I Do & Me Too

Tänään on kyllä taas yksi vähän erityisempi päivä muiden joukossa. Ensinnäkin nyt on 100 päivää häihimme (oli ehkä paras idea hankkia laskuri puhelimeen, tekee odotuksesta jotenkin todellisempaa) ja toisekseen tänään tuli maistraatista esteiden tutkinta. Nyt meillä on se todellinen naimalupa!

Muistaako muut, kun rippikoulun suorittamisen jälkeen ne suositut tyypit hehkuttivat, että nyt on naimalupa? Minusta tuntuu, että nyt meillä on huomattavasti konkreettisempi naimalupa.

Olemme kyllä siis kirkossa menossa naimisiin, mutta päätimme mennä siitä, mistä aita on matalin, ja tehdä esteiden tutkinnan verkon kautta. Luulimme olevamme nohevia. Mutta kun kyselimme vihkipapilta, mitä tulisi huomioida ennen vihkimistä, niin hän pyysi olemaan omaan seurakuntaan yhteydessä, että saamme vihkiraamatun. Että se siitä sitten, ettei tarvitisisi (yrittää ehtiä) käydä seurakunnassa virastoaikaan. Tämä suunnitelma olisi toiminut paremmin, jos meidät vihittäisiin omassa seurakunnassamme. Tuon esteiden tutkintatodistuksen otamme sitten mukaan, kun tapaamme vihkipappimme puolitoista viikkoa ennen vihkimistä. 

Lisäksi eilen postista kolahti pikkuiset höpsötykset, jotka tilasin. Eli kenkiimme "I Do" ja "Me Too" -tarrat. Jos joku ei tiedä, niin nämä on siis tarkoitus liimata kenkiemme pohjiin. Mietin kyllä, että näkyykö omat tarrani helmani alta, joten varalta aion tehdä niin päin, että mies ottaa nuo "I Do" -tarrat ja minulle tulee Me Too.

kuva

Toinen pohdinnan aihe on, että miten päin nuo nyt laitan kenkiimme. Laitammeko niin, että ne näkyvät oikein päin, kun polvistumme alttarille, vai niin päin, että jos istuessa nostamme jalat suoraan eteen, niin ne näkyvät (tämä voisi olla kuvissa hauskempi). En tiedä vielä. Täytyy pohtia.

Nämä tarrat saavat myös olla omalla kohdallani "jotain sinistä". En ole kyllä yhtään miettinyt toteutanko tuon kuuluisan mantran (uutta, vanhaa, sinistä, lainattua), mutta koska sininen on "minun" värini, niin sitä haluan ripauksen päivään.

Että tällainen sillisalaattipostausta tällä kertaa.