sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Enää neljä jäljellä!

Häihimme on enää nelisen kuukautta. 

Ja tiedättekö, se tuntuu todella lyheyltä ajalta, kun häitä on alettu suunnitella heti kilautumisemme jälkeen, eli elokuussa 2014.

Viimepäivinä olen yllättänyt itseni miettimästä, ovatko häät, joita nyt suunnittelemme, juuri sellaiset, kun haluamme. Tietyllä tavalla olen palannut alkuperäisiin ajtuksiimme. En tiedä, kuinka moni teistä muistaa, mutta alunperin suunnittelimme simppeleitä juhlia, joissa vihkimiseen tulisi vain perheet ja heidän kanssaan kävisimme syömässä ja toisena päivänä pitäisimme  puutarhajuhlat ystäville.

kuva
Ajatus edelleen viehättää minua, mutta olen ihan tyytyväinen, että luovuimme tästä suunnitelmasta. Koska meillä ei ole enää sitä pihaa, missä juhlat piti viettää. 

Kaikista eniten olen miettinyt hääpukuani. Alunperin halusin hyvin yksinkertaisen mekon. Nyt minullla on pitsiunelma appivanhempien luona odottamassa hääpäivää. Ja silti mietin, onko puku liikaa? Toisaalta tiedän, että minua saattaisi jäädä harmittamaan, jos en olisi hankkinut kunnon hääpukua. Mutta tämä alkaa kuulostaa siltä, että minun on parempi käydä sovittamassa pukua pitkästä aikaa, että muistan taas, miksi sen halusin. Muistaakseni maksoin siitä pienen omaisuuden, vaikka löysinkin puvun käytettynä. Ei tee mieli heittää satasia hukkaan keksimällä nyt, että haluankin astella alttarille kotelmekossa. Täytyy siis käydä sovittamassa pukua ja muistaa, miksi haluan juuri se päällä astella kirkon käytävää pitkin. Ja onneksi minulla on toinen mekko iltaa varten, joka vastaa alkuperäisi haaveitani. ;)

kuva
Muistelen hieman kaiholla myös kartanosuunnitelmiamme. Kartano olisi ollut törkeän upea. Mutta omistajan kanssa yhteistyö oli kohtuuttoman vaikeaa, eikätkä kaikki vieraat olisi mahtuneet yöpymään juhlapaikalla. 

Joten ehkä tulevat häämme ovatkin kompromissi näistä kahdesta ensimmäisestä suunnitelmasta. On luonnon läheinen juhlapaikka, vesi ja metsät ympärillä. On myös selkeä hirsinen juhlatila, jossa on katto ja seinä, jos sattuu satamaan vettä. Saamme kaikki läheiset todistamaan vihkimistämme ja juhlimaan kanssamme samana päivänä. Tai oikeastaan viikonloppuna, sillä varmasti hyvä osa vieraista saapuu jo perjantaina ja on sunnuntaihin asti. 


kuva
Juhlat tulevat olemaan rennot. Varmasti vedämme muutamia perinne mutkia suoriksi. Minulla on kutina, että olemme saaneet suunniteltua juurikin sellaiset häät kuin haluamme.

Mutta on tässä ollut työmaata! Onneksi on tämä blogi, niin voi hieman palata menneisiin vaiheisiin. Kävimme katsomassa varmaan lähemmäs kymmenen hääpaikkaa, pariin meillä on ollut varauskin. Olemma arponeet, soutaneet ja huovanneet. Olen ihastunut rustiikkisiin koristeisiin, sitten miettinyt minttua ja graafista ilmettä sekä kuparia. Ja lopulta löysin meidän tyylin. Jonka mieskin hyväksyi (tämä on niitä asioita, jotka hän mielellään delegoi minulle).

Että neljä kuukautta enää jäljellä. Ja en millään malttaisi odottaa, mutta toisaalta toivon, ettei aika mene liian nopeasti. On ihana fiilistellä ja haaveilla. Tunnelmoida. Odottaminen on puolet ilosta.

Kuvituksena Pinterestiin keräämiäni kuvia, joiden avulla olen selkeyttänyt meidän häidemme visuaalista ilmettä.

Kuinka monella teistä suunnitelmat ovat eläneet? Vai oletteko heti tienneet, millaiset häät haluatte?

2 kommenttia:

  1. Ihania fiilistelyjä! :) Meillä on suunnitelmat eläneet vain hieman, olen jopa hieman yllättynyt siitä, miten vähän. Kuitenkin yli 2 vuotta jo häitä suunnitellut ja suuret linjaukset ovat pysyneet samoina koko ajan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä aika loisto suoritus, että sävelet ovat pysyneet koko ajan samanlaisina! Meillä on kyllä kierrelty ja kaarreltu muutamankin mutkan kautta, mutta eipä se mitään haittaa, kun lopputulos toivottavasti on sen arvoinen. :D

      Poista