Happy Ending: The Veil Edition

Olen aivan naurettavan onnellinen. Kuuntelin intuitiotani ja kuuntelin teidän näkökulmianne ja tein sen: ostin hunnun! Muutaman päivän asiaa mietiskelin, vääntelin ja kääntelin. Kyseessä oli kuitenkin summa, jota en voinut käyttää aivan olkaa kohauttamalla. 

Joten hunnun kanssa kävin läpi henkilökohtaisen hääbudjettini. En siis missään nimessä pistä miestäni maksamaan senttiäkään minun kuluistani (kengät, puku, alusvaatteet, kakkosmekko, kaunistautuminen jne). Henkilökohtainen budjetti oli ainoa, mistä pystyisin viilaamaan ilman, että tarvitsee koskea meidän yhteiseen isompaan budjettiin. Isompaan budjettiin en ollut valmis koskemaan hunnun vuoksi.

Mietin, mikä tekee minulle tunteen, että olen morsian. Ja totesin, että huntu on siinä isossa osassa. En olisi uskonut, miten paljon se vaikutti minuun emotionaalisesti. Mutta kun sain hunnun sovittaessa päähäni, tuli minulle jotenkin hyvä ja kokonainen olo. Kokonainen morsian. Joka olisi voinut parit liikutuksen kyyneleetkin tirauttaa sen tunteen vuoksi (edes hääpuvun valinta ei aiheuttanut sellaista tunnereaktiota).

Joten. Vaihdoin kasvohoidon ja ripsien pidennykset huntuun. Pohdin, että tuuheutta ripsiin saa myös kertakäyttöisillä ripsitupsuilla, jos koen meikin muuten liian valjuksi. Toisaalta, minua mietitytti alusta alkaen, ovatko ripsienpidennykset oikein oma juttuni. Minulla ei siis ole koskaan sellaisia ollut. Varmasti ne olisivat olleet kivat (jos en olisi esim. allerginen liimalle, kuten äitini, ja jos oppisin olemaan hieromatta silmiäni), mutta eivät ne minulle tee sitä oikeanlaista tunnetta. 

Samoin mietin, että vaikka kasvohoito olisi ollut ihana, niin todellisuudessa suurempi merkitys on säännöllisellä kasvojen kotihoidolla kuin yksittäisellä hoitokerralla. Katsotaan, jos jostain saisin myöhemmin nipistettyä eurot kasvohoitoon, mutta ainakin tällä erää parannan vielä entisestään kotihoidon laatua ja intensiteettiä. Kuorinnasta ja naamioista ei luisteta.

Joten kyllä, pitsi-ihanuus on nyt minun ja en vain voisi olla onnellisempi tästä asiasta. Moni kyllä minulle vähän pyöritteli silmiään, kun mietin hunnun ostamista ("Ethän käytä sitä kuin puoli tuntia"), mutta onneksi rakkaimmat ystävät kannustivat ottamaan hunnun, jos se on minulle tärkeä. 

Ja niinhän minä tein. Saattoi siinä hääpukuliikkeen myyjää jälkeenpäin naurattaa, kun ryntäsin töiden jälkeen liikkeeseen ja selitin hätäisesti: "Onko teillä vielä sitä kolmemetristä pitsihuntua?" Haluamaani huntua oli vain yksi kappale ja todellakin olin kusisukassa, että asiaa pähkiessäni, joku fiksumpi morsian on ehtinyt ennen minua.  

Ja kun huntu löytyi totesin: "HUH! Ei ole enää, se lähtee minun mukaani!". Sitten vain vilkkaasti kassalle ja huntu pakettiin. Noin kolme minuttia liikkeeseen astumisen jälkeen tämä neiti lähti tyytyväisenä kotiin huntu kainalossa. 

HAPPY ENDING