtia kuparia, kirkasta lasia ja valkoista ripauksella mustaa yleisilmeen luojiksi. Ei mitään härpäkkeitä mihinkään roikkumaan, koska se veisi paikan viehätystä ja noh.. runnoisi sen pirstaleiksi. Mutta jotenkin helpottaa itseä, että saan visuailisoitua tämän uuden linjan itselleni, eikä tarvitse vain kaikesta todeta, että "vitsi miten kiva", tietämättä yhtään, tuleeko se sopimaan hääpaikan tunnelmaan vai ei. Sitä paitsi tykkään haasteista.

kuva

4. Alan hiljalleen tajuta, että vaikka juuri nyt häihin tuntuu olevan vielä ikuisuus, niin aika tuntuu hurahtelevan uskomatonta kyytiä. Tuntuu, että vastahan oli joulu ja nyt eletään kuitenkin jo kevättä. Juuri nyt kuvittelen, että elokuuhun 2016 on vielä miljoona valovuotta aikaa, mutta ei sinne oikeasti ole. Joten hiljalleen voisin alkaa vaihtaa tämän haaveiluvaiheen toimintavaiheeseen. Näillä näkymin ruoka ja paikka on hoidettu. Enää miljoona muuta asiaa mietittävänä, vertailtavana ja hoidettavana. :D

5. Helpottavinta on, että alamme tietää, mitä haluamme. Huh.

Pihalla kuin lumiukko

Ei tässä näin pitänyt käydä! Ideoimme viikonloppuna häitämme ja sen sijaan, että olisimme jotenkin saaneet selvemmät sävelet tekemisillemme, menimmekin vain enemmän sekaisin. Mieheni totesikin jossain vaiheessa, että homma alkaa taas paisua. Mutta eikös hullujenkin ideoiden pidä tulla kuulluksi? Sitä kauttahan ne omat juhlat rakentuvat.

Nyt siis mietimme, että pitäisikö kuitenkin varata vihkimisen jälkeen jonkin tila, johon ottaa pitopalvelu ja juhlia siellä perheidemme kanssa. Alunperin pohdimme ravintolaan menemistä ja sen jälkeen kahvittelua kera hääkakun meillä kotona. Mutta näköjään meidän pitää nyt miettiä tämäkin vaihtoehto. Siinä on puolensa ja puolensa. Olisi ehkä juhlavampaa mennä jonkin muualle kuin pelkkään ravintolaan ja siellä voisi sitten juhlia vapaasti koko päivän. Mutta tämä tarkoittaa tietenkin taas lisäkuluja. Toisaalta, ravintolakin on aika kallis vaihtoehto. 

Päädyimme eilen googlettelemaan taas uusia vaihtoehtoja ja punnitsemaan niitä. Varmaan pariin paikkaan laitan tarkempaa kyselyä. Ykkös vaihtoehtoni olisi kaunis huvila, mutta se myös maksaa eniten. Lisäksi paikkaan liittyy muitakin kuluja, sinne pitää ottaa tietty pitopalvelu, maksut tarjoilijoista, pöytäliinoista jne. Toisaalta sitten taas on vanhoja kouluja ja vastaavia, jotka pystyy vuokraamaan todella edullisesti. Mutta niissä on aivan erilainen tunnelma. 

Jälleen kerran totean, että onneksi tässä on vielä puolitoista vuotta aikaa. Voidaan käydä katsomassa erilaisia paikkoja, unohtamatta ravintoloita ja pyöritellä erilaisia vaihtoehtoja sekä excell-taulukoilla budjettivaihtoehtoja. Voi kun saisimme jonkinlaisen ahaa -elämyksen mahdollisimman pian! 

