keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Selkeämmin sävelin eteenpäin

Olen kyllä aivan fiiliksissä taas häiden suhteen. Välillä oli kaikki niin sekavaa ja mistään ei saanut konkreettisesti kiinni, että mitään suunnitelmia oli vaikea tehdä ja kaikki vain leijui ilmassa. 

Nyt kun meillä on siis 99% todennäköisyydellä se hääpaikka, olemme luoneet sulhon kanssa uuden ja selkeämmän suunnan häillemme.

1. Meille tulee vain yhdet häät ja yksi hääpäivä. Me punnitsimme, kääntelimme ja vääntelimme tätä ja pohdimme, mikä olisi kaikista eniten meitä miellyttävä ratkaisu. Sinänsä olisi ehkä mukavampi jorata kavereiden kanssa erilliset bileet takapihalla, mutta toisaalta on myös mukava saada kaikki tärkeät ihmiset osaksi, kun astelemme kirkossa papin eteen. Lisäksi voimavarat eivät taida millään riittää kahden päivän suunnitteluun ja organisointiin. Budjetista puhumattakaan.


2. Saatamme vaihtaa vihkikirkkoa. Hääpaikkamme ei ole kotipaikkakunnallamme, vaan viereisellä ja sinne ajaisi nyt varatusta hääkirkosta melkein tunnin verran. Sulho selvittää, että millainen politiikka naapuriseurakunnassa on vieraspaikkakuntalaisten vihkimiseen. Eli ottavatko he siitä maksua ja olisiko eräs puukirkko meidän päivänämme vapaana. Pidämme kyllä vielä toistaiseksi oman seurakunnan varauksenkin voimassa, sillä jos tässä käykin niin kurjasti, että tuo unelma hääpaikka lähtee alta (se on se pahkuran 1 prosentti!), niin varmaan teemme jonkinlaisen paniikkiratkaisun sitten täällä kotipaikkakunnalla. Vaihtamalla kirkkoa säästämme tunnin juhla-aikaa, kun ihmiset tekevät pelisiirtonsa (=liikkuvat välimatkan) jo ennen häitä. Sinänsä tällä ei ole suurta merkitystä, koska lähes kaikki vieraat tulevat ympäri Suomen ja he joutuvat silti pohtimaan majoittumistaan.

3. Olin haaveillut graafisesta ja minttuisesta yleisilmeestä häihimme, mutta se ei sovi tilaan tippaakaan. Kartano, jonka sisustus mukailee 50-luvun sikariporhojen mieltymyksiä, ei ehkä mukaudu tuohon alkuperäiseen haaveeseeni. Sen sijaan olen alkanut pohtia kuparia, kirkasta lasia ja valkoista ripauksella mustaa yleisilmeen luojiksi. Ei mitään härpäkkeitä mihinkään roikkumaan, koska se veisi paikan viehätystä ja noh.. runnoisi sen pirstaleiksi. Mutta jotenkin helpottaa itseä, että saan visuailisoitua tämän uuden linjan itselleni, eikä tarvitse vain kaikesta todeta, että "vitsi miten kiva", tietämättä yhtään, tuleeko se sopimaan hääpaikan tunnelmaan vai ei. Sitä paitsi tykkään haasteista.


4. Alan hiljalleen tajuta, että vaikka juuri nyt häihin tuntuu olevan vielä ikuisuus, niin aika tuntuu hurahtelevan uskomatonta kyytiä. Tuntuu, että vastahan oli joulu ja nyt eletään kuitenkin jo kevättä. Juuri nyt kuvittelen, että elokuuhun 2016 on vielä miljoona valovuotta aikaa, mutta ei sinne oikeasti ole. Joten hiljalleen voisin alkaa vaihtaa tämän haaveiluvaiheen toimintavaiheeseen. Näillä näkymin ruoka ja paikka on hoidettu. Enää miljoona muuta asiaa mietittävänä, vertailtavana ja hoidettavana. :D

5. Helpottavinta on, että alamme tietää, mitä haluamme. Huh.

4 kommenttia:

  1. Oijoi, kuparille supersuuri peukku! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhlapaikan valaisimissa on kuparia, siitä se ajatus sitten lähti. ;)

      Poista
  2. Kyllä se näin on, että odottavan aika on pitkä ja sitten se kiire yhtäkkiä iskeekin. Parasta on kyllä päästä suunnitelmista kohti toteutusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Olen varma, että vuoden päästä näihin aikoihin kiire iskee nurkan takaa, vaikka kuinka yrittäisin ennakoida :D

      Poista