tiistai 3. helmikuuta 2015

Alku

Mistähän sitä aloittaisi? Kai siitä, että loin tämän blogipohjan jo aikoja sitten. Odottamaan sitä hetkeä, kun saan vasempaan sormeeni sormuksen koristeeksi. Tuosta tapauksesta on kulunut jo puoli vuotta ja tässä välissä on pää ollut täynnä lukuisia erilaisia häävaihtoehtoja. Siis lähinnä siitä, miten järjestää häät? Millaiset häät? Mitä me sinne haluamme?
Tuntuu, että nykyään häiden pitää maksaa paljon ja olla mahtavat sekä prameat. "Koska se on vain yksi päivä elämässä". Meillä puhututti se, että kyseessä on nimenomaan vain yksi päivä elämässä. Minkä verran haluamme räjäyttää rahaa taivaan tuuliin yhden päivän vuoksi? Sitä paitsi, miksi häitä saisi juhlia vain yhtenä päivänä?
Alkuun kerroimme kyllä kaikille, että isot häät on tulossa kesällä 2016. Suunnittelimme häitä noin 70 vieraalle. Aloimme katsella kotiseutumme vaihtoehtoja ja hintatasoa. Mitä maksaisi tilavuokra, mitä pitopalvelu ja kaikki krumeluurit päälle. Vaikka kuinka hinkkasin excell-taulukon kanssa, oli hinta vähintään 5000 euroa. Eikä siihen budjettiin laskettu hääpuvuni kustannukseksi kuin 250 euroa. En tiedä, mistä ajattelin puvun sillä hinnalla löytää.
Kaikki läheiset olivat kertomassa, miten meidän pitää häämme viettää. Mitä sinne pitää tulla ja mitä pitää olla. Kun sanoimme, että emme halua maksaa kuvaajasta, niin vakuutettiin, että kyllähän ikimuistoinen päivä pitää ikuistaa. Kun pohdimme, että kutsuisimme vieraat facebook-eventillä, olivat kaikki järkyttyneitä. Kyllähän nyt kutsut pitää olla.
Tuntui, että listaa siitä, mitä kaikkea häissä pitää olla, oli koko ajan enemmän ja enemmän. Minä inhoan sitä, että minun pitää tehdä jotain vain, koska niin kuuluu tehdä. Pohdimme sulhon kanssa, että emme halua mitään pönötyshäitä, jotka vaivaannuttavat kaikkia. Lisäksi miehestäni tuntui kummalliselta pitää yhteiset häät perheelle ja ystäville.
Joten hiljalleen se alkoi muotoutua - suunnitelma kaksista häistä. Virallisena hääpäivänä vihkiminen kirkossa ja sinne kutsumme vain perheemme. Tämän jälkeen menemme syömään ravintolaan ja kakkukahvittelemme meillä kotona. Vietämme laatuaikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Toisena päivänä pidämme puutarhabileet ystäville ja kavereille. Ei tarvitse niin tarkkaan miettiä, ketä raaskii kutsua ja ketä ei, kun juhlapaikkana on oma piha ja tilaa riittää. Grillaillaan, tarjotaan kuohuvaa ja pidetään juhlat samalla periaatteella kuin monet muutkin. Me pidämme juhlien pitämisestä ja ystävämme tuntuvat arvostavan meidän juhlia tulemalla yleensä sankoin joukoin paikalle.
Kyllä, tämä on huomattavasti enemmän meidän tyylimme mennä naimisiin. Ainakin tällä hetkelä tuntuu vahvasti siltä. Ja tietenkin tämä kaikki tulee maksamaan huomattavasti vähemmän kuin pönötyshäät. Siitä huolimatta, että meille tulee kahdet juhlat, eikä kyse ole "vain yhdestä päivästä elämässä". Oli vapauttavaa tajuta, että saamme mennä naimisiin juuri niin kuin me haluamme, eikä meidän tarvitse välittää mielensäpahoittajista. Kyseessä on meidän häämme, meidän halumme sanoa toisillemme tahdon. Meidän avioliittomme.
Joten tämän pitkän ja perinpohjaisen vuodatuksen jälkeen, tervetuloa kelkkaan suunnittelemaan vähän erilaisia häitä!

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa aivan ihanalta! Jos meillä olisi oma takapiha, niin tämä voisi olla just meidän näköistä! Nykyisessä kerrostalokaksiossa ei kyllä vietetä oikeen minkäänlaisia juhlia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me asumme "paritalossa", jonka toisessa päädyssä on kylläkin vain taloyhtiön varastotilat. Tosin on tuossa vieressä sitten toinen paritalo. Mutta pitää etukäteen kertoa lähinaapureille ja selittää tilanne. Eiköhän naapurit ymmärrä. :) Kerrostalokaksio kyllä asettaa vähän turhan tiukat raamit juhlille. :D

      Poista