Familydinner

Ajatuksena olisi, että vihkimisemme jälkeen, menisimme perheidemme kanssa syömään ravintolaan. Tähän olemme valmiit satsaamaan, sillä perheenjäsenemme tulevat myös aika paljon kaueampaa paikalle. Lisäksi tottakai haluamme juhlistaa suurta päiväämme hienommin. 

kuva

Tämä tietenkin aiheuttaa päänvaivaa: mistä löytää kiva ravintola, josta löytyy myös tilaa mahdollisesti jopa 25 hengen porukalle? Eikä siinä vielä kaikki, olisi erittäin suotavaa, että ruokakin olisi hyvää. Asumme kaupungissa, jossa valinnan varaa ei aivan valtavasti ole. Tietenkin pidän peukkuja pystyssä, että puolentoista vuoden aikana tänne syntyy uusia hyviä ravintoloita. Jostain syystä kun en haaveile hääruokailusta Rossossa.

Ideaaleinta olisi, että ravintolasta löytyisi kabinetti, johon me mahtuisimme. Mutta aina ei saa aivan kaikkea mitä haluaa. Olemme hieman kartoittaneet vaihtoehtoja ja ajattelimme käydä syömässä näissä paikoissa seuraavan vuoden aikana. Sitä kautta tiedämme, minkä tyylistä ja tasoista ruoka on. Aion myös ehdottomasti pyytää potentiaalisista paikoista tarjoukset sitten lähempänä juhlia. Kun kyseessä on näin iso ryhmä, niin saamme varmasti jonkinlaisen pakettitarjouksen. Ravintolan kannaltakin olisi hankalaa antaa meidän tilata jokaisen omat annoksemme listalta, kun kyseessä on näin iso seurue. Toki, vielä on mahdotonta sanoa, kuinka moni pääsee todella tulemaan paikalle. 

kuva

Ruokailun jälkeen siirtyisimme meille juomaan kahvit ja herkuttelemaan hääkakulla. Olemaan vähän rennommin. Tiedän, että tämän jälkeen ainakin muutamat ihmiset poistuvat paikalta, mutta olen myös varma, että osa perheestämme jää pidemmäksikin aikaa istumaan iltaa. Jos sää suosii, voimme olla myös ulkona. 

Sekalaista pohdintaan ruuasta ja vieraista

Meillä käytiin tuossa taannoin keskustelua, mitä laittaisimme tarjolle puutarhahäihimme. Ennen kuin ehdin kunnolla henkeä vetää, mies alkoi puhua nakeista ja lihapullista. Minä oikeastaan melkein suutuin ja aloin itkeä. Kysyin, kiusaako hän minua tahallaan? Vastaus oli, että ei hän kiusaa. Joku sisäinen bridezillani heräsi siinä taistossa ja ilmoitin, että minä EN halua tarjota häissäni viereille lihapullia ja nakkeja, enkä perunasalaattia. Lisäsin viimeisen kaiken varalta. Olen huomannut, että miehellä ja hänen perheellään on joku juttu tuohon pyhään kolminaisuuteen: nakit, lihapullat ja perunasalaatti.

Mies selvästi näki, että nyt pitää tasata tilanne, tai luvassa on hysteerinen morsian. Joten hän lupasi kättä päälle iskemällä, että meille tule häihin tuota kolmikkoa. Kriisi vältetty. Sen jälkeen pystyimme melko rakentavasti keskustelemaan, mitä voisimme tarjota. Minä ehdotin tikkuihin laitettavia ruokia, jotka on helppo syödä sormilla, kuten leipäjuusto-vihreä pesto-kylmäsavulohi tikkuja ja mozzarella-basilika-tomaatti -tikkuja. Olen myös viimeaikoina tehnyt aika hyviä suolaisia kuppikakkuja, joten niitäkin olisi helppo tarjoilla. Mies kyllä huomautti, että näissä on aika näpertely, mutta minä ilmoitin, että näpertelen vaikka keskenäni. Siis minä, joka olen tähän asti sanonut, että en aio häitäni varten tehdä mitään ruokia, vaan kaikki ostetaan valmiina. Noh, tämä oli lähinnä uhkaus, jos meillä olisi ollut isommat ja perinteisemmät häät. Että minä en mitään kanakeittoa keittele kunnon emäntänä hääpäivän aamuna.

Mies ehdotti myös salaattia, mutta minusta se on vähän hanakala syödä, jos meillä ei ole tarpeeksi istumapaikkoja, enkä siis todennäköisesti tule olemaan. Ellen keksi jotain nerokasta. Picnik-huopia ainakin aion levitellä pihalle, tyynyjä ja huopia. Mutta tuoleja sinne ei kyllä saada tarpeeksi, enkä usko, että niitä niin paljon mahtuisikaan.

Puhuimme myös grillaamisesta, jotan hyvää lihaa ohuiksi siivuiksi. Tosin pitää taas miettiä, onko se liian hankala syödä? En tiedä. Tässä on vielä tällaisia käytännön ongelmia, joita pitää ratkoa. Lisäksi haluaisin leipoa kuppikakkuja makeaksi tarjolle. Ne on helppo tehdä etukäteen ja pakastaa odottamaan hääpäivää, nostaa sulamaan hyvissä ajoin ja kuorruttaa ennen juhlia. 

Jäin nyt murehtimaan tuota pöytä-tuoli -asiaa. Mietin myös, paljonko aiomme kutsua ystäviä ja kavereita juhliin? Yleensä juhliimme on tullut sellaiset 15-20 henkeä, kun läheskään kaikki kutsutut eivät ole tulleet paikalle. Mutta mietin vain, että jos kutsussa mainitaan sana "häät", niin moni voi ilmaantuakin paikalle, kun kyseessä on tietynlaiset virstapylväs juhlat, eikä vain "jotkut" bileet.

Taidan onnistua saamaan kriisejä aikaiseksi, vaikka kuvittelin, että näin pienillä juhlilla se ei ole mahdollista. :D Ja hei, ei ole tarkoitus dissata lihapullia tai nakkeja! Ne on hyviä ja söisin kyllä muiden häissä ihan tottakai, mutta omissa häissäni en! :D Tosin nyt mietin, että pitäisi ehkä tässäkin muistaa kuunnella miehen toiveita. Jos hän haluaa lihapullia, niin ehkä jään henkiin. Kunhan pöydässä on muutakin.

Popcornbuffet

Kaikki haluavat häihinsä karkki buffetin. Minä en. Mutta jos puhutaan popcorneista, niin johan alkaa kaikki kellot kilkattaa päässäni ja silmät kiilua maanisesti: tahtoo! Rakastan poppareita. Ennen tein ne aina mikrossa, mutta onneksi ystäväni muutamia vuosia sitten vihkiytti minut kattilapopcornien salaisuuksiin. Paluuta ei enää ole.

kuva

Kyllä, olen popcorn-addikti. Yritän kyllä rajoittaa tätä piirrettä itsessäni ja kun tuossa joulun jälkeen tuli vedettyä aivan totaaliset poppariöverit, niin nyt olenkin pystynyt niistä irti jo yli kuukauden. Näköjään minussakin on joku kiintiö.

Mutta häihimme haluan tuota herkkua ehdottomasti. Ja nimenomaan iloisiin takapihahäihimme. Mikä sopisi paremmin sellaiseen rentoon meinkiin kuin popcornien rouskuttelu? Ne ovat ensinnäkin todella halpoja tehdä, ne ovat riittoisia ja niistä ei tule niin helposti paha olo kuin makeasta. 

kuva

En ole kyllä vielä varma, miten buffetin toteutan. Mutta juuri sen takia olenkin iloinen, että minulla on runsaasti aikaa pähkäillä ja pohtia tätä! Jotain mausteita ainakin voisi popcornien kylkiäiseksi hankkia. Luulen, että haluan tarjota ne isoista sammioista, vaikka tuollaiset pienet leffateatterimaiset popcornirasiatkin kyllä hieman polttelisivat.

kuva

Pitääkin alkaa katsella isoja astioita "sillä silmällä". Niitä voi hyödyntää muissakin juhlissa, eivätkä näin ollen ole turha hankinta vain yhtä päivää varten. Toivoisin voivani välttää viimeiseen asti jotain muovikulhoja, ellei niissä ole sitten joku erityinen juju. Saatanhan tietenkin myös hurahtaa muoviin